Vieroittamisella tarkoitetaan sitä, että lapsi saadaan luopumaan imetyksestä ja totutetaan ottamaan vastaan ravintoa toisella tavalla. Muinoin äiti tavallisesti imetti lastaan melko pitkään, paitsi jos häneltä ei tullut tarpeeksi maitoa tai hän kuoli ennenaikaisesti, jolloin lapselle jouduttiin hankkimaan imettäjä (2Mo 2:5–10). Rintaruokinnan lopettaminen oli merkittävä vaihe lapsen elämässä (Jes 11:8; 28:9). Tämän iloisen tapahtuman kunniaksi saatettiin järjestää juhlat, niin kuin esim. Abraham teki Iisakin vieroittamisen aikaan (1Mo 21:8).

Entisaikoina naiset imettivät lapsiaan paljon kauemmin kuin nykyään on tapana monissa osissa maailmaa. Kun Samuel vieroitettiin, hän oli jo kyllin vanha jäämään ylimmäisen papin Eelin huostaan ja palvelemaan tabernaakkelissa (1Sa 1:24–28). Hänen on täytynyt olla vähintään kolmivuotias, sillä sen ikäisinä miespuoliset leeviläiset merkittiin ensi kerran sukuluetteloihin (2Ai 31:16). Kirjassaan Family, Love and the Bible (Lontoo 1960, s. 175) Raphael Patai sanoo arabilapsista: ”Tiedetään tapauksia, joissa lasta on imetetty kymmenvuotiaaksi saakka.” Todisteet osoittavat Iisakin olleen noin viisivuotias, kun hänet vieroitettiin. (Ks. IISAK.)

Vaikkei vieroitettu lapsi enää kaipaakaan äidinmaitoa, se tuntee silti olonsa turvalliseksi ja tyytyväiseksi äitinsä sylissä. Vastaavasti Daavid oli tyynnyttänyt ja rauhoittanut sielunsa ”niin kuin vieroitettu äitiään vasten”, ja hänen sielunsa oli ’kuin vieroitettu häntä itseään vasten’. Daavidin sielu oli nähtävästi tyyni, rauhallinen ja tyytyväinen, koska hän ei tavoitellut huomattavaa asemaa, hän oli ollut nöyrä, karttanut pöyhkeyttä eikä ollut vaeltanut sellaisessa, mikä oli liian suurta hänelle. Hän kehotti Israelia toimimaan samoin ja nöyrästi ’odottamaan Jehovaa ajan hämärään asti’. (Ps 131:1–3.)