Alkukielissä on monia viiniä tarkoittavia sanoja (hepr. ti·rōšʹ [1Mo 27:28, 37; Ho 2:8, 9, 22], hepr. ḥeʹmer [5Mo 32:14; Jes 27:2] ja sitä vastaava aramealainen sana ḥamarʹ [Da 5:1, 2, 4, 23] sekä kreik. gleuʹkos [Ap 2:13]). Useimmiten Raamatussa käytetään kuitenkin heprealaista sanaa jaʹjin. Se esiintyy ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjan 9:20–24:ssä, missä kerrotaan Nooan istuttaneen vedenpaisumuksen jälkeen viinitarhan ja päihtyneen sitten siitä saamastaan viinistä. Kreikkalainen sana oiʹnos (joka vastaa pohjimmiltaan heprean sanaa jaʹjin) esiintyy ensimmäisen kerran Jeesuksen sanoissa, joiden mukaan on epäviisasta panna uutta, osittain käynyttä viiniä vanhoihin viinileileihin, koska käymisessä syntyvä paine halkaisisi vanhat viinileilit (Mt 9:17; Mr 2:22; Lu 5:37, 38).

Erilaisista väkevistä alkoholijuomista, joita tehtiin ilmeisesti granaattiomenoista, taateleista, viikunoista yms., käytettiin tavallisesti heprealaista sanaa še·kharʹ (4Mo 28:7; 5Mo 14:26; Ps 69:12). Laulujen laulun 8:2:ssa heprealainen sana ʽa·sisʹ tarkoittaa granaattiomenien ”tuoretta mehua”, mutta muissa raamatunkohdissa tekstiyhteys viittaa viiniin (Jes 49:26; Jl 1:5). Heprealainen sana soʹveʼ on saattanut tarkoittaa olutta (Jes 1:22; Na 1:10).

Viininvalmistus. Viinirypäleet kerättiin Palestiinassa elo- tai syyskuussa riippuen viinirypäleiden laadusta ja alueen ilmastosta. Viininkorjuuaika oli pääosin ohi siihen mennessä, kun alkusyksyllä vietettiin ”lehtimajanjuhlaa” (5Mo 16:13). Sen jälkeen kun viinirypäleet oli poimittu, ne pantiin kalkkikivialtaisiin eli -kaukaloihin, joissa miehet tavallisesti murskasivat ne paljain jaloin ja lauloivat samalla lauluja (Jes 16:10; Jer 25:30; 48:33). Tämän suhteellisen hellävaraisen murskaamismenetelmän ansiosta kannat ja siemenet eivät rikkoutuneet ja massaan vapautui vain vähän kuorissa olevaa parkkihappoa; näin saatiin korkealaatuista viiniä, joka tuntui suulaessa pehmeältä (Lal 7:9). Joskus käytettiin jalkojen sijasta painavia kiviä. (Ks. KUURNA.)

Tuoreesta rypälemehusta, joka valuu murskatuista viinirypäleistä ensimmäisenä, saadaan täyteläisimmät ja parhaimmat viinit, jos se pidetään erossa siitä suuremmasta määrästä, joka saadaan puristimissa. Käyminen alkaa kuuden tunnin kuluessa murskaamisesta mehun ollessa vielä altaissa, ja se jatkuu useiden kuukausien ajan. Luonnonviinien alkoholipitoisuus on 8–16 tilavuusprosenttia, mutta sitä voidaan nostaa lisäämällä niihin myöhemmin alkoholia. Jos viinirypäleissä on vain vähän sokeria ja käyminen saa jatkua liian kauan tai jos viiniä ei suojella kunnolla hapettumiselta, se muuttuu etikaksi (Ru 2:14).

Käymisvaiheen aikana viiniä säilytettiin ruukuissa tai nahkaleileissä (Jer 13:12). Niihin oli ilmeisesti tehty pieni aukko, jotta hiilidioksidi (sivutuote, jota vapautuu, kun sokeri hajoaa käymisessä alkoholiksi) pääsi pois mutta happi ei päässyt kosketuksiin eikä reagoimaan viinin kanssa (Job 32:19). Kun viiniin ei koskettu, se selkeytyi vähitellen sakan painuessa pohjalle, jolloin viinin tuoksu ja maku paranivat (Lu 5:39). Sen jälkeen viini siirrettiin tavallisesti muihin astioihin (Jes 25:6; Jer 48:11). (Ks. POHJASAKKA.)

