Yleensä kudos, joka on tehty punotusta narusta, langasta tai köydestä harvoiksi silmukoiksi. Verkkoja käytettiin kalojen (Sr 9:12; Jes 19:8; Mt 4:18–21), lintujen (San 1:17) ja muiden eläinten (Jes 51:20) pyytämiseen. Ne valmistettiin pääasiassa pellavasta, palmukuidusta ja papyruksesta.

Metalliverkoilla oli kuitenkin aivan toisenlainen tarkoitus. Temppelin pylväiden, Jakinin ja Boasin, päät koristettiin kupariverkoilla (ks. PYLVÄÄNPÄÄ), ja uhrialttarin arina oli tehty kupariverkosta (2Mo 27:4, 5; 38:4; 1Ku 7:16–18, 41, 42; Jer 52:22, 23).

Kuvaannollista käyttöä. ”Verkkoa” käytetään Raamatussa usein kuvaannollisesti keinoista, joilla saadaan toisia ansaan, kiedotaan heidät ja viedään heidät vangeiksi tai aiheutetaan heille onnettomuutta (Job 18:8; 19:6; Ps 66:11; Va 1:13; Hes 12:13; 17:20; 19:8; 32:3; Ho 5:1; 7:12; Mi 7:2). Menettelyä, jolla kaldealaiset kukistivat kansakuntia laajentaessaan valta-aluettaan, verrataan nuottaan (Hab 1:6, 15–17). Myös imartelua ja moraalittoman naisen juonittelevaa sydäntä verrataan verkkoihin (San 29:5; Sr 7:26). Psalmista ilmaisi luottavansa siihen, että Jehova vapauttaisi hänet kietovista verkoista (Ps 25:15; 31:4; 140:5, 12) ja että sellaisia verkkoja levittävät takertuisivat niihin itse (Ps 9:15; 35:7, 8; 57:6; 141:10).

Erilaisten verkkojen rakennetta ja käyttöä on käsitelty artikkeleissa LINNUSTAJA; METSÄSTYS JA KALASTUS; NUOTTA.