Fyysinen tai moraalinen puute, epätäydellisyys, epäterve piirre, sairaus, ”jotakin huonoa” (5Mo 17:1).

Heprealainen sana mum tarkoittaa fyysistä tai moraalista ’vikaa’ (3Mo 21:17; Job 31:7). Kreikkalainen sana mōʹmos tarkoittaa ’vikaa’, kun taas sen sukulaissana aʹmō·mos merkitsee ’moitteetonta, virheetöntä’ (2Pi 2:13; Ef 1:4). Molemmat ovat sukua kantasanalle mō·maʹo·mai ’moittia’ (2Ko 6:3; 8:20).

Israel oli vastakohta Jehovalle, jonka ’työ on täydellistä [”virheettömiä (tahrattomia) ovat hänen tekonsa”, Sy]’, ja Jumala sanoi siitä: ”He ovat toimineet turmiollisesti omalta osaltaan, he eivät ole hänen lapsiaan, vika on heidän omansa.” (5Mo 32:4, 5.)

Täydellisen Jumalan edessä palvelevalla leeviläisellä papilla ei siksi saanut olla ruumiinvikoja: hän ei saanut olla sokea eikä rampa eikä heiveröinen, eikä hänellä saanut olla halkinaista nenää eikä sellaisia poikkeavuuksia kuin liian pitkä käsi, kyttyräselkä, jokin silmä- tai ihosairaus, murtunut käsi tai jalka tai murskatut kivekset (3Mo 21:18–20). Koska Israelin ylimmäisellä papilla ei ollut noita vikoja, hän edusti sopivasti suurta Ylimmäistä Pappia, Jeesusta Kristusta, joka on ”vilpitön, saastumaton” (Hpr 7:26).

Mooseksen lain vaatimusten mukaan uhrieläinten piti olla virheettömiä (2Mo 12:5; 3Mo 4:3, 28; 5Mo 15:21). Sama piti paikkansa myös siihen kuvaannolliseen temppeliin liittyneistä uhreista, jonka Hesekiel näki näyssä (Hes 43:22, 23). Samalla tavoin Kristus, ”virheetön ja tahraton karitsa”, ”uhrasi itsensä virheettömänä Jumalalle” (1Pi 1:19; Hpr 9:14).

Muiden muassa Absalomin, sulamilaistytön ja eräiden Babylonissa olleiden Israelin poikien sanotaan olleen sellaisia, joiden ulkonäössä ei ollut  ”mitään vikaa” (2Sa 14:25; Lal 4:7; Da 1:4). Kaikkia Lain alaisuuteen kuuluneita kehotettiin olemaan varovaisia ja suojelemaan toisiaan, etteivät he saisi itseensä mitään ruumiinvikaa. ”Jos joku mies aiheuttaa lähimmäiselleen vian, niin hänelle tulee tehdä niin kuin hänkin on tehnyt. Murtuma murtumasta, silmä silmästä, hammas hampaasta; samanlainen vika, jonka hän saattaa aiheuttaa ihmiselle, tulee aiheuttaa hänellekin.” (3Mo 24:19, 20.) Apostoli ilmaisi huolensa kristillisen seurakunnan pitämisestä moitteettomana eli vailla vikaa hengellisessä mielessä (Ef 1:4; 5:27; Kol 1:22; ks. myös Ju 24).