Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Vuohenmuotoinen demoni

Vuohenmuotoinen demoni

Heprealainen sana sa·ʽirʹ (kirjm. ’karvainen’) tarkoittaa vuohta tai vuohenvohlaa (3Mo 16:18; 4Mo 7:16). Yleensä kääntäjät ovat kuitenkin sitä mieltä, että tuolla sanalla on neljässä raamatunkohdassa (3Mo 17:7; 2Ai 11:15; Jes 13:21; 34:14) sen tavanomaisesta merkityksestä ’vuohi’ tai ’vohla’ poikkeava merkitys.

Sekä 3. Mooseksen kirjan 17:7:stä että 2. Aikakirjan 11:15:stä käy ilmi, että tuota sanaa (seʽi·rimʹ, mon.) käytetään sellaisesta, mitä palvotaan ja mille uhrataan nimenomaan väärän palvonnan yhteydessä. Kreikkalaisen Septuagintan ja latinalaisen Vulgatan kääntäjät käyttivätkin siksi tuon heprealaisen sanan vastineina ilmauksia ”järjettömät” (LXX) ja ”demonit” (Vg). Samaa mieltä näistä kahdesta raamatunkohdasta ovat yleensä nykyajan kääntäjät ja sanakirjantekijät, joiden käyttämiä vastineita ovat ”aavikon paholaiset” ja ”pukkipatsaat” (KR-92), ”demonit” (Ro), ”satyyrit” (RS, AT, JB, JP) tai ”vuohenmuotoiset demonit” (UM; ks. myös Koehlerin ja Baumgartnerin Lexicon in Veteris Testamenti Libros, Leiden 1958, s. 926 ja Brownin, Driverin ja Briggsin A Hebrew and English Lexicon of the Old Testament, 1980, s. 972); poikkeuksia ovat Robert Youngin käännös, jossa sana on käännetty kirjaimellisesti ”vuohiksi”, ja American Standard Version, joka käyttää vastinetta ”pukit”.

Herodotoksen mukaan kreikkalaisten usko Paniin, jumalaan jolla oli vuohen piirteitä, on ehkä saanut vaikutteita egyptiläisestä vuohenpalvonnasta

Joosuan sanat Joosuan kirjan 24:14:ssä ilmaisevat, että Egyptin väärä palvonta oli vaikuttanut israelilaisiin jossain määrin heidän asuessaan siellä, ja Hesekiel puolestaan osoittaa, että nuo pakanalliset tavat vitsasivat heitä kauan sen jälkeenkin (Hes 23:8, 21). Tämän vuoksi jotkut tutkijat päättelevät, että Jumalan erämaassa antama säädös, jonka tarkoitus oli estää israelilaisia uhraamasta ”teurasuhrejaan vuohenmuotoisille demoneille” (3Mo 17:1–7), sekä se, että Jerobeam asetti pappeja ”uhrikukkuloita ja vuohenmuotoisia demoneja ja valmistamiaan vasikoita varten” (2Ai 11:15), osoittavat, että israelilaiset harjoittivat jonkinlaista vuohenpalvontaa, joka oli huomattavalla sijalla Egyptissä, varsinkin Ala-Egyptissä. Herodotos (Historiateos, II, 46) väittää, että tällainen egyptiläinen palvonta oli pohjana kreikkalaisten uskolle Paniin ja myös satyyreihin, hekumallisiin metsässä asuviin jumaliin, joille kuvattiin lopulta sarvet, pukin saparo ja sorkat. Joidenkuiden mielestä näiden pakanajumalien puolieläimellinen muoto on johtanut siihen, että Saatanalla kuvataan olevan häntä, sarvet ja sorkat; tällainen käsitys oli yleinen kristityksi tunnustautuvien keskuudessa pimeällä keskiajalla.

