Raamatussa käytetään usein heprealaista sanaa suk ja kreikkalaista sanaa a·leiʹfō tavanomaisesta öljyn sivelemisestä eli sillä hieromisesta (Da 10:3; Ru 3:3; Joh 11:2). Erityisestä öljyllä voitelemisesta siinä kuitenkin käytetään yleensä heprealaista sanaa ma·šaḥʹ, josta tulee sana ma·šiʹaḥ (Messias), ja kreikkalaista sanaa khriʹō, josta tulee sana khri·stosʹ (Kristus) (2Mo 30:30; 3Mo 4:5, Rbi8, alav.; Lu 4:18; Ap 4:26). Tämä erotus pitää paikkansa jokseenkin johdonmukaisesti sekä hepreassa että kreikassa. Jotkin raamatunkäännökset eivät säilytä tätä hienoista eroa, vaan kääntävät kaikki nuo sanat samalla vastineella ”voidella”.

Öljyllä hierominen tai sen siveleminen. Lähi-idän maissa oli yleinen tapa hieroa öljyä ihoon, ja se mm. suojeli paljasta ihoa auringon polttavilta säteiltä. Öljyn avulla saatiin myös ihon kimmoisuus säilymään. Yleensä käytettiin oliiviöljyä, johon usein lisättiin hajustetta. Öljyäminen tapahtui tavallisesti peseytymisen jälkeen (Ru 3:3; 2Sa 12:20). Ester sai puoli vuotta mirhaöljyhierontaa ja puoli vuotta palsamiöljyhierontaa, ennen kuin hänet vietiin kuningas Ahasveroksen eteen (Est 2:12). Myös hautajaisvalmisteluihin kuului ruumiin hierominen öljyllä (Mr 14:8; Lu 23:56).

Kun Jeesus lähetti 12 apostoliaan kaksittain matkaan, he sivelivät öljyä moniin ihmisiin, jotka he paransivat. Vaivan paraneminen ei kuitenkaan johtunut itse öljystä vaan Jumalan pyhän hengen ihmeellisestä toiminnasta. Öljy, jolla tosin  oli joitakin parantavia ja virkistäviä ominaisuuksia, oli parantumisen ja virkistymisen vertauskuva. (Mr 6:13; Lu 9:1; vrt. Lu 10:34.)

Öljyn siveleminen päähän oli suosion osoitus (Ps 23:5). Efraimin päämiehet osoittivat suopeutta vangiksi joutuneita Juudan sotilaita kohtaan sivelemällä heihin öljyä ja palauttamalla heidät Jerikoon, kuten profeetta Oded oli neuvonut (2Ai 28:15). Jehova sanoi aiheuttavansa hierontaan tarkoitetun öljyn puutteen paheksuntansa osoitukseksi (5Mo 28:40). Sitä, että joku ei hieronut itseään öljyllä, pidettiin murehtimisen merkkinä (2Sa 14:2; Da 10:2, 3). Öljyn sivelemistä vieraan päähän pidettiin vieraanvaraisuuden osoituksena ja kohteliaisuutena, ja tämä käy ilmi siitä, mitä Jeesus sanoi naisesta, joka siveli hänen jalkoihinsa hyvänhajuista öljyä (Lu 7:38, 46).

Jeesus käski opetuslapsiaan sivelemään öljyä päähänsä ja pesemään kasvonsa, kun he paastosivat, jotta he näyttäisivät samanlaisilta kuin tavallisestikin eivätkä esittäisi olevansa hurskaita ja kieltäymyksellisiä, niin kuin juutalaisten ulkokultaiset uskonnolliset johtajat esittivät tehdäkseen vaikutuksen toisiin (Mt 6:16, 17).

