Hepreaksi tämä ilmaus on go·ʼelʹ had·damʹ. Heprealainen sana go·ʼelʹ (joka yhdistetään verenkostajaan) on partisiippimuoto verbistä ga·ʼalʹ ’hankkia takaisin, ostaa takaisin, lunastaa’ (Ps 69:18; 3Mo 25:25; 2Mo 15:13; Ps 72:14; Jes 43:1). Heprealaisessa laissa nimitys tarkoitti lähintä miespuolista sukulaista, jonka velvollisuus oli kostaa surmatun veri (4Mo 35:19). Sana go·ʼelʹ merkitsi myös sukulaista, jolla oli lunastusoikeus (3Mo 25:48, 49; Ru 2:20, Rbi8, alav.). (Ks. LUNNAAT.)

Veren kostaminen perustuu veren ja ihmiselämän pyhyyttä koskevaan toimeksiantoon, joka esitettiin Nooalle ja jossa Jehova sanoi: ”Minä vaadin takaisin teidän sielunne veren. – – ihmisen sielun minä vaadin takaisin ihmisen kädestä, hänen jokaisen veljensä kädestä. Joka vuodattaa ihmisen veren, hänen oman verensä ihminen vuodattaa, sillä Jumala teki ihmisen kuvakseen.” (1Mo 9:5, 6.) ”Verenkostajan” piti surmata tahallinen murhaaja, eikä sellaisen murhaajan puolesta tullut ottaa vastaan mitään lunnaita (4Mo 35:19–21, 31).

Jehova pitää huolen siitä, että kaikkien hänen uskollisten palvelijoittensa viaton veri kostetaan aikanaan (5Mo 32:43; Il 6:9–11).

Jehovan oikeudenmukaiset lait tekivät selvän eron tahallisen ja tahattoman surmaamisen välillä. Jälkimmäisiä tapauksia varten järjestettiin rakkaudellisesti turvakaupunkeja tahattomien tappajien suojelemiseksi verenkostajilta. (4Mo 35:6–29; 5Mo 19:2–13; Jos 20:2–9.) Lisäksi verivelkaa koskevien tapausten käsittelyä varten perustettiin tuomioistuimia (5Mo 17:8, 9; 2Ai 19:10).