Märehtivä nisäkäs, jolla on ontot sarvet ja tavallisesti pitkä, kohtalaisen suorakarvainen turkki. Uros- ja naarasvuohista ja niiden jälkeläisistä  käytetään useita heprealaisia ja kreikkalaisia sanoja. Tavallinen ’vuohta’ tarkoittava heprealainen sana on ʽez (3Mo 3:12). Toinen vuohta merkitsevä heprean kielen sana (sa·ʽirʹ) tarkoittaa kirjaimellisesti ’karvaista’ (vrt. 1Mo 27:11, jossa saman muotoinen ja samasta juuresta johdettu sana on käännetty vastineella ”karvainen”). Vuohilauman urospuolisesta johtajasta käytettiin heprealaista sanaa ʽat·tudʹ, joka on käännetty vastineella ”pukki” (4Mo 7:17; vrt. Jer 50:8, Rbi8, alav.). Tätä sanaa käytettiin kuvaannollisesti hallitsijoista tai johtajista, jolloin se on käännetty vastineella ”vuohimaiset johtajat” (Jes 14:9; Sak 10:3). ’Vuohta’ tarkoittavat kreikankieliset sanat ovat traʹgos ja eʹri·phos (Mt 25:32; Hpr 9:12, 13).

Syyrialainen kesyvuohi (Capra hircus mambrica), jonka huomattavia tuntomerkkejä ovat pitkät, riippuvat korvat sekä taaksepäin kaartuvat sarvet, on yleisin laji Palestiinassa. Nämä vuohet ovat tavallisesti mustia; täplikkäät ovat poikkeuksia (1Mo 30:32, 35). Pukit olivat Tyroksen kauppatavaraa (Hes 27:21).

Raamatun aikoina vuohilaumat saattoivat olla hyvinkin suuria. Esimerkiksi Nabalilla oli 1000 vuohta (1Sa 25:2, 3). Jaakobin Esaulle antamaan lahjaan sisältyi 200 kuttua ja 20 pukkia (1Mo 32:13, 14). Arabit puolestaan toivat 7700 pukkia Juudan kuninkaalle Josafatille (2Ai 17:11).

Vuohi oli heprealaisille hyvin arvokas (San 27:26). Siitä saatiin maitoa, josta voitiin valmistaa voita ja juustoa (San 27:27). Sen lihaa, varsinkin vohlan lihaa, syötiin (1Mo 27:9; 5Mo 14:4; Tu 6:19; 13:15; Lu 15:29). Ja pesahia varten voitiin valmistaa vuoden vanha urospuolinen lammas tai vuohi (2Mo 12:5). Vuohen karvasta valmistettua kangasta käytettiin monin eri tavoin (4Mo 31:20). ”Kedarin teltat” saattoivat olla mustan vuohen karvasta tehtyjä (Lal 1:5), ja vuohen karvaa käytettiin tabernaakkelin valmistuksessa (2Mo 26:7; 35:26). Vuohennahoista valmistettiin leilejä (ks. 1Mo 21:15), ja niitä käytettiin myös vaatteina, kuten tekivät mm. jotkut vainotut Jehovan esikristilliset todistajat (Hpr 11:37).

Mooseksen laki kielsi uhrivuohen rasvan syömisen (3Mo 7:23–25), ja se kielsi myös vohlan keittämisen emonsa maidossa (2Mo 23:19; 34:26; 5Mo 14:21; ks. MAITO).

Vuohta käytettiin uhrieläimenä, ja se esitettiin polttouhriksi (3Mo 1:10; 22:18, 19), yhteysteurasuhriksi (3Mo 3:6, 12), syntiuhriksi (Esr 8:35) ja syyllisyysuhriksi (3Mo 5:6). Kaikkien vuohien esikoinen tuli uhrata, mutta vasta kun se oli ainakin kahdeksan päivän ikäinen (3Mo 22:27; 4Mo 18:17). Ensimmäisellä vuodellaan oleva naarasvuohi (tai naaraskaritsa) oli säädetty syntiuhriksi muiden kuin pappien ja johtomiesten puolesta (3Mo 4:28, 32). Toisinaan vuohia uhrattiin syntiuhriksi koko Israelin kansakunnan puolesta (3Mo 23:19; 4Mo 28:11, 15, 16, 22, 26–30; 29:1–39; 2Ai 29:20–24; Esr 6:17). Nuori vuohipukki oli johtomiehen syntiuhri (3Mo 4:22–26). Sovituspäivänä käytettiin kahta vuohta: toinen uhrattiin syntiuhriksi 12 ei-leeviläisen heimon puolesta, toinen määrättiin ”Asaselille” ja lähetettiin erämaahan (3Mo 16:1–27; ks. ASASEL; SOVITUSPÄIVÄ). Nuo uhrivuohet eivät tietenkään voineet todellisuudessa poistaa syntejä, vaan ne pelkästään kuvasivat Jeesuksen Kristuksen todellista synnit sovittavaa uhria (Hpr 9:11–14; 10:3, 4).

