Tärkeä viljalaji, josta ihmiset ovat jo kauan saaneet arvokasta ravintoa ja jonka myyntihinta on toisinaan – sekä nykyään että muinoin – ollut kaksin- tai kolminkertainen ohran hintaan nähden (vrt. 2Ku 7:1, 16, 18; Il 6:6). Joko pelkästä tai muuhun viljaan sekoitetusta vehnästä (hepr. ḥit·tahʹ; kreik. siʹtos) leivottiin tavallisesti leipää (2Mo 29:2; Hes 4:9). Tätä viljaa voitiin syödä myös raakana (Mt 12:1), ja se rouhittiin murskaamalla sen jyvät. Varsinkin vehnän vihreitä tähkiä kypsennettiin paahtamalla (3Mo 2:14; 2Sa 17:28). Vehnää vaadittiin pakkoverona tappion kärsineiltä heimoilta tai kansakunnilta (2Ai 27:5), ja se kuului Jehovalle uhrattaviin uhreihin (1Ai 23:29; Esr 6:9, 10).

Nuori kasvi muistuttaa ruohoa, ja se on kirkkaanvihreä. Tuleentunut vehnä voi kuitenkin olla 60–150 cm korkeaa, ja se on kullanruskeaa. Sen lehdet ovat pitkiä ja kapeita, ja sen korsi päättyy jyviä sisältävään tähkään. Erään muinaisessa Egyptissä viljellyn ja siellä vielä nykyäänkin tavattavan vehnälajin (Triticum compositum) korressa on useita tähkiä (vrt. 1Mo 41:22, 23). Palestiinassa nykyaikana – ja todennäköisesti myös Raamatun aikoina – yleisesti viljellyt vehnälajit ovat vihneisiä, ts. jyvien helpeissä on karkeita, piikkisiä sukasia.

Jumalan lupauksen mukaisesti israelilaiset havaitsivat, että Palestiina oli vehnän ja ohran maa (5Mo 8:8; 32:14; Ps 81:16; 147:14). Sen lisäksi että heillä itsellään oli tarpeeksi viljaa, he saattoivat viedä sitä muualle (2Ai 2:8–10, 15). Hesekielin aikaan Tyroksessa myytiin Juudan ja Israelin hyödykkeitä, mm. ”Minnitin vehnää” (Hes 27:17).

 Vehnä kylvettiin Palestiinassa samoihin aikoihin kuin ohra, bulkuussa (loka-marraskuu), sen jälkeen kun varhaissyksyn sateet olivat pehmittäneet maan kynnettäväksi (Jes 28:24, 25). Vehnänkorjuu koitti ohrankorjuun jälkeen (Ru 2:23; vrt. 2Mo 9:31, 32), ja se liittyi läheisesti viikkojuhlaan eli helluntaihin, jota vietettiin sivankuussa (touko-kesäkuu) ja jonka aikana esitettiin kaksi hapatettua, vehnäjauhoista tehtyä leipää heilutusuhriksi Jehovalle (2Mo 34:22; 3Mo 23:17). Kun vehnä oli puitu, viskattu ja seulottu, se varastoitiin usein maakuoppiin, johon tapaan ehkä viitataan Jeremian 41:8:ssa.

Raamatussa puhutaan vehnästä myös kuvaannollisesti. Se edustaa Jehovan hyväksymiä ihmisiä, ”valtakunnan poikia” (Mt 3:12; 13:24–30, 37, 38; Lu 3:17). Sekä Jeesus että apostoli Paavali mainitsivat vehnän kuvaillessaan ylösnousemusta (Joh 12:24; 1Ko 15:35–38). Lisäksi Jeesus vertasi koetusta, joka kohtaisi hänen opetuslapsiaan häntä itseään odottavien koettelemusten jälkeen, vehnän seulomiseen (Lu 22:31).

Ks. myös SPELTTIVEHNÄ.