Neste, joka on kaiken elollisen olennainen aineosa. Jehova on tämän nesteen Alkulähde (Il 14:7). Maan päällä olevat ihmiset, eläimet ja kasvit eivät tule toimeen ilman vettä (2Mo 17:2, 3; Job 8:11; 14:7–9; Ps 105:29; Jes 1:30). Jumala antaa sitä, ja hän kykenee hallitsemaan ja säätelemään sitä (2Mo 14:21–29; Job 5:10; 26:8; 28:25; 37:10; Ps 107:35). Hän järjesti israelilaisille vettä, tarvittaessa ihmeen välityksellä (2Mo 17:1–7; Ne 9:15, 20; Ps 78:16, 20; Jes 35:6, 7; 43:20; 48:21), antoi heille runsasvetisen maan (5Mo 8:7) ja lupasi siunata heidän vesivaransa niin kauan kuin he tottelisivat häntä (2Mo 23:25).

Jehova huolehti siitä, että maasta nouseva usva kasteli aluksi maanpinnan, ja hän asetti lait, jotka säätelevät veden haihtumista ja tiivistymistä sateeksi (1Mo 2:5, 6; Job 36:27; Am 5:8; ks. PILVI; SADE; USVA). Toisena luomispäivänä Jumala teki laajuuden järjestämällä niin, että osa vedestä jäi maan päälle samalla kun suuri määrä vettä kohosi korkealle maapallon yläpuolelle; epäilemättä näiden laajuuden yläpuolella olevien vesien avulla tuhottiin myöhemmin jumalattomat Nooan ajan vedenpaisumuksessa (1Mo 1:6–8; 7:11, 17–24; Jes 54:9).

Siinainvuorella annettu Laki kielsi tekemästä kuvia mistään, ”mikä on vesissä maan alla”, millä nähtävästi tarkoitettiin vesieläimiä, jotka ovat maapallon vesialueilla, maanpinnan tason alapuolella. Tähän sisältyivät joet, järvet, meret ja maanalaiset vesivarastot. (2Mo 20:4; 5Mo 4:15–18; 5:8.)

Kuvaannollista käyttöä. Raamatussa puhutaan usein vedestä kuvaannollisessa merkityksessä. Ihmisiä, varsinkin rauhattomia, Jumalasta vieraantuneita ihmismassoja, verrataan vesiin. Koko maailmaa vallassaan pitävän Suuren Babylonin sanotaan istuvan ”paljojen vesien päällä”, ja suurta porttoa koskevassa Johanneksen näyssä näiden vesien selitetään tarkoittavan ”kansoja ja ihmisjoukkoja ja kansakuntia ja kieliä”. (Il 17:1, 15; vrt. Jes 57:20.)

Koska vesi voi aiheuttaa tuhoa (siihen voi hukkua, se voi huuhtoa mennessään tms.), sitä käytetään usein jonkin tuhoisan voiman vertauskuvana (Ps 69:1, 2, 14, 15; 144:7, 8). Jeremian 47:2:ssa sillä kuvataan sotajoukkoa.

Tabernaakkelissa vettä käytettiin sekä kirjaimelliseen puhdistamiseen että kuvaannollisella tavalla. Kun papisto asetettiin virkaan, papit pestiin vedellä ja kuvaannollisesti ”synnistä puhdistavaa vettä” pirskotettiin leeviläisten päälle. (2Mo 29:4; 4Mo 8:6, 7.) Papit peseytyivät ennen kuin he ryhtyivät palvelemaan Jehovan pyhäkössä ja ennen kuin he lähestyivät polttouhrialttaria (2Mo 40:30–32). Vettä käytettiin teurasuhrien pesemiseen (3Mo 1:9) ja palvontamenojen mukaisiin puhdistuksiin (3Mo 14:5–9, 50–52; 15:4–27; 17:15; 4Mo 19:1–22; ks. PUHDAS, PUHTAUS). Mustasukkaisuustapauksessa, jolloin naisen epäiltiin syyllistyneen aviorikokseen, käytettiin ”pyhää vettä” – ilmeisesti puhdasta, raikasta vettä, johon pantiin tabernaakkelista tuotua tomua – minkä jälkeen nainen joi sen (4Mo 5:17–24).