Käyttötapoja. Viiniä on ikimuistoisista ajoista lähtien käytetty juomana aterioilla (1Mo 27:25; Sr 9:7). Viini, leipä ja muut ruokatarvikkeet mainitaan usein yhdessä (1Sa 16:20; Lal 5:1; Jes 22:13; 55:1). Melkisedek tarjosi Abrahamille ”leipää ja viiniä” (1Mo 14:18–20). Jeesus joi aterioidessaan viiniä, kun sitä oli tarjolla (Mt 11:19; Lu 7:34). Viinillä oli huomattava sija pidoissa (Est  1:7; 5:6; 7:2, 7, 8), häissä (Joh 2:2, 3, 9, 10; 4:46) ja muissa juhlissa (1Ai 12:39, 40; Job 1:13, 18). Kuninkaan elintarvikevarastoissa oli aina viiniä (1Ai 27:27; 2Ai 11:11), se oli kuninkaiden ja käskynhaltijoiden tavanomainen juoma (Ne 2:1; 5:15, 18; Da 1:5, 8, 16). Matkailijoilla oli sitä usein eväänään (Jos 9:4, 13; Tu 19:19).

Viinin laaja käyttö teki siitä kauppatavaraa (Ne 13:15); kuuluisia olivat varsinkin ”Helbonin viini” (josta Persian kuninkaat pitivät) ja ”Libanonin viini” (Hes 27:18; Ho 14:7). Viiniä annettiin maksuksi työntekijöille, jotka oli palkattu toimittamaan temppelin rakentamiseen tarvittavaa puuta (2Ai 2:8–10, 15). Sitä pidettiin erinomaisena lahjana korkeassa asemassa oleville (1Sa 25:18; 2Sa 16:1, 2), ja se kuului kymmenyksiin, jotka annettiin pappien ja leeviläisten ylläpidoksi (5Mo 18:3, 4; 2Ai 31:4, 5; Ne 10:37, 39; 13:5, 12). Viiniä oli myös niiden valioantien joukossa, joita uhrattiin Jehovalle hänen palvontaansa liittyvien uhrien yhteydessä (2Mo 29:38, 40; 3Mo 23:13; 4Mo 15:5, 7, 10; 28:14; 1Sa 1:24; 10:3; Ho 9:4).

Pesah-aterialla ei ollut alun perin viiniä, vaan se lisättiin myöhemmin, kenties Babylonin pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeen. Sen vuoksi sitä oli pöydässä, kun Jeesus vietti viimeistä pesahia apostoliensa kanssa, ja hänen oli helppo käyttää sitä asettaessaan kuolemansa muistonvieton. Punainen ”rypäleiden veri” kuvasi sopivasti Jeesuksen omaa uhriverta. Jeesus sanoi tuossa tilaisuudessa käytetyn viinin olevan ”tämä viiniköynnöksen tuote”, ja koska viininkorjuusta oli ehkä seitsemän kuukautta, ei ole epäilystäkään siitä, että se oli käynyttä viiniköynnöksen mehua. (1Mo 49:11; Mt 26:18, 27–29.)

Lääkäri Luukkaan kertomuksen mukaan Jeesus viittasi siihen, että viinillä oli lääketieteellistä merkitystä antiseptisena ja lievästi desinfioivana aineena (Lu 10:34). Sitä suositellaan Raamatussa myös joidenkin vatsavaivojen parannuskeinona. Paavali neuvoi Timoteusta: ”Älä enää juo vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi ja usein uusiutuvien sairauskohtaustesi tähden.” (1Ti 5:23.) Tämä oli hyvä lääketieteellinen neuvo. Kalifornian yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan entinen lääketieteen professori tri Salvatore P. Lucia kirjoittaakin: ”Viini on vanhin ruokajuoma ja tärkein lääkeaine, jota on jatkuvasti käytetty koko ihmiskunnan historian ajan. – – Vain harvoja muita ihmisen saatavissa olevia aineita on todellisuudessa suositeltu parantavien ominaisuuksiensa tähden niin paljon kuin viinejä.” (Wine as Food and Medicine, 1954, s. 5.) (Ks. SAIRAUDET JA NIIDEN HOITO.)

Vastoin joidenkuiden virheellistä näkemystä alkoholijuomat eivät ole henkisiä toimintoja kiihottavia aineita, vaan ne ovat todellisuudessa rauhoittavia ja keskushermostoa lamaannuttavia aineita. ”Antakaa väkijuomaa sille, joka on menehtymäisillään, ja viiniä katkerasieluisille”, ei kiihottamaan heitä henkisesti, niin että he tulisivat tietoisemmaksi surkeudestaan, vaan kuten sananlaskussa sanotaan, jotta he ’unohtaisivat vaivansa’ (San 31:6, 7). Muinaisten roomalaisten oli tapana antaa rikollisille teloituksesta aiheutuvan kivun lievittämiseksi viiniä, johon oli sekoitettu huumetta. Ehkä tämän vuoksi roomalaiset sotilaat tarjosivat Jeesukselle viiniä, johon oli sekoitettu huumetta, kun he panivat hänet paaluun (Mr 15:23).

