Vastineella ”ymmärrys” käännetyt alkukielten sanat voivat tarkoittaa jokseenkin yksinkertaista tajuamista tai niillä voidaan kuvata monimutkaisten asioiden sisäisen luonteen, taustalla olevien syiden ja merkityksen täyttä ja perinpohjaista käsittämistä. Ymmärrykseen liittyvät läheisesti myös ymmärtäväisyys, tarkkanäköisyys ja havaintokyky.

Useimmiten heprean verbi bin ja substantiivi bi·nahʹ on käännetty ymmärtämiseen liittyvillä sanoilla (1Sa 3:8; 2Sa 12:19). Toisinaan bin ja bi·nahʹ voivat tähdentää joitakin erityispiirteitä, esimerkiksi havaitsemista (Ps 19:12; Da 9:2), huolellista harkintaa, huomion kiinnittämistä johonkin (5Mo 32:7; San 14:15; 23:1; Jer 2:10; Da 11:37) ja jonkin tarkkaamista, katseen luomista johonkin (Job 31:1; 32:12; 37:14; Ps 37:10), ja ne voidaan silloin kääntää näillä ilmauksilla. Professori R. C. Dentan kirjoittaa kirjassa The Interpreter’s Dictionary of the Bible (toim. G. Buttrick, 1962, 4. osa, s. 733): ”Sanajuuri ביו [bin] merkitsee ensisijaisesti ’huomata aistein’, ’havaita eroja’ ja sitten ’kiinnittää tarkkaa huomiota johonkin’ ja lopulta – varsinkin johdetuissa vartaloissa – ’hankkia ymmärrystä’ tai ’antaa’ sitä muille.” Heprean kielen tutkija Wilhelm Gesenius antaa sanan perusmerkitykseksi ”nähdä ero, erottaa, – – huomata, havaita, – – ymmärtää, olla perillä jostakin” (Hebräisches und aramäisches Handwörterbuch über das Alte Testament, 17. painos, muuttamaton uusintapainos 1962, s. 93). Samasta juuresta tulee sanan bi·nahʹ lisäksi toinenkin sana, tevu·nahʹ, joka voidaan tekstiyhteyden mukaan kääntää vastineilla ”tarkkanäköinen” (San 10:23; 11:12) tai ”ymmärrys” (2Mo 31:3; 5Mo 32:28).

Näiden sanojen perusmerkitys paljastaa, että ymmärtäväinen ihminen on sellainen, joka pystyy näkemään syvälle asiaan ja huomaamaan, mistä se koostuu, erottelemalla ne yksittäiset tekijät tai piirteet, jotka yhdessä muodostavat kyseisen kokonaisuuden, ja havaitsemaan sitten niiden väliset suhteet ja sillä tavoin käsittämään asian tärkeyden tai merkityksen. Tätä voidaan valaista kielellä. Jos joku haluaa ymmärtää, mitä jollain kielellä sanotaan, hänen täytyy pystyä erottamaan ne yksittäiset sanat, joista lauseet muodostuvat, tietää niiden merkitys ja nähdä, miten ne liittyvät toisiinsa. (5Mo 28:49.) Vaikka ihminen käsittäisikin suurin piirtein, mitä hänelle sanotaan, ymmärtäminen voi mennä myös tätä yksinkertaista käsittämistä pitemmälle, jolloin hän tajuaa sanoman todellisen tärkeyden ja merkityksen ja pystyy arvioimaan sitä, hyötymään siitä ja päättelemään, mitä toimia se vaatii. Kun pappi Esra luki Lakia kansan edessä Jerusalemissa, koolla olivat kaikki, ”jotka kykenivät ymmärtämään [hepr. sanasta bin] kuulemansa”. Vaikka he olivatkin tarpeeksi kypsiä ymmärtämään kaikki sanat, leeviläiset ”selittivät lakia kansalle [opettivat lakia kansalle eli antoivat ymmärrystä (eräs bin-sanan muoto)] – –. Ja he lukivat ääneen kirjaa, tosi Jumalan lakia, samalla kun sitä selitettiin ja sille annettiin merkitystä, ja kaiken aikaa he tekivät luettua ymmärrettäväksi.” (Ne 8:2, 3, 7, 8.)