Elämää antava vesi. Jehova on ”elävän veden lähde”. Ihmiset voivat saada ikuisen elämän vain häneltä hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, elämän Pääedustajan, välityksellä (Jer 2:13; Joh 17:1, 3). Jeesus sanoi Sykarin lähistöllä olevalla kaivolla eräälle samarialaiselle naiselle, että vesi, jota hän antaisi, tulisi sen saajassa ”vesilähteeksi, joka pulppuaa välittämään ikuista elämää” (Joh 4:7–15).

Apostoli Johannes sai ”uutta taivasta ja uutta maata” koskevan näyn, jossa hän näki Jumalan valtaistuimesta juoksevan ”elämän veden virran”. Tämän virran kummallakin puolella oli hedelmiä tuottavia puita, joiden lehdet olivat kansakuntien parannukseksi. (Il 21:1; 22:1, 2.) Näyn tämän osan päätyttyä Jeesus selitti Johannekselle,  miksi hän oli lähettänyt enkelinsä näyttämään tämän näyn. Sitten Johannes kuuli julistuksen: ”Ja henki ja morsian sanovat jatkuvasti: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon; joka tahtoo, ottakoon elämän vettä ilmaiseksi.” Ilmeisesti Jumalan palvelijat kutsuisivat janoisia, jotta nämä alkaisivat juoda Jumalan järjestelyistä, jotka hän on tehnyt ikuisen elämän saamiseksi Jumalan Karitsan välityksellä (Joh 1:29). He voisivat saada sen, mitä tästä elämän vedestä on tällä hetkellä saatavilla. Kutsu tulee esittää kaikille, jotka voidaan tavoittaa, eikä vettä tule myydä taloudellisen voiton saamiseksi, vaan sitä on annettava ilmaiseksi kaikille sitä haluaville. (Il 22:17.)

Ennen kuolemaansa ja ylösnousemustaan Jeesus sanoi seuraajilleen, jotka saisivat pyhää henkeä vuoden 33 helluntaista lähtien, että heidän sisimmästään ”tulee juoksemaan elävän veden virtoja” (Joh 7:37–39). Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset sisältävät runsaasti todisteita siitä, että Jumalan hengen vaikuttavan voiman ansiosta apostolit ja opetuslapset saivat aikaan ihmeitä viedessään elämää antavia vesiä toisille ihmisille Jerusalemista alkaen kautta koko silloisen tunnetun maailman.

Istutetun sanan ravitseminen. Apostoli Paavali käytti erilaista kielikuvaa, kun hän kirjoittaessaan Korintin seurakunnalle vertasi kristityn sananpalvelijan työtä maanviljelijän työhön: ensin maanviljelijä istuttaa siemenen, hän kastelee ja hoitaa sitä, ja sitten hän odottaa Jumalan saavan kasvin kasvamaan täyteen mittaansa. Paavali vei Valtakunnan hyvän uutisen korinttilaisille eli istutti siemenet Korintin ”pellolle”. Sen jälkeen tuli Apollos, jonka antama lisäopetus ravitsi ja hoiti kylvettyä siementä, mutta Jumala antoi henkensä välityksellä kasvun. Paavali korosti tämän kuvauksen avulla sitä, ettei kukaan ihminen itsessään ole tärkeä vaan kaikki ovat palvelijoita, jotka työskentelevät yhdessä Jumalan työtovereina. Jumalan osuus on siis tärkeä, ja hän siunaa sellaisen epäitsekkään, yksimielisen työskentelyn. (1Ko 3:5–9.)