Kuvaannollista ja profeetallista käyttöä. Sulamilaistytön hiuksia verrattiin vuohilaumaan, mikä viittasi ehkä mustan tukan välkkyvään kiiltoon tai tytön kutrien runsauteen (Lal 4:1; 6:5). Israelin pieni armeija oli syyrialaisten armeijaan verrattuna kuin ”kaksi pientä vuohilaumaa” (1Ku 20:27). Vuohilla ja pukeilla kuvattiin ihmisiä, usein niitä, jotka vastustivat Jehovaa (Jes 34:6, 7; vrt. Jer 51:40; Hes 34:17; Sak 10:3). Jeesuksen kuvauksessa lampaista ja vuohista vuohet edustavat ihmisiä, jotka kieltäytyvät tekemästä hyvää hänen vähäisimmille veljilleen (Mt 25:31–46).

Danielin profetiassa mainittu pukki kuvasi Kreikan (kreikkalais-makedonialaista) maailmanvaltaa (Da 8:5–8, 21). The Imperial Bible-Dictionary (toim. P. Fairbairn, Lontoo 1874, I osa, s. 664) sanoo siitä: ”On kiinnostavaa tietää, että makedonialaiset itse tunnustivat sen [vuohen] kansakuntansa vertauskuvaksi. Vieläkin on olemassa muistomerkkejä, joissa tämä vertauskuva esiintyy, esimerkiksi eräs Persepoliin pilasteri, jossa on kuvattuna vuohi valtava sarvi otsassaan ja persialainen pitämässä kiinni sarvesta, minkä tarkoitus on esittää sitä, että Persia alisti Makedonian [kuudennen vuosisadan loppupuolella eaa.]”.

Vuorikauris, villivuohi. Hepreankielisen nimityksen jeʽe·limʹ, joka on käännetty sanoilla ”vuorikauriit” (UM), ”kauriit” (KR-92) ja ”metsävuohet” (KR-1776), käsitetään tavallisesti tarkoittavan nubianvuorikaurista (Capra ibex nubiana), vuoristossa asuvaa villivuohta, jolla on suuret, voimakkaasti harjanteiset ja taaksepäin kaartuvat sarvet. Tämä eläin asustaa korkeilla vuorilla (Ps 104:18), missä se kulkee sirosti ja  vaivattomasti pitkin rosoisia kallioita ja kapeita kallionulkonemia. Tiineyden aikana nämä kauriit etsivät paikkoja, joita ihminen ei helposti löydä. Tähän saatetaan viitata Jobin 39:1:ssä, jossa esitetty kysymys osoittaa, että nämä luontokappaleet ovat aivan riippumattomia ihmisestä ja synnyttävät poikasensa poissa ihmisten näkyvistä.

Ensimmäisen Samuelin kirjan 24. luvussa kerrotaan Saulin ajaneen Daavidia takaa Kuolleenmeren länsipuolella sijainneen En-Gedin (’vohlan lähteen’) kallioille. Takaa-ajajat etsivät Daavidia ja hänen miehiään ”paljailta vuorikauriiden kallioilta” (1Sa 24:2), mikä antaa aihetta päätellä, että tuolla seudulla asui vuorikauriita. Siellä on nähty vuorikauriita vielä viime aikoinakin.

Hepreankielisen sanan feminiinimuotoa ja·ʽalahʹ käytetään Sananlaskujen 5:18, 19:ssä. Nuoruuden vaimoa verrataan siinä ”viehättävään vuorikauriiseen”, mikä mahdollisesti viittaa tuon eläimen sirouteen.

Viidennen Mooseksen kirjan 14:4, 5:ssä, jossa puhutaan ravinnoksi kelpaavista eläimistä, heprealainen sana ʼaq·qōʹ on käännetty vastineella ”villivuohi” (KR-92, UM, AS, KJ, RS). Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että ʼaq·qōʹ voi tarkoittaa samaa eläintä kuin jeʽe·limʹ eli nubianvuorikaurista.