89. luku

Armoa ilmaiseva matka Juudeaan

MUUTAMIA viikkoja aiemmin vihkimisjuhlan aikaan juutalaiset yrittivät tappaa Jeesuksen Jerusalemissa. Niinpä hän matkusti pohjoiseen, ilmeisesti jollekin Galileanmeren lähistöllä sijaitsevalle alueelle.

Hiljattain hän on kulkenut jälleen etelään päin kohti Jerusalemia saarnaten pitkin matkaa Jordanvirran itäpuolella sijaitsevissa Perean alueen kylissä. Kerrottuaan kuvauksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta hän antaa opetuslapsilleen lisää opetusta asioista, joista hän oli puhunut aiemmin ollessaan Galileassa.

Hän sanoo esimerkiksi, että ihmiselle olisi edullisempaa, ”jos myllynkivi olisi ripustettu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen”, kuin että hän aiheuttaisi yhden Jumalalle kuuluvan ’pienen’ kompastumisen. Hän tähdentää myös sitä, että on annettava anteeksi, ja selittää: ”Vieläpä jos hän [joku veli] tekee syntiä seitsemän kertaa päivässä sinua vastaan ja tulee takaisin luoksesi seitsemän kertaa ja sanoo: ’Minä kadun’, niin sinun tulee antaa hänelle anteeksi.”

Kun opetuslapset pyytävät: ”Anna meille lisää uskoa”, Jeesus vastaa: ”Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenen verran, niin te sanoisitte tälle mustalle silkkiäispuulle: ’Irrottaudu juurinesi ja istuta itsesi mereen!’, ja se tottelisi teitä.” Vähäinenkin usko voi siis saada aikaan suuria asioita.

Seuraavaksi Jeesus kertoo erään tosielämän tilanteen, joka valaisee kaikkivaltiaan Jumalan palvelijan oikeaa asennetta. ”Kuka teistä, jolla on orja kyntämässä tai paimenessa”, Jeesus huomauttaa, ”sanoo hänelle, kun hän tulee sisälle pellolta: ’Tule heti tänne ja asetu pitkällesi pöydän ääreen’? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: ’Valmista minulle jotakin illalliseksi ja pane esiliina eteesi ja palvele minua, kunnes olen syönyt ja juonut, ja jälkeenpäin sinä voit syödä ja juoda’? Ei kai hän tunne kiitollisuutta orjaa kohtaan, koska tämä teki, mitä oli määrätty? Samoin tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teille on määrätty, sanokaa: ’Me olemme kelvottomia orjia. Se, mitä olemme tehneet, meidän olisi pitänytkin tehdä.’” Täten Jumalan palvelijoiden ei pitäisi milloinkaan ajatella, että heidän palveluksensa on jonkinlainen suosionosoitus Jumalalle. Pikemminkin heidän tulisi aina muistaa, että heillä on etu palvoa häntä hänen huonekuntansa uskottuina jäseninä.

Nähtävästi vähän sen jälkeen, kun Jeesus on esittänyt tämän kuvauksen, saapuu sanansaattaja. Juudean Betaniassa asuvat Lasaruksen sisaret, Maria ja Martta, ovat lähettäneet hänet. ”Herra, katso, se johon olet kiintynyt, on sairaana”, sanansaattaja kertoo.

Jeesus vastaa: ”Tämä sairaus ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, jotta Jumalan Poika kirkastettaisiin sen välityksellä.” Viivyttyään kaksi päivää siellä, missä hän on, Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Mennään taas Juudeaan.” Mutta he muistuttavat häntä: ”Rabbi, juuri äsken juudealaiset yrittivät kivittää sinut, ja taasko olet menossa sinne?”

”Eikö päivänvaloa ole kaksitoista tuntia?” Jeesus kysyy sitten. ”Jos joku vaeltaa päivänvalossa, niin hän ei törmää mihinkään, koska hän näkee tämän maailman valon. Mutta jos joku vaeltaa yöllä, niin hän törmää johonkin, koska valo ei ole hänessä.”

Jeesus tarkoittaa nähtävästi sitä, että ”päivänvalo” eli se aika, jonka Jumala on määrännyt Jeesuksen maallista palvelusta varten, ei ole vielä kulunut umpeen, ja niinpä kukaan ei voi sitä ennen vahingoittaa häntä. Hänen täytyy käyttää täysin hyväkseen lyhyt ”päivänvalon” aika, joka hänellä on jäljellä, koska myöhemmin tulee ”yö”, jolloin hänen vihollisensa tappavat hänet.

Jeesus lisää: ”Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta.”

Luullen ilmeisesti Lasaruksen nukkuvan unessa ja ajatellen sen olevan myönteinen merkki siitä, että hän tulee paranemaan, opetuslapset vastaavat: ”Herra, jos hän on vaipunut uneen, niin hän tulee terveeksi.”

Silloin Jeesus sanoo heille suoraan: ”Lasarus on kuollut, ja minä iloitsen teidän takianne, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte. Mutta mennään hänen luokseen.”

Tajuten, että Jeesus saatettaisiin tappaa Juudeassa, mutta haluten kuitenkin tukea Jeesusta Tuomas kehottaa toisia opetuslapsia: ”Mennään mekin kuollaksemme hänen kanssaan.” Niinpä oman henkensä vaarantaen opetuslapset seuraavat Jeesusta tälle armoa ilmaisevalle matkalle Juudeaan. Luukas 13:22; 17:1–10; Johannes 10:22, 31, 40–42; 11:1–16.

▪ Missä Jeesus on saarnannut hiljattain?

▪ Mitä opetuksia Jeesus toistaa, minkä tosielämän tilanteen hän kuvailee, ja mitä ydinkohtaa se valaisee?

▪ Millainen uutinen Jeesukselle kerrotaan, ja mitä hän tarkoittaa puhuessaan ”päivänvalosta” ja ”yöstä”?

▪ Mitä Tuomas tarkoittaa sanoessaan: ’Mennään kuollaksemme hänen kanssaan’?