Jumalan totuuden sana. Jumalan totuuden sanaa verrataan puhdistavaan veteen. Kristillinen seurakunta on Jumalan silmissä puhdas. Se on kuin Kristuksen siveä morsian, jonka hän puhdisti ”vedellä pesten sanan avulla”. (Ef 5:25–27.) Paavali käyttää samanlaista kielikuvaa puhuessaan kristityille tovereilleen, joilla on toivo päästä Kristuksen alipapeiksi taivaaseen. Hän viittaa tabernaakkeliin ja siihen, että pappeja vaadittiin peseytymään vedessä ennen kuin he menivät pyhäkköön palvelemaan, ja sanoo: ”Koska meillä on suuri pappi [Jeesus Kristus] huolehtimassa Jumalan huoneesta, niin käykäämme esiin totuudellisin sydämin täydessä uskon varmuudessa, koska – – ruumiimme [on] pesty puhtaalla vedellä.” (Hpr 10:21, 22.) Tähän puhdistamiseen sisältyy Jumalan sanan tuntemuksen lisäksi sen soveltaminen jokapäiväiseen elämään.

Kastevesi. Jeesus selitti Nikodemokselle: ”Jos joku ei synny vedestä ja hengestä, hän ei voi mennä Jumalan valtakuntaan.” (Joh 3:5.) Jeesus puhui tässä nähtävästi vedestä, jossa ihminen kastetaan, sen jälkeen kun hän on katunut syntejään, kääntynyt pois entisestä elämäntavastaan ja tarjoutunut Jumalalle kastettavaksi Jeesuksen Kristuksen nimessä (vrt. Ef 4:4, 5, jossa puhutaan ”yhdestä kasteesta”).

Apostoli Johannes kirjoitti myöhemmin: ”Tämä on hän, joka tuli veden ja veren kautta, Jeesus Kristus – –. Sillä on kolme todistuksen antajaa, henki ja vesi ja veri, ja ne kolme ovat yhtäpitävät.” (1Jo 5:5–8.) Kun Jeesus tuli ”maailmaan”, ts. kun hän aloitti palveluksensa ja uhrivaelluksensa Jumalan Messiaana, hän meni Johannes Kastajan luo kastettavaksi veteen upottamalla (ei katuakseen syntejään vaan tarjoutuakseen Jumalalle tekemään Jumalan häntä koskevan tahdon) (Hpr 10:5–7). Tämän jälkeen Jumalan henki laskeutui hänen päälleen todisteeksi siitä, että hän oli Jumalan Poika ja Messias (Lu 3:21, 22). Hänen kastevetensä todistaa yhtäpitävästi hänen uhriverensä ja Jumalan hengen kanssa tämän suurenmoisen messiaanisen totuuden.

Muita kuvaannollisia käyttötapoja. Daavid sanoi jumalattomista: ”Liuetkoot he kuin vesiin, jotka menevät menojaan.” (Ps 58:7.) Daavidilla on saattanut olla mielessään Palestiinan lukuisat purolaaksot, jotka paisuvat usein rankkasateen jälkeen vuolaiksi, vaarallisiksi tulvavirroiksi. Vesi virtaa kuitenkin nopeasti pois, ja sen mentyä laakso on jälleen kuivillaan.

Kun israelilaiset hyökkäsivät Ain kaupunkiin, heidän lähettämänsä pieni joukko kärsi tappion. Tämä lannisti israelilaisia, sillä kerrotaan, että ”kansan sydän alkoi raueta ja tuli kuin vedeksi”, mikä merkitsee sitä, että he tunsivat joutuneensa Jehovan epäsuosioon ja jääneensä ilman hänen apuaan. Joosua oli tästä hyvin järkyttynyt ilmeisesti siksi, että Israel, Jehovan armeija, oli peloissaan paennut vihollisiaan ja tuottanut näin häpeää Jehovan nimelle. (Jos 7:5–9.)