Jaakob puhuu siitä, että hengellisen ’öljyn siveleminen’ hengellisesti sairaisiin Jehovan nimessä on sopiva toimenpide hengellistä apua tarvitseville. Se, että kyseessä on hengellinen sairaus, käy ilmi hänen sanoistaan: ”Hän kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat”, ei siis lääkäreitä, ja ”jos hän on tehnyt syntejä, niin hänelle annetaan anteeksi”. (Ja 5:13–16.) Jeesus soveltaa kirjaimellisen tavan hengellisesti kehottaessaan Laodikean seurakuntaan kuuluvia ’ostamaan häneltä silmävoidetta silmiinsä hierottavaksi, jotta he näkisivät’ (Il 3:18).

Voitelu. Kun joku voideltiin öljyllä, öljyä pantiin hänen päähänsä ja sen annettiin valua hänen parralleen ja hänen vaatteittensa kaulukselle (Ps 133:2). Raamatun historian aikana sekä heprealaiset että jotkin ei-heprealaiset kansat voitelivat hallitsijansa juhlamenoin. Se vahvisti heidän virallisen virkaanasetuksensa. (Tu 9:8, 15; 1Sa 9:16; 2Sa 19:10.) Samuel voiteli Saulin kuninkaaksi sen jälkeen, kun Jumala oli osoittanut valinneensa tämän (1Sa 10:1). Daavid voideltiin kuninkaaksi kolme kertaa: kerran hänet voiteli Samuel, myöhemmin Juudan miehet ja lopulta kaikki heimot (1Sa 16:13; 2Sa 2:4; 5:3). Aaron voideltiin sen jälkeen kun hänet oli asetettu ylimmäisen papin virkaan (3Mo 8:12). Myöhemmin Aaronin ja hänen poikiensa vaatteille pirskotettiin voiteluöljyä ja teurasuhrien verta, mutta vain Aaronin päähän vuodatettiin öljyä (3Mo 8:30).

Myös pyhiksi vihityt esineet voideltiin. Jaakob otti kiven, jota hän oli käyttänyt päänalusena nähdessään henkeytetyn unen, pystytti sen patsaaksi, ja voitelemalla sen hän merkitsi tuon paikan pyhäksi. Hän antoi paikalle nimen Betel, joka merkitsee ’Jumalan huonetta’. (1Mo 28:18, 19.) Hiukan myöhemmin Jehova vahvisti, että tuo kivi oli voideltu (1Mo 31:13). Siinain erämaassa Mooses voiteli Jehovan käskystä tabernaakkelin ja sen kalusteet merkiksi siitä, että ne olivat vihittyjä ja pyhiä (2Mo 30:26–28).

Toisinaan ihmistä pidettiin voideltuna, vaikka hänen päähänsä ei ollutkaan vuodatettu öljyä, koska Jumala oli nimittänyt hänet. Tämä periaate kävi ilmi, kun Jehova käski Elian voidella Hasaelin Syyrian kuninkaaksi, Jeehun Israelin kuninkaaksi ja Elisan profeetaksi itsensä sijaan. (1Ku 19:15, 16.) Myöhemmin Raamatussa kerrotaan, että muuan Elisan seurassa olleista profeettojen pojista todella voiteli Jeehun kirjaimellisella öljyllä Israelin kuninkaaksi (2Ku 9:1–6). Missään ei kuitenkaan mainita, että joku olisi voidellut öljyllä Hasaelin tai Elisan. Moosesta sanottiin Kristukseksi eli Voidelluksi, vaikka häntä ei ollutkaan voideltu öljyllä, koska Jehova nimitti Mooseksen profeetakseen ja edustajakseen, Israelin johtajaksi ja vapauttajaksi (Hpr 11:24–26). Yksi hyvä esimerkki on myös Persian kuningas Kyyros, jota Jesaja oli ennustanut Jehovan käyttävän voideltunaan (Jes 45:1). Kukaan Jehovan edustaja ei varsinaisesti voidellut Kyyrosta öljyllä, mutta koska Jehova asetti hänet tekemään tietyn työn, häntä voitiin sanoa voidelluksi.