Sitä, mitä nuo ”karvaiset” (seʽi·rimʹ) varsinaisesti olivat, ei kuitenkaan kerrota. Jotkut arvelevat niiden olleen kirjaimellisia vuohia tai vuohenmuotoisia epäjumalia, mutta tätä ei välttämättä tarkoiteta; myöskään muut raamatunkohdat eivät tarjoa sensuuntaisia todisteita. Sana voi yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että noita vääriä jumalia palvovat saattoivat mielessään pitää niitä muodoltaan vuohimaisina tai ulkonäöltään karvaisina. Tai sanan ”vuohet” käyttö näissä yhteyksissä voi olla pelkästään keino ilmaista halveksintaa yleensä kaikkea epäjumalanpalveluksen kohteena olevaa kohtaan, onhan epäjumalia tarkoittava sanakin useissa raamatunkohdissa peräisin ilmauksesta, jonka alkuperäinen merkitys on ’lantapallot’, mikä ei kuitenkaan viittaa siihen, että nuo epäjumalat olisi kirjaimellisesti tehty lannasta (3Mo 26:30; 5Mo 29:17).

Kahdessa muussa raamatunkohdassa (Jes 13:21; 34:14) sanojen sa·ʽirʹ ja seʽi·rimʹ ei yleensä katsota liittyvän väärään palvontaan. Näissä kohdissa kuvataan mm. seʽi·rimʹ-nimisten villieläinten asuvan Babylonin ja Edomin autioilla raunioilla. Joissakin käännöksissä sana on käännetty alkuperäisessä merkityksessään ”vuohiksi” (Yg) tai ”villivuohiksi” (KR-92, AS), kun taas Rotherham, joka 3. Mooseksen kirjassa ja 2. Aikakirjassa käyttää sanaa ”demonit”, pitää Jesajassa parempana ilmausta ”takkuinen luontokappale”. Ne, jotka käyttävät näissä raamatunkohdissa mieluummin tällaisia vastineita, huomauttavat, että sana esiintyy muiden sellaisten luontokappaleiden joukossa, joiden tiedetään olevan kirjaimellisia eläimiä. G. R. Driver (Palestine Exploration Quarterly, Lontoo 1959, s. 57), joka vastustaa sanan sa·ʽirʹ kääntämistä vastineella ”satyyri” Jesajan 34:14:ssä, huomauttaa, että satyyriä ei ole koskaan käytetty mytologiassa autioituksen vertauskuvana vaan irstauden ja remuamisen vertauskuvana; sitä että sa·ʽirʹ olisi kirjaimellinen vuohi, hän tukee toteamalla, että vuohet viihtyvät kolkoissa paikoissa ja villivuohien kerrotaan olevan yleisiä Kuolleenmeren eteläpuolella, ts. samalla suunnalla kuin autioitettu Edom, jota vastaan Jesajan profetia (34:14) esitetään.

Ne, jotka kannattavat Jesajassa samanlaista käännöstä kuin 3. Mooseksen kirjan ja 2. Aikakirjan jakeissa, viittaavat siihen, että Septuagintassa on sanan seʽi·rimʹ vastineena Jesajassa ”demonit” ja että Johannes käyttää samaa kieltä kuin Septuaginta (Jes 13:21) kuvaillessaan autioitettua Suurta Babylonia epäpuhtaiden lintujen ja ”demonien” asuinpaikaksi (Il 18:2). Ei voida tietenkään sanoa ehdottoman varmasti, lainasiko apostoli Johannes tässä suoraan Septuagintaa. On kuitenkin huomionarvoista, että teoksen Theological Dictionary of the New Testament mukaan ”LXX pitää itsestään selvänä – –, että – – [dai·moʹni·on, joka on käännetty ”demoniksi”] on pakanajumalista käytetty halveksiva sana” (toim. Gerhard Kittel, 1971, II osa, s. 12).

Tästä asiasta ei siis voida saada ehdotonta varmuutta. Jesaja on voinut liittää kirjaimellisten eläinten luetteloonsa viittauksia demoneihin tarkoittamatta, että nuo demonit olisivat todellisuudessa aineellistuneet vuohiksi, vaan viitaten pikemminkin siihen, että tuollaiset demoniasukkaat oleskelisivat noissa autioissa paikoissa noiden paikkojen ympärillä asuneiden pakanoiden mielikuvituksessa. Historia osoittaa, että Syyrian ja Arabian asukkaat ovat pitkään yhdistäneet tuollaisiin raunioihin hirviöitä, ja arabien džinnit kuvataan karvaisiksi hirviöiksi. Toisaalta Edomin ja Babylonin autioilla raunioilla oleskelleet seʽi·rimʹ-nimiset olennot ovat hyvinkin voineet olla oikeita eläimiä, takkuisia ja kenties sellaisia, että niiden ulkonäkö on saanut katsojat ajattelemaan demoneja.