Taideteosten luominen puusta, kivestä, metallista tai savesta. Tähän laajaan aiheeseen liittyviä monenlaisia piirteitä kuvataan useilla heprealaisilla sanoilla, joiden vastineina käytetään suomessa sanoja ”veistäminen”, ”leikkaus” ja ”kaiverrus”. Useimmin käytetty heprealainen sana peʹsel viittaa kuitenkin veistettyihin tai kaiverrettuihin kuviin.

Israelilaisia kiellettiin ensimmäisen kerran kymmenessä käskyssä tekemästä veistettyjä kuvia palvontatarkoitukseen (2Mo 20:4), ja myöhemmin tuo käsky toistettiin. ”Kirottu on se mies, joka tekee veistetyn kuvan.” (5Mo 27:15; 4:16, 23; 5:8.) Profeetat osoittivat kerran toisensa jälkeen, miten tyhmää oli tehdä veistettyjä epäjumalia ja palvoa niitä, ja he tuomitsivat sellaisen menettelyn (Ps 97:7; Jes 42:17; 44:9–20; 45:20; Jer 10:14, 15; Na 1:14; Hab 2:18). Se että Jumalan liittokansa osoitti palvonnassaan kunnioitusta veistetyille kuville, jakoi sen yksinomaisen antaumuksen, joka kuului Jehovalle. Sen vuoksi on ymmärrettävää, että israelilaiset menettivät Jumalan suosion aina, kun he kääntyivät pois hänestä ja palvoivat itse tekemiään veistettyjä tai kaiverrettuja kuvia. (Tu 18:18, 30, 31; 2Ku 21:7–9; 2Ai 33:7, 22; Hes 8:10.)

Toisaalta niitä veistoksia, jotka tehtiin tabernaakkeliin ja Salomon suureen temppeliin, ei ollut tarkoitettukaan palvottaviksi, vaan koristeiksi, joilla oli vertauskuvallinen merkitys. Jehova itse käski tehdä nämä veistokset, ja Jumala vuodatti henkeään niiden taitavien käsityöläisten, Besalelin ja Oholiabin, päälle, jotka oli valittu valvomaan tabernaakkelin rakentamista (2Mo 35:30, 31, 34). Joitakin esimerkkejä tabernaakkelijärjestelyyn liittyneistä esineistä, jotka oli veistetty tai kaiverrettu kullasta ja kallisarvoisista kivistä, ovat lampunjalka, liiton arkun kannen päällä olleet kerubit, rintakilven kallisarvoisten kivien kaiverrukset ja ylimmäisen papin turbaanin kultalevy (2Mo 25:18, 19, 31–40; 28:2, 21, 36). Salomon temppelissä oli setripuuhun leikattuja kerubeja, palmu- ja kukkakuvioita sekä kurpitsan muotoisia koristeita, ja ne kaikki päällystettiin kullalla (1Ku 6:18–35; 2Ai 2:7). Myös Hesekielin näkemään vertauskuvalliseen temppeliin oli veistetty paljon erilaisia kuvia (Hes 41:17–20).

Koska Jumala tuomitsi veistettyjen epäjumalien ja kuvien palvomisen, ei ole mikään ihme, että arkeologien Palestiinasta löytämissä esineissä näkyy viitteitä niiden pakanallisesta alkuperästä tai pakanuuden vaikutuksesta. Israelilaiset eivät veistäneet monumentteja suurista johtajistaan eivätkä kaivertaneet reliefejä sotilaallisista voitoistaan. Egyptistä, Assyriasta, Babyloniasta ja Persiasta löydetyt reliefit, patsaat ja muut veistetyt esineet valottavat noiden muinaisten kansojen palvontaa, sodankäyntiä ja jokapäiväistä elämää. Jotkin arkielämään liittyvät esinelöydöt paljastavat, että käsityöläiset tekivät kivestä, savesta, puusta, lasista, norsunluusta ja muusta luusta, kallisarvoisista jalokivistä, kipsistä, simpukankuorista, metalleista ja alabasterista valtaistuimia, leijonia, pylväitä, koruja, sinettejä, sarkofageja, kivitauluja, huonekaluja, seinäkoristeita ja astioita.