Moosekselle antamassaan Laissa Jehova esitti myös voiteluöljyn valmistusohjeen. Se tehtiin yhdistämällä valioaineksia: mirhaa, hyväntuoksuista kanelia, hyväntuoksuista kalmojuurta, kassiaa ja oliiviöljyä. (2Mo 30:22–25.) Tämän seoksen valmistamisesta ja käyttämisestä johonkin tavanomaiseen tai luvattomaan tarkoitukseen seurasi kuolemanrangaistus (2Mo 30:31–33). Tämä tähdensi kuvaannollisesti sellaisen virkanimityksen tärkeyttä ja pyhyyttä, joka vahvistettiin voitelemalla viranhaltija pyhällä öljyllä.

Nasaretista kotoisin ollut Jeesus täytti monia Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustuksia ja todisti olevansa Jehovan Voideltu, joten häntä voitiin perustellusti sanoa Messiaaksi eli Kristukseksi, sillä nuo arvonimet merkitsevät juuri sitä (Mt 1:16; Hpr 1:8, 9). Häntä ei voideltu  kirjaimellisella öljyllä vaan Jehovan hengellä (Mt 3:16). Näin Jehova asetti hänet Kuninkaaksi, Profeetaksi ja Ylimmäiseksi Papiksi, ja siksi häntä sanottiin Jehovan Voidelluksi (Ps 2:2; Ap 3:20–26; 4:26, 27; Hpr 5:5, 6). Jeesus vahvisti tämän voitelun, kun hän kotikaupungissaan Nasaretissa sovelsi itseensä Jesajan 61:1:n ennustuksen, jossa sanotaan: ”Jehova on voidellut minut.” (Lu 4:18.) Jeesus Kristus on ainoa Raamatun henkilö, joka on voideltu kaikkiaan kolmeen virkaan: profeetaksi, ylimmäiseksi papiksi ja kuninkaaksi. Jeesusta voideltiin ’riemun öljyllä enemmän kuin hänen osatovereitaan’ (muita Daavidin sukuhaaraan kuuluneita kuninkaita). Tämä johtui siitä, että hän sai voitelun suoraan itse Jehovalta, ei öljyllä vaan pyhällä hengellä, ei maalliseksi kuninkaaksi vaan taivaalliseksi hallitsijaksi, jolla oli myös taivaallisen ylimmäisen papin virka. (Hpr 1:9; Ps 45:7.)

Jeesuksen tavoin myös hänen askeleittensa seuraajia, jotka ovat hengestä siinneitä ja jotka on voideltu pyhällä hengellä, voidaan sanoa voidelluiksi (2Ko 1:21). Aaron voideltiin suoranaisesti pappien päämieheksi, mutta kenenkään hänen poikansa päähän ei vuodatettu öljyä, ja samalla tavoin Jehova voiteli suoranaisesti Jeesuksen, mutta hänen hengellisten veljiensä seurakunta saa voitelun ihmisjoukkona Jeesuksen Kristuksen välityksellä (Ap 2:1–4, 32, 33). Jumala on siten asettanut heidät olemaan kuninkaita ja pappeja Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaissa (2Ko 5:5; Ef 1:13, 14; 1Pi 1:3, 4; Il 20:6). Apostoli Johannes viittasi siihen, että pyhän hengen voitelu, jonka kristityt saavat, opettaa heitä (1Jo 2:27). Se valtuuttaa heidät ja tekee heidät päteviksi uuden liiton kristilliseen palvelukseen (2Ko 3:5, 6).

Jehova huolehtii erittäin rakkaudellisesti voidelluistaan ja tarkkailee heitä kiinteästi (1Ai 16:22; Ps 2:2, 5; 20:6; 105:15; Lu 18:7). Daavid ymmärsi, että Jumala valitsi ja asetti omat voideltunsa itse ja että Jumala tuomitsee heidät. Käden kohottaminen Jehovan voideltujen tai keiden tahansa hänen asettamiensa vahingoittamiseksi aiheuttaisi Jehovan paheksunnan. (1Sa 24:6; 26:11, 23.) (Ks. KRISTUS; KUNINGAS: Jumalan asettamia edustajia; MESSIAS; VIRKAANASETUS.)