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sanaa ”ymmärrys” merkityksessä ’havaitseminen, jonkin käsittäminen’, vastaavat erityisesti verbi sy·niʹēmi (kirjm. ’panna yhteen’) ja sille sukua oleva substantiivi syʹne·sis. Muita sanoja ovat e·piʹsta·mai, jonka perusmerkitys on ’tietää, tuntea hyvin’, ja gi·nōʹskō ’tietää, tuntea’.

Ymmärryksen Lähde. Jehova Jumala on sekä ymmärryksen Lähde että paras Esimerkki sen käytöstä. Maailmankaikkeuden suurenmoinen koordinaatio ja toiminta ilmentävät Jumalan ymmärrystä, kun kaikki mikä on luotu, täyttää nimenomaisen ja sopusointuisen tarkoituksensa eikä mitään ristiriitoja tai ongelmia synny sen takia, että niiden Luojalla ei olisi tarpeeksi tarkkanäköisyyttä. (Job 38:36; Ps 136:5–9; San 3:19, 20; Jer 10:12, 13.) Jumala on antanut eläimille vaistonvaraista ymmärrystä, kullekin lajinsa mukaan. Ihmiset saattavat kuluttaa vuosia oppiakseen ymmärtämään aerodynamiikkaa, mutta jalohaukka osaa vaistonvaraisesti ”lukea” ja käyttää hyväkseen eri tyyppisiä ilmavirtauksia (Job 39:26). Eläimiltä puuttuvat kuitenkin jotkin muut ymmärryksen puolet, jotka taas ovat ominaisia ihmisille (vrt. Ps 32:9).

 Vuosisatoja jatkuneesta intensiivisestä tutkimustyöstä huolimatta ihminen ei vieläkään täysin käsitä monia ilmiöitä ja kiertokulkuja, jotka toimivat Jumalan lakien mukaan (Job 36:29; 38:19, 20). Se mitä ihmiset voivat oppia tajuamaan tutkiessaan aineellista luomakuntaa, on ainoastaan ’Jumalan teitten laitoja’ ja pelkkä ”kuiskaus” verrattuna ”mahtavaan jylinään”. Tämä pitää vielä paremmin paikkansa Jumalan tuomio- ja pelastusteoista, sillä hänen ajatuksensa ovat liian syvällisiä jumalattomien ihmisten tajuttavaksi. (Job 26:7–14; Ps 92:5, 6.) Aineellisessa luomakunnassa ilmenevän Jumalan viisauden ja ymmärryksen tarkastelu auttoi kuitenkin Jobia käsittämään, mikä oli hänen oikea suhteensa Luojaan, ja tunnustamaan nöyrästi oman ymmärryksen puutteensa (Job 42:1–6).

Jehova voi ymmärtää selvästi kaikkien ihmisten ajatukset ja teot (1Ai 28:9; Ps 139:1–6), ja halutessaan hän ’kiinnittää huolellista huomiota’ (hepr. bin) yksilöihin tai ihmisryhmiin (San 21:12; Ps 5:1, 2). Hän tietää oman järkähtämättömän tarkoituksensa ja sen, mitä hän tekee tulevaisuudessa. Hänen vanhurskaat mittapuunsa ovat pysyviä, muuttumattomia. Siksi ”ei ole viisautta eikä mitään tarkkanäköisyyttä eikä mitään neuvoa Jehovaa vastaan”. (San 21:30; vrt. Jes 29:13, 14; Jer 23:20; 30:24.) Hänen ei tarvitse kysyä keneltäkään neuvoa ymmärtääkseen jonkin asian, esimerkiksi sen, miten hän voisi auttaa palvelijoitaan tehokkaasti tai kuinka hän voisi vapauttaa heidät ahdingosta ja sorrosta (Jes 40:10–15, 27–31).

