Muinaisissa Raamatun maissa tietoja ja ajatuksia välitettiin ihmiseltä toiselle eri tavoin. Tavalliset paikalliset ja ulkomaan uutiset välitettiin suurelta osin suullisesti (2Sa 3:17, 19; Job 37:20). Karavaanien mukana kulki usein matkalaisia, jotka kertoivat uutisia kaukaisista paikoista, kun he pysähtyivät karavaanireittien varrella oleviin kaupunkeihin tai pysähdyspaikkoihin hankkimaan ruokaa, vettä ja muita tarvikkeita. Palestiinalla oli ainutlaatuinen sijaintipaikka, josta oli yhteydet Aasiaan, Afrikkaan ja Eurooppaan, ja siksi sen kautta kulkivat sekä kaukaisiin paikkoihin menevät että kaukaisista paikoista tulevat karavaanit. Niinpä sen asukkaat saattoivat helposti saada tietoa ulkomaiden tärkeistä tapahtumista. Sekä kotimaan että ulkomaan uutisia kuultiin usein kaupungin torilla.

Lyhyen matkan päähän voitiin joskus viestiä äänimerkkien tai näkyvien merkkien välityksellä tai suullisesti (Jos 8:18, 19; 1Sa 20:20-22, 35-39). Kun Israel oli lähtenyt Egyptistä, Moosesta käskettiin tekemään kaksi hopeatrumpettia viestintää varten. Puhaltamalla näihin trumpetteihin Aaronin huoneen papit antoivat merkkejä, jotka tarkoittivat esimerkiksi kansankokouksen koolle kutsumista, johtomiesten kokoamista, leirin purkamista tietyssä järjestyksessä tai kutsua sotaan vihollista vastaan (4Mo 10:1-10). Kun Gideon puhalsi torveen, hänen miehensä tiesivät aloittaa voitokkaan taistelunsa Midiania vastaan (Tu 7:18-22). (Ks. SARVI, TORVI; TRUMPETTI.)

Usein virkamiesten suullisia tai kirjallisia viestejä veivät juoksijat (2Sa 18:19-32). Kuningas Hiskian lähettämiä kirjeitä kantavat juoksijat kulkivat Israelin ja Juudan halki kutsumassa kansaa Jerusalemiin pesahin viettoon (2Ai 30:6-12). Persian kuninkaan Ahasveroksen palveluksessa olevat pikalähetit ratsastivat nopeilla postihevosilla ja kierrättivät siten kuninkaan vastasäädöksen, joka teki tyhjäksi Hamanin juonen juutalaisten tuhoamiseksi Persian valtakunnasta (Est 8:10-17). Useimmat muinaiset hallitsijat hoitivat hallintoaan tehokkaasti kirjeiden ja kirjallisten asiakirjojen välityksellä. Kirjoitusmateriaalit vaihtelivat eri aikoina ja eri paikoissa, ja tavallisimpia niistä olivat savitaulut, papyrus ja eläinten vuodat. Arkeologit ovat löytäneet monia ikivanhoja hallinnollisia viestejä ja liikeasiakirjoja. Kuninkaallisia säädöksiä julistivat kuuluttajat (Da 3:4-6). Tietysti muutkin kuin hallitsijat käyttivät sanansaattajia. (Ks. KUULUTTAJA; PIKALÄHETTI; SANANSAATTAJA.)

Tiedon kulku maan sisällä tai pitempienkin matkojen päähän tuli varsin riippuvaiseksi maanteistä ja valtateistä. Israelissa ja Juudassa oli jo varhain hyviä teitä, ja ne pidettiin hyvässä  kunnossa. Myöhemmin roomalaiset rakensivat erinomaisia teitä, jotka johtivat Roomasta imperiumin kaikkiin osiin ja helpottivat virallista yhteydenpitoa ja sotajoukkojen liikkumista. Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, näillä teillä liikkui paljon ihmisiä. Kristityt, erityisesti Paavali ja hänen lähetystyöntekijätoverinsa, käyttivät näitä teitä, kun he kulkivat Vähään-Aasiaan ja Eurooppaan perustaakseen kristillisiä seurakuntia ja käydäkseen niissä uudelleen.

Virallisia viestejä ja tavallisia uutisia kuljetettiin myös laivoilla, jotka purjehtivat Välimerellä ja poikkesivat eri satamiin. Rooman hallintoviranomaiset kuljetuttivat virallisia viestejä joskus (yleensä kesällä) laivoilla, mutta näyttää siltä, että suurin osa sellaisista viesteistä kuljetettiin maitse, mikä oli varmempaa.

Roomalaiset kehittivät virallisen postilaitoksen, mutta sitä käytettiin vain viranomaisten tiedonvälitykseen. Tavallisten ihmisten täytyi lähettää kirjeensä tuttavien välityksellä. Kun Jerusalemissa toimiva hallintoelin oli ratkaissut ympärileikkauskysymyksen ja siitä lähetettiin tieto kirjeitse, tuo kirje toimitettiin perille aivan henkilökohtaisesti (Ap 15:22–31). Näin tapahtui myös mm. sille henkeytetylle kirjeelle, jonka Paavali lähetti Kolossan kristityille ja jonka toimittivat perille Tykikos ja Onesimos (Kol 4:7–9). (Ks. KIRJEET.)

Jehova on viestivä Jumala, ja hän ymmärtää, että hänen kansansa tarvitsee kirjallista tiedonvälitystä. Hän huolehti itse kymmenen käskyn kirjoittamisesta kivitauluihin (2Mo 31:18). Jumalan henkeytyksestä monet uskolliset heprealaiset miehet (ensimmäisenä Mooses 1513 eaa.) kirjoittivat muistiin Jehovalta tulleita viestejä.