Ne heprealaiset sanat, jotka on käännetty vastineilla ”vitsaus”, ”äkillinen vitsaus” tai ”tarttuma”, merkitsevät kirjaimellisesti  ’koskettamista’, ’lyömistä’, ’iskua’, ’tappiota’ ja ’kuolemaa’. Jehova Jumala aiheutti vitsauksia rangaistukseksi kapinallisesta nurisemisesta (4Mo 16:41–50), siitä että kieltäydyttiin mukautumasta hänen tahtoonsa (Sak 14:12, 15, 18), jonkin pyhän epäpyhästä käytöstä (1Sa 5:1–6:4), hänen voideltuihinsa kajoamisesta (1Mo 12:17; Ps 105:15) sekä uskottomuudesta tai hänen lakiensa rikkomisesta (3Mo 26:21; 4Mo 14:36, 37; 31:16; 5Mo 28:59–61; 1Ai 21:17, 22; 2Ai 21:12–15). Nuo vitsaukset voitiin aiheuttaa joko enkelien tai ihmisten välityksellä (2Sa 24:17; Jer 19:1–8; 25:8, 9; 49:17; 50:13, 14). Jumalan lähettämien vitsausten poistamiseen tarvittiin Jehovan palvelijoiden esirukouksia tai katuvien vilpittömiä rukouksia (1Mo 20:17, 18; 1Ku 8:37, 38; 2Ai 6:28, 29).

Vitsaus saattoi johtua myös ihmisen synnin luonnollisista vaikutuksista (San 6:32, 33). Se saattoi olla jokin vaiva, esim. ”spitaalitarttuma” (3Mo 13:2), tai ajasta ja olosuhteista johtuva vastoinkäyminen (Ps 38:11; 73:5, 14).

Vitsaukset, jotka Jehova aiheutti Egyptille Mooseksen aikaan, ilmensivät hänen suurta voimaansa ja tekivät hänen nimensä tunnetuksi kansakuntien keskuudessa (2Mo 9:14, 16). Muut kansat puhuivat niiden vaikutuksista vielä sukupolvia myöhemmin (Jos 2:9–11; 9:9; 1Sa 4:8; 6:6). Nämä vitsaukset todistivat myös sen, että Egyptin jumalat olivat voimattomia (2Mo 12:12; 4Mo 33:4). (Ks. JUMALAT JA JUMALATTARET: Kymmenen vitsausta; MOOSES: Egyptin faraon edessä.)

Ne vitsaukset (kreik. plē·gaiʹ, kirjm. ’iskut, lyönnit’), jotka mainitaan Ilmestyskirjassa, ovat Jumalan suuttumuksen ilmauksia ja viittaavat vertauskuvallisesti hänen oikeudellisten päätöstensä tuloksiin tai vaikutuksiin (Il 9:18, 20; 11:6; 15:1, 6, 8; 16:9, 21; 18:4, 8; 21:9; 22:18).