Heprealainen sana ḥen merkitsee suosiota, viehätystä, viehkeyttä tai hienostuneisuutta, joka ilmenee ulkonäössä ja käytöksessä. Yleensä se käännetään vastineella ”suosio” (1Mo 6:8), mutta joskus vastineina käytetään sanoja ”viehätys”, ”viehättävä” ja ”viehkeys”. Esimerkiksi portto voi olla ”viehätysvoimainen” (Na 3:4), mutta kuten Sananlaskuissa huomautetaan: ”Viehätys voi olla petollista, ja kauneus voi olla turhaa, mutta Jehovaa pelkäävä nainen hankkii ylistyksen itselleen.” Lisäksi ”viehättävä nainen kunniaa hankkii” (San 31:30; 11:16; ks. myös San 5:18, 19). Jumalallinen viisaus ja ymmärrys voivat olla todella viehättävä koriste (San 3:21, 22; 4:7–9) samoin kuin oikea puhe (Ps 45:2; San 22:11). Kun juutalaiset palasivat Babylonin pakkosiirtolaisuudesta, Serubbabelia rohkaistiin jatkamaan temppelin rakentamista ja hänelle vakuutettiin, että päätekiveä laskettaessa ”huudetaan: ’Miten viehättävä! Miten viehättävä!’” (Sak 4:7.)