124. luku

Jeesus luovutetaan ja viedään pois

KUN Pilatus kidutetun Jeesuksen hillitystä arvokkuudesta liikuttuneena yrittää jälleen vapauttaa hänet, ylipapit vihastuvat entistä enemmän. He ovat päättäneet, ettei mikään saa estää heitä toteuttamasta pahaa aikomustaan. Niinpä he huutavat uudelleen: ”Pane paaluun! Pane paaluun!”

”Ottakaa hänet itse ja pankaa paaluun”, Pilatus vastaa. (Vastoin aikaisempia väitteitään juutalaisilla saattaa olla valta teloittaa rikollisia riittävän painavien uskonnollisten rikkomusten nojalla.) Sitten ainakin viidennen kerran Pilatus julistaa Jeesuksen syyttömäksi sanoen: ”Minä en löydä hänestä mitään syytä.”

Kun juutalaiset näkevät, etteivät heidän poliittiset syytöksensä ole tuottaneet tulosta, he turvautuvat jumalanpilkkaa koskeneeseen uskonnolliseen syytökseen, jota he käyttivät tunteja aiemmin sanhedrinin edessä pidetyssä Jeesuksen oikeudenkäynnissä. ”Meillä on laki”, he sanovat, ”ja lain mukaan hänen pitää kuolla, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan pojaksi.”

Tämä syytös on uusi Pilatukselle, ja se saa hänet pelkäämään vielä enemmän. Nyt hän käsittää jo, ettei Jeesus ole mikään tavallinen ihminen, minkä myös hänen vaimonsa uni ja Jeesuksen hämmästyttävä luonteenlujuus osoittavat. Mutta onko hän ”Jumalan poika”? Pilatus tietää, että Jeesus on kotoisin Galileasta. Voisiko kuitenkaan olla mahdollista, että hän olisi elänyt aiemmin? Pilatus vie hänet takaisin palatsiin ja kysyy: ”Mistä sinä olet?”

Jeesus pysyy vaiti. Hän oli aiemmin kertonut Pilatukselle, että hän on kuningas, mutta että hänen Valtakuntansa ei ole osa tästä maailmasta. Lisäselityksistä ei olisi nyt mitään hyötyä. Se että Jeesus kieltäytyy vastaamasta, loukkaa kuitenkin Pilatuksen ylpeyttä, ja hän tiuskaisee Jeesukselle seuraavin sanoin: ”Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja minulla on valta panna sinut paaluun?”

”Sinulla ei olisi yhtään mitään valtaa minua vastaan, ellei sitä olisi suotu sinulle ylhäältä”, Jeesus vastaa kunnioittavasti. Hän viittaa Jumalan ihmishallitsijoille antamaan valtaan huolehtia maallisista asioista. Jeesus lisää: ”Tämän vuoksi sen miehen synti, joka luovutti minut sinulle, on suurempi.” Ylimmäinen pappi Kaifas ja hänen avustajansa sekä Juudas Iskariot kantavat tosiaankin kaikki raskaamman vastuun kuin Pilatus Jeesuksen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.

Koska Jeesus on nyt tehnyt Pilatukseen vielä syvemmän vaikutuksen ja koska Pilatus pelkää, että Jeesus saattaa olla jumalallista alkuperää, hän yrittää jälleen päästää Jeesuksen vapaaksi. Juutalaiset torjuvat kuitenkin Pilatuksen. He toistavat poliittisen syytöksensä uhkaillen viekkaasti: ”Jos päästät tämän vapaaksi, et ole keisarin ystävä. Jokainen, joka tekee itsestään kuninkaan, puhuu keisaria vastaan.”

Näistä kauheista viittauksista huolimatta Pilatus tuo Jeesuksen ulos vielä kerran. ”Katso! Teidän kuninkaanne!” hän vetoaa jälleen.

”Vie pois! Vie pois! Pane hänet paaluun!”

”Onko minun pantava paaluun teidän kuninkaanne?” Pilatus kysyy epätoivoisena.

Roomalaisten hallinto on ärsyttänyt juutalaisia. He todellakin halveksivat Rooman ylivaltaa! Ylipapit sanovat kuitenkin ulkokultaisesti: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.”

Pelätessään poliittisen asemansa ja maineensa puolesta Pilatus antaa lopulta periksi juutalaisten heltymättömien vaatimusten edessä. Hän luovuttaa Jeesuksen. Sotilaat riisuvat Jeesukselta purppuranpunaisen viitan ja pukevat hänelle hänen päällysvaippansa. Kun Jeesus viedään pois paaluun pantavaksi, hänet pakotetaan kantamaan omaa kidutuspaaluaan.

Nyt on jo perjantaiaamupäivä 14. nisankuuta; ollaan kenties lähestymässä keskipäivää. Jeesus on valvonut aikaisesta torstaiaamusta lähtien ja kärsinyt tuskallisen kokemuksen toisensa jälkeen. On ymmärrettävää, että hän uupuu pian paalun painon alla. Niinpä eräs ohikulkija, Kyrenestä Afrikasta kotoisin oleva Simon, pakotetaan palvelukseen kantamaan sitä hänen puolestaan. Heidän kulkiessaan eteenpäin monia ihmisiä seuraa mukana – myös naisia – ja he lyövät itseään murheesta ja vaikeroivat Jeesuksen tähden.

Kääntyen naisten puoleen Jeesus sanoo: ”Jerusalemin tyttäret, lakatkaa itkemästä minua. Itkekää päinvastoin itseänne ja lapsianne, sillä katso, päivät tulevat, joina ihmiset sanovat: ’Onnellisia ovat hedelmättömät naiset ja ne kohdut, jotka eivät ole tuottaneet jälkeläistä, ja ne rinnat, jotka eivät ole imettäneet!’ – – Sillä jos he tekevät tätä, kun puu on tuore, niin mitä tapahtuukaan, kun se on kuihtunut?”

Jeesus viittaa juutalaisen kansan edustamaan puuhun, jossa on vielä jonkin verran elämän tuoreutta, koska Jeesus on läsnä ja koska on olemassa häneen uskova jäännös. Mutta kun nämä otetaan pois tuolta kansalta, jäljelle jää pelkkä hengellisesti kuollut puu, tosiaankin kuihtunut kansallinen järjestö. Silloin onkin todella syytä itkeä, kun Rooman armeijat Jumalan tuomion toimeenpanijoina tuhoavat juutalaisen kansan! Johannes 19:6–17; 18:31; Luukas 23:24–31; Matteus 27:31, 32; Markus 15:20, 21.

▪ Millaisen syytöksen uskonnolliset johtajat esittävät Jeesusta vastaan, kun heidän poliittiset syytöksensä eivät tuota tulosta?

▪ Miksi Pilatus alkaa pelätä entistä enemmän?

▪ Keiden on kannettava suurempi synnin taakka sen vuoksi, mitä Jeesukselle tapahtuu?

▪ Miten papit lopulta saavat Pilatuksen luovuttamaan Jeesuksen teloitettavaksi?

▪ Mitä Jeesus sanoo naisille, jotka itkevät häntä, ja mitä hän tarkoittaa mainitessaan puun olevan ”tuore” ja sitten ”kuihtunut”?