Jehova Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa käsittäminen sekä usko ja luottamus muodostavatkin kaiken sen tosi ymmärryksen perustan, joka hänen älyllisillä luomuksillaan voi olla. ”Pyhimmän tuntemus on ymmärrystä”, ja siihen sisältyy ”vanhurskauden ja oikeuden ja oikeamielisyyden, hyvyyden koko tien” ymmärtäminen (San 9:10; 2:6–9; 16:20). Mitään todella tärkeää asiaa ei voida täysin ymmärtää, ellei kaikkia siihen vaikuttavia seikkoja katsota Jehovan näkökannalta ja nähdä suhteessa hänen mittapuihinsa, ominaisuuksiinsa ja ikuiseen tarkoitukseensa.

Ne jotka kääntyvät pois Lähteestä. Se joka kääntyy tekemään rikkomuksen, lakkaa pitämästä Jumalaa sellaisena, joka pitäisi ottaa huomioon ratkaisuja ja suunnitelmia tehtäessä (Job 34:27). Hän antaa sydämensä sokaista itsensä näkemästä teittensä vääryyttä ja kadottaa ymmärtäväisyytensä (Ps 36:1–4). Vaikka hän väittäisikin palvovansa Jumalaa, hän asettaa ihmisten käsitykset Jumalan käsitysten yläpuolelle, pitää niitä parempina (Jes 29:13, 14). Hän järkeilee, että hänen irstautensa on pelkkää ”huvia”, ja puolustelee sitä sillä perusteella (San 10:23). Hänestä tulee turmeltunut, raaka ja siinä määrin typerä järkeilyssään, että hän kuvittelee, ettei näkymätön Jumala näe tai huomaa hänen vääriä tekojaan, ikään kuin Jumala olisi menettänyt havaintokykynsä (Ps 94:4–10; Jes 29:15, 16; Jer 10:21). Elämäntavallaan ja toiminnallaan hän sanoo itse asiassa: ”Ei ole Jehovaa” (Ps 14:1–3) ja jättää hänet kokonaan pois laskuista. Koska häntä eivät ohjaa Jumalan periaatteet, hän ei pysty arvostelemaan asioita oikein, näkemään selvästi asian ydintä, arvioimaan asiaan liittyviä tekijöitä eikä päätymään oikeisiin ratkaisuihin (San 28:5).

Ihmisen ymmärryksen alueita. Ymmärrys voi liittyä käsityötaitoon, esimerkiksi rakentamiseen ja rakennusten suunnitteluun tai puu-, metalli- ja kiviesineiden tai vaatteiden valmistamiseen, ja tätä kaikkea koskevaan tietoon. Tyroslainen työntekijä Hiram oli ”taitava mies, kokenut ymmärrykseltään” käsityöläisenä, joka käsitteli monenlaista materiaalia (2Ai 2:13, 14; 1Ku 7:13, 14). Tällainen ymmärrys edistää tehokasta työntekoa, josta on tuloksena kestäviä tuotteita.

Joku voi ymmärryksensä ansiosta olla kuljetuksen ”asiantuntija” tai musiikin ”taitaja” tai ”tuntija” (kaikissa jokin bin-sanan muoto; 1Ai 15:22; 25:7, 8; 2Ai 34:12). Jotkut voivat osoittaa ymmärrystä kirjoittamisessa, kielitieteessä tai muilla tieteen aloilla (Da 1:4, 17, 20). Tällaista ymmärrystä voidaan hankkia luontaisten kykyjen ja ponnistelun avulla. Jumalan henki voi tietenkin lisätä ja laajentaa ihmisten ymmärrystä ja tehdä heidät päteviksi opettamaan ammattinsa toisillekin (2Mo 31:2–5; 35:30–35; 36:1; 1Ai 28:19).

Joillakuilla voi olla tarkka ihmistuntemus, ja he ovat huomiokykyisiä ja pystyvät tekemään oikeita päätelmiä. Huomatessaan palvelijoittensa kuiskailevan Daavid ”ymmärsi”, että Batseban hänelle synnyttämä lapsi oli kuollut (2Sa 12:19). Kun Rehabeam jakoi perintöosuuksia pojilleen, häntä ohjasi se ymmärrys, joka hänellä oli langenneesta ihmisluonnosta ja sen taipumuksesta kateuteen ja mustasukkaisuuteen (2Ai 11:21–23).

Yksilöt tai ihmisryhmät voivat ilmaista huomattavaa tarkkanäköisyyttä myös liikeasioissa, ja sen ansiosta voidaan menestyä ja rikastua,  kuten Tyroksen ”johtaja” (Hes 28:2, 4). Hallitsijat saattavat ymmärtää sodankäyntiä ja strategiaa (Jes 10:12, 13), tai he voivat olla poliittisen diplomatian asiantuntijoita (Da 8:23). Heidän ymmärryksensä voi kuitenkin olla rajallista ja tuottaa vain lyhytaikaista hyötyä, kuten edellä mainituissa tapauksissa.

Voimme siis nähdä, että Raamattu puhuu ymmärryksestä, jota voidaan hankkia luonnollisin keinoin. Kaikki tällainen maailmallisesti ”älykkäiden” (syʹne·toi) ”käsityskyky” (syʹne·sis) muuttuu kuitenkin tyhmyydeksi, turhaksi, kun ei oteta huomioon Jumalan tarkoituksia (1Ko 1:19, 20, Int). Sen vuoksi Raamattu tähdentää pääasiassa korkeampaa ymmärrystä, hengellistä ymmärrystä, jonka perustana on Jumala. Hyödyntävätpä ihmiset maan luonnonvaroja miten paljon hyvänsä ja tutkivatpa he sen ja merten syvyyksiä tai taivaita kuinka paljon tahansa, he eivät koskaan voi omin voimin löytää ”ymmärryksen olinpaikkaa” eivätkä viisautta, joka johtaa menestyksekkääseen elämään vanhurskaudessa ja onnessa. (Job 28:1–21, 28.) Sellainen ymmärrys on ’parempaa kuin hopea’ ja voi tuoda tullessaan sen haluttavan tulevaisuuden, jota katoava mainen rikkaus ja kunnia eivät voi tuoda (San 16:16, 22; 23:4, 5; Ps 49:6–8, 14, 20).

Suhde tietoon ja viisauteen. Ymmärryksen täytyy perustua tietoon, ja se toimii tiedon kanssa, vaikka se sinänsä onkin enemmän kuin pelkkää tietoa. Ihmisen ymmärryksen laajuuteen ja arvoon vaikuttavat melkoisesti hänen tietojensa määrä ja laatu. Tieto liittyy tosiasioihin, ja suurimmat ja tärkeimmät tosiasiat liittyvät Jumalaan, hänen olemassaoloonsa, hänen järkähtämättömään tarkoitukseensa, hänen teihinsä. Ymmärryksen avulla ihminen voi suhteuttaa hankkimansa tiedot Jumalan tarkoitukseen ja mittapuihin ja siten nähdä noiden tietojen arvon eli arvioida niitä. ”Ymmärtäväinen sydän tietoa etsii”; se ei tyydy pelkästään pinnalliseen näkemykseen, vaan pyrkii saamaan kokonaiskuvan asiasta (San 15:14). Tiedon täytyy tulla ihmisen ’sielulle miellyttäväksi’, jos hän haluaa, että tarkkanäköisyys varjelee hänet turmeltumiselta ja petetyksi tulemiselta (San 2:10, 11; 18:15). (Ks. TIETO, TUNTEMUS.)

Sananlaskujen 1:1–6:ssa osoitetaan, että ”ymmärtäväinen on se, joka hankkii taitavaa ohjausta ymmärtääkseen sananlaskun ja arvoituksellisen sanonnan, viisaiden sanat ja heidän arvoituksensa”. Nämä eivät varmastikaan ole sellaisia asioita, joita puhutaan pelkästään ajankuluksi joutavassa jutustelussa, sillä viisaat eivät yleensä tuhlaisi aikaa sillä tavoin, vaan niiden täytyy tarkoittaa ohjeita, kysymyksiä ja ongelmia, jotka kurittavat ja valmentavat mieltä ja sydäntä noudattamaan oikeita periaatteita ja antavat niistä opikseen ottavalle mahdollisuuden toimia viisaasti tulevaisuudessa. (Vrt. Ps 49:3, 4.) Tieto ja ymmärrys saavat yhdessä aikaan viisautta, joka on ”pääasia”, kykyä saada runsas tieto ja syvä ymmärrys vaikuttamaan siten, että ongelmat ratkaistaan hyvin tuloksin (San 4:7). Ihminen, jolla on oikeat vaikuttimet, ei etsi ymmärrystä pelkästään uteliaisuudesta tai itsensä korottamisen vuoksi, vaan nimenomaan toimiakseen viisaasti; ’viisaus on hänen kasvojensa edessä’ (San 17:24). (Ks. VIISAUS.) Hän ei ole niiden apostoli Paavalin aikoina eläneiden kaltainen, jotka tekivät itsestään toisten opettajia, mutta olivat ’pöyhistyneitä ylpeydestä eivätkä ymmärtäneet mitään’ ja antoivat epäviisaasti itsensä tulla ”mieleltään sairaaksi kiistelyistä ja sanoja koskevista väittelyistä”, jotka synnyttävät eripuraa ja paljon muutakin pahaa (1Ti 6:3–5).

Tosi ymmärryksen hankkiminen. Tosi ymmärrystä etsivä ihminen rukoilee Jumalalta: ”Anna minulle ymmärrystä, että noudattaisin lakiasi ja pitäisin sen koko sydämestäni – –, että pysyisin elossa.” (Ps 119:34, 144 sekä 27, 73, 125, 169.) Tämä on oikea vaikutin. Apostoli rukoili, että Kolossan kristityt ’täyttyisivät Jumalan tahdon täsmällisellä tuntemuksella kaikessa viisaudessa ja hengellisessä käsityskyvyssä [sy·neʹsei] vaeltaakseen Jehovan arvon mukaisesti’ (Kol 1:9, 10).

Ikä ja kokemus ovat luonnollisia tekijöitä, jotka voivat auttaa ihmistä lisäämään ymmärrystään (Job 12:12). Pelkästään ikä ja kokemus eivät kuitenkaan ole ratkaisevia. Jobin lohduttajat ylpeilivät sillä, että heillä ja heidän iäkkäillä tovereillaan oli ymmärrystä, mutta Elihu, joka oli heitä nuorempi, ojensi heitä. (Job 15:7–10; 32:6–12.) Jehovan, ”Ikiaikaisen” (Da 7:13), ymmärrys on täysin ylivoimainen koko ihmiskunnan ymmärrykseen verrattuna, sillä ihmiset ovat olleet olemassa vain muutamia tuhansia vuosia eivätkä he edes ymmärrä tarkasti, miten se planeetta, jolla he elävät, muodostettiin (Job 38:4–13, 21). Sen vuoksi Jumalan kirjoitettu sana on yksi tärkeimmistä keinoista hankkia ymmärrystä (Ps 119:130).

Lasten ja nuorten tulee huolellisesti harkita iäkkäämpien ja kokeneempien vanhempiensa  neuvoja, varsinkin jos nämä ovat Jumalan vihkiytyneitä palvelijoita (San 2:1–5; 3:1–3; 4:1; 5:1). Aiempien sukupolvien historian vakava ’harkitseminen’ (hepr. bin) voi lisätä ymmärrystä, ja vanhemmat ihmiset ovat yleensä perehtyneet siihen (5Mo 32:7). Ei pitäisi etsiä ”kokemattomien” vaan viisaiden seuraa ja kuunnella heidän neuvojaan ja opetustaan, jotta ’saisi elää ja vaeltaa suoraan ymmärryksen tietä’ (San 9:5, 6). Kuuntelemalla ja ottamalla kuulemansa huomioon ihminen voi lakata olemasta naiivi ja herkkäuskoinen, ”ymmärtää terävänäköisyyttä” ja välttyä monilta katkerilta kokemuksilta (San 8:4, 5).