Viini on selvästikin yksi niistä lahjoista, jotka Jehova on antanut ihmiskunnan siunaukseksi. Viini ”ilahduttaa kuolevaisen ihmisen sydämen”; se saa sydämen ”hyvälle tuulelle” (Ps 104:15; Est 1:10; 2Sa 13:28; Sr 2:3; 10:19; Sak 10:7). Tämän vuoksi Daniel ei murehtiessaan juonut viiniä (Da 10:2, 3). Usein toistetussa ilmauksessa ’istua oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla’ ”viiniköynnös” kuvaa viinin runsautta, mikä viittaa Jehovan vanhurskaan hallinnon alaisuudessa vallitsevaan hyvinvointiin ja turvallisuuteen (1Ku 4:25; 2Ku 18:31; Jes 36:16; Mi 4:4; Sak 3:10). Viini mainitaan myös niiden ennallistamiseen liittyvien siunausten yhteydessä, jotka Jehova on luvannut (Jl 3:18; Am 9:13, 14; Sak 9:17).

Kohtuullinen käyttö. Yksi Raamatun periaatteista on kohtuullisuus kaikessa. Edes hunaja ei ole poikkeus tästä – kohtuullisesti käytettynä se on hyväksi, mutta sen liiallinen käyttö koituu vahingoksi (San 25:27). Myös Jehovan lahjaksi antamaa viiniä ja väkeviä alkoholijuomia täytyy käyttää hänen ohjeittensa mukaisesti. Niiden liiallinen ja Raamatun periaatteista piittaamaton käyttö herättää Jehovan paheksunnan ja johtaa irstailuun ja kuolemaan. Tämä asia esitetään hyvin painokkaasti sekä Raamatun ohjeissa että sen esimerkeissä. (San 23:29–31; ks. JUOPUMUS.)

Joissakin tapauksissa pienenkin alkoholimäärän nauttiminen voi olla epäviisasta ja vahingollista ihmisen terveydelle. Toisinaan taas joku voi olla nauttimatta väkijuomia, koska hän ei halua kompastuttaa toisia, vaan on rakkaudellinen ja huomaavainen toisia kohtaan (Ro 14:21).

Jehova kielsi pappeja ja leeviläisiä kuolemanrangaistuksen uhalla nauttimasta minkäänlaisia alkoholijuomia, kun he hoitivat tehtäviään  tabernaakkelissa tai temppelissä (3Mo 10:8, 9; Hes 44:21). Vapaa-ajallaan he saattoivat nauttia niitä kohtuullisesti (1Ai 9:29). Jumalan säädöksen mukaan myöskään nasiiri ei saanut nauttia minkäänlaisia alkoholijuomia erikoislupauksensa voimassaoloaikana (4Mo 6:2–4, 13–20; Am 2:12). Koska Simsonin oli määrä olla nasiiri syntymästään lähtien, hänen äitinsä ei saanut koskea viiniin eikä väkijuomaan raskautensa aikana (Tu 13:4, 5, 7, 14). Virantoimituksessa ”ei sovi kuninkaiden juoda viiniä eikä korkeiden virkamiesten sanoa: ’Missä on väkijuomaa?’”, etteivät he ”unohtaisi, mitä on säädetty, ja vääristelisi kenenkään ahdistuksen pojan asiaa” (San 31:4, 5). Kristillisen seurakunnan valvojien ei tule olla ’juoppoja rähisijöitä’, ja avustavien palvelijoiden ”tulee samoin olla vakavia – –, ei paljon viiniä nauttivia” (1Ti 3:3, 8).

Kuvaannollinen merkitys. Toimiessaan Jehovan tuomion täytäntöönpanijana muinainen Babylon ’juovutti kaikki kansakunnat viinillä’, mikä kuvasi Jehovan vihastusta noita kansakuntia kohtaan (Jer 51:7). Muissakin raamatunkohdissa kerrotaan, miten Jehovan vastustajat pannaan juomaan Jumalan vanhurskasta närkästystä, jonka sanotaan olevan ’vaahtoavaa viiniä’, ”vihastuksen viiniä” ja ”Jumalan suuttumuksen viiniä” (Ps 75:8; Jer 25:15; Il 14:10; 16:19). Katkera juoma, joka ei liity millään tavoin Jumalan suuttumukseen, on ”Suuren Babylonin” hengellisen ”haureuden viini”, jota se panee kaikki kansakunnat juomaan (Il 14:8; 17:2; 18:3, 13).