104. luku

Jumalan ääni kuullaan kolmannen kerran

OLLESSAAN temppelissä Jeesus on tuntenut suurta tuskaa kuoleman vuoksi, joka hänen täytyy pian kohdata. Häntä huolestuttaa eniten se, millaista mainetta hänen Isänsä saa, joten hän rukoilee: ”Isä, kirkasta nimesi.”

Silloin taivaasta kuuluu voimakas ääni, joka julistaa: ”Olen kirkastanut sen ja tulen kirkastamaan sen jälleen.”

Ympärillä seisova ihmisjoukko on ymmällään. ”Hänelle on puhunut enkeli”, rupeavat jotkut sanomaan. Toiset väittävät, että ukkonen jyrisi. Mutta puhuja oli tosiaan itse Jehova Jumala! Tämä ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun Jumalan ääni kuultiin Jeesuksen yhteydessä.

Kolme ja puoli vuotta aiemmin Johannes Kastaja kuuli Jeesuksen kasteen aikaan Jumalan sanovan Jeesuksesta: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” Sitten, jonkin aikaa edellisen pääsiäisen jälkeen, kun Jeesuksen muoto muuttui Jaakobin, Johanneksen ja Pietarin edessä, he kuulivat Jumalan ilmoittavan: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt; kuunnelkaa häntä.” 10. nisankuuta, neljä päivää ennen Jeesuksen kuolemaa, ihmiset kuulevat jälleen, nyt kolmannen kerran, Jumalan äänen. Mutta tällä kertaa Jehova puhuu niin, että suuret ihmisjoukot voivat kuulla sen!

Jeesus selittää: ”Ei tämä ääni ole kuulunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne.” Se on todiste siitä, että Jeesus todella on Jumalan Poika, luvattu Messias. ”Nyt on käynnissä tämän maailman tuominta”, Jeesus jatkaa, ”nyt tämän maailman hallitsija tullaan heittämään ulos.” Jeesuksen uskollinen elämänvaellus itse asiassa vahvistaa sen, että Saatana Panettelija, maailman hallitsija, ansaitsee tulla ’heitetyksi ulos’, tuhotuksi.

Viitaten lähestyvän kuolemansa seurauksiin Jeesus sanoo: ”Ja kuitenkin minä, jos minut kohotetaan maasta, vedän kaikenlaisia ihmisiä luokseni.” Hänen kuolemansa ei ole millään tavalla tappio, sillä sen kautta hän vetää ihmisiä luokseen, niin että he voivat nauttia ikuisesta elämästä.

Mutta ihmisjoukko väittää vastaan: ”Me olemme kuulleet Laista, että Kristus pysyy ikuisesti, ja kuinka sinä sanot, että Ihmisen Poika täytyy kohottaa? Kuka tämä Ihmisen Poika on?”

Huolimatta kaikista todisteista, Jumalan oman äänen kuuleminen mukaan lukien, useimmat eivät usko Jeesuksen olevan todellinen Ihmisen Poika, luvattu Messias. Jeesus kuitenkin puhuu jälleen itsestään ”valona”, niin kuin hän oli puhunut puoli vuotta aikaisemmin lehtimajanjuhlassa, ja kannustaa kuulijoitaan: ”Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon tullaksenne valon lapsiksi.” Tämän sanottuaan Jeesus menee pois ja kätkeytyy ilmeisesti sen vuoksi, että hänen henkensä on vaarassa.

Juutalaisten epäusko Jeesusta kohtaan toteuttaa Jesajan sanat, joiden mukaan ’ihmisten silmät on sokaistu ja heidän sydämensä paadutettu niin, etteivät he käänny tullakseen parannetuiksi’. Jesaja näki näyssä Jehovan taivaallisen hovin, jossa oli myös Jeesus siinä kirkkaudessa, joka hänellä oli Jehovan rinnalla ennen ihmiseksi tuloaan. Siitä huolimatta juutalaiset Jesajan sanojen täyttymykseksi itsepintaisesti hