103. luku

Jälleen temppelissä

JEESUS ja hänen opetuslapsensa ovat juuri yöpyneet kolmannen kerran Betaniassa Jerikosta saapumisensa jälkeen. Maanantaina, nisankuun 10. päivänä, he ovat nyt jo aamuauringon sarastaessa matkalla Jerusalemiin. Jeesuksella on nälkä. Niinpä kun hän näkee viikunapuun, jossa on lehtiä, hän menee sen luo katsomaan, olisiko siinä kenties viikunoita.

Puun lehdet ovat puhjenneet poikkeuksellisen aikaisin, sillä viikunoiden aika ei ole ennen kesäkuuta, ja nyt on vasta maaliskuun loppu. Mutta Jeesus ilmeisesti ajattelee, että koska puussa on lehtiä jo näin aikaisin, niin siinä voisi olla myös viikunoita. Hän kuitenkin pettyy. Lehdet ovat antaneet puusta petollisen vaikutelman. Sitten Jeesus kiroaa puun sanoen: ”Älköön kukaan syökö hedelmää sinusta enää ikinä.” Seuraavana aamuna saadaan tietää Jeesuksen teon seuraukset ja merkitys.

Jeesus ja hänen opetuslapsensa jatkavat matkaa ja saapuvat pian Jerusalemiin. Jeesus menee temppeliin, jonka hän oli tarkastanut edellisenä iltapäivänä. Tänään hän kuitenkin ryhtyy aivan samanlaisiin toimiin kuin hän oli ryhtynyt kolme vuotta aiemmin tultuaan viettämään vuoden 30 pääsiäistä. Jeesus heittää ulos ne, jotka myyvät ja ostavat temppelissä, ja kaataa kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet. Hän ei salli kenenkään edes kantaa mitään astiaa temppelin läpi.

Tuomiten ne, jotka vaihtavat rahaa ja myyvät eläimiä temppelissä, hän sanoo: ”Eikö ole kirjoitettu: ’Minun huonettani tullaan kutsumaan kaikkien kansojen rukoushuoneeksi’? Mutta te olette tehneet siitä ryöstäjien luolan.” He ovat ryöstäjiä, koska he vaativat kiskurihintoja niiltä, joilla ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin ostaa heiltä uhrieläimet. Siksi Jeesus pitää näitä liiketoimia eräänlaisena kiristämisenä tai ryöstämisenä.

Kun ylipapit, kirjanoppineet ja kansan huomattavimmat miehet kuulevat, mitä Jeesus on tehnyt, he etsivät jälleen keinoa tappaakseen hänet. Siten he osoittavat olevansa kykenemättömiä tekemään parannusta. He eivät kuitenkaan tiedä, miten he ottaisivat Jeesuksen hengiltä, sillä koko kansa riippuu hänessä kiinni kuullakseen häntä.

Luonnollisten juutalaisten lisäksi pakanoita on tullut viettämään pääsiäistä. Nämä ovat käännynnäisiä, mikä merkitsee sitä, että he ovat kääntyneet juutalaisuuteen. Jotkut kreikkalaiset, jotka ovat ilmeisesti käännynnäisiä, lähestyvät nyt Filippusta ja pyytävät saada nähdä Jeesuksen. Filippus menee Andreaan luo ehkä kysymään sitä, olisiko sellaisen tapaamisen järjestäminen sopivaa. Jeesus on todennäköisesti yhä temppelissä, missä kreikkalaiset voivat tavata hänet.

Jeesus tietää, että hänellä on enää muutama päivä elinaikaa, joten hän kuvaa tilannettaan osuvasti: ”Hetki on tullut, jolloin Ihmisen Poika kirkastetaan. Totta totisesti minä sanon teille: ellei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se kantaa paljon hedelmää.”

Yhdellä vehnänjyvällä ei ole paljonkaan arvoa. Mutta entä jos se pannaan maahan ja se ”kuolee” eli sen elämä siemenenä päättyy? Silloin se itää ja aikanaan tulee tähkälle, joka tuottaa paljon vehnänjyviä. Samalla tavoin Jeesus on vain yksi täydellinen ihminen. Mutta jos hän kuolee uskollisena Jumalalle, hänestä tulee välikappale ikuisen elämän antamiseksi uskollisille, joilla on sama uhrautuvaisuuden henki kuin hänellä. Jeesus sanoo siksi: ”Joka on mieltynyt sieluunsa, tuhoaa sen, mutta joka vihaa sieluaan tässä maailmassa, on varjeleva sen ikuiseen elämään.”

Jeesus ei selvästikään ajattele vain itseään, sillä hän selittää seuraavaksi: ”Jos joku haluaa palvella minua, hän seuratkoon minua, ja missä minä olen, siellä minun palvelijanikin tulee olemaan. Jos joku haluaa palvella minua, niin Isä tulee kunnioittamaan häntä.” Mikä suurenmoinen palkka Jeesuksen seuraamisesta ja palvelemisesta! Palkkana on, että Isä kunnioittaa tällaista ihmistä yhdistämällä hänet Kristuksen kanssa Valtakunnassa.

Ajatellen edessään olevia suuria kärsimyksiä ja tuskallista kuolemaa Jeesus jatkaa: ”Nyt minun sieluni on levoton, ja mitä minun pitää sanoa? Isä, pelasta minut tästä hetkestä.” Kunpa hän voisikin välttää sen, mikä häntä odottaa! Mutta ei sittenkään, kuten hän sanoo: ”Tämän vuoksihan olen tullut tähän hetkeen.” Jeesus hyväksyy Jumalan koko järjestelyn, johon sisältyy hänen oma uhrikuolemansa. Matteus 21:12, 13, 18, 19; Markus 11:12–18; Luukas 19:45–48; Johannes 12:20–27.

▪ Miksi Jeesus odottaa löytävänsä viikunoita, vaikka ei olekaan vielä niiden aika?

▪ Miksi Jeesus kutsuu ”ryöstäjiksi” niitä, jotka myyvät temppelissä?

▪ Millä tavalla Jeesus on kuin vehnänjyvä, joka kuolee?

▪ Mitä Jeesus ajattelee edessään olevista kärsimyksistä ja kuolemasta?