Jumalan sanan ja käskyjen ahkeran tutkimisen ja soveltamisen ansiosta ihmisellä voi olla enemmän ymmärtäväisyyttä kuin niillä, jotka on asetettu hänen opettajikseen, ja enemmän ymmärrystä kuin vanhemmilla ihmisillä (Ps 119:99, 100, 130; vrt. Lu 2:46, 47). Tämä johtuu siitä, että viisaus ja ymmärrys liittyvät itse asiassa kiinteästi Jumalan puhtaisiin säännöksiin ja oikeudellisiin säädöksiin; siksi se, että israelilaiset noudattivat niitä tunnollisesti, sai ympärillä olevat kansat pitämään heitä ”viisaana ja ymmärtäväisenä kansana” (5Mo 4:5–8; Ps 111:7, 8, 10; vrt. 1Ku 2:3). Ymmärtäväinen ihminen tunnustaa, ettei Jumalan sanaa saa rikkoa, hän haluaa nähdä oman vaelluksensa suhteessa siihen ja anoo tässä Jumalan apua (Ps 119:169). Hän antaa Jumalan sanoman painua syvälle (Mt 13:19–23), kirjoittaa sen sydämensä tauluun (San 3:3–6; 7:1–4) ja kehittää lopulta vihaa ”jokaista väärää polkua” kohtaan (Ps 119:104). Ollessaan maan päällä Jumala Poika osoitti tällaista ymmärrystä kieltäytymällä jopa etsimästä pakotietä kidutuspaalussa kuolemisesta, koska Raamatun kirjoitusten täyttyminen vaati hänen kuolemistaan sillä tavoin (Mt 26:51–54).

Aika ja mietiskely olennaisen tärkeää. ’Hätäinen’ ihminen ei yleensä ehdi ’harkita [tai kiinnittää huolellista huomiota; eräs hepr. sanan bin muoto] tietoa’ (Jes 32:4; vrt. San 29:20). Ymmärtäväiselle ihmiselle on ominaista, että hän tietää, milloin on syytä pysyä vaiti (San 11:12), ja että hän ei puhu hätiköidysti vaan pysyy rauhallisena, vaikka keskustelu kiihtyisikin (San 14:29; 17:27, 28; 19:11; Job 32:11, 18; vrt. Ja 3:13–18). Hän mietiskelee neuvoja saadakseen selville sanojen ja viestin merkityksen (Job 23:5; Ps 49:3). Hän esittää kysymyksiä tavoitteenaan päästä perille asioiden syistä, jotta hän voisi erottaa toisistaan menestykseen tai epäonnistumiseen, Jumalan siunaukseen tai Jumalan kiroukseen johtavan menettelytavan; hän pohtii niitä johdonmukaisia seurauksia, joita kustakin menettelystä koituu tulevaisuudessa (Ps 73:2, 3, 16–18; Jer 2:10–19; vrt. Jes 44:14–20). Israelilaiset eivät tehneet näin eivätkä harkinneet sydämessään, ”mikä heidän loppunsa myöhemmin” olisi (5Mo 32:28–30).

Ota vastaan kuritusta. Ylpeys, itsepäisyys, omavaltaisuus ja riippumattomuus ovat ymmärryksen vihollisia (Jer 4:22; Ho 4:14, 16). Todella ymmärtäväinen ihminen ei ajattele tietävänsä kaikkea, ja niinpä Sananlaskujen 19:25:ssä sanotaankin: ”Ymmärtäväistä tulisi ojentaa, jotta hän erottaisi tiedon.” (Vrt. Job 6:24, 25; Ps 19:12, 13.) Koska hän on ymmärtäväinen, hän on valmis kuuntelemaan, käsittää ojennuksen syyt ja hyötyy siitä enemmän kuin typerä sadasta lyönnistä (San 17:10; vrt. 29:19).

Profetioiden ymmärtäminen. Henkeytettyjä profeetallisia sanomia ymmärtävät vain ne puhdistetut, jotka nöyrästi rukoilevat ymmärrystä (Da 9:22, 23; 10:12; 12:10). Vaikka käsitettäisiinkin suurin piirtein, minä ajanjaksona profetia täyttyy, sen soveltuminen saatetaan tajuta täysin vasta silloin, kun se toteutuu Jumalan määräaikana (Da 8:17; 10:14; 12:8–10; vrt. Mr 9:31, 32; Lu 24:44–48). Ne, jotka panevat luottamuksensa ihmisiin ja ylenkatsovat Jumalan voimaa eivätkä pidä hänen tarkoitustaan harkitsemisen arvoisena, eivät voi ymmärtää profetioita, eivätkä he näe niiden merkitystä, ennen kuin niiden täyttymisen tuhoisat seuraukset alkavat vaikuttaa heihin (Ps 50:21, 22; Jes 28:19; 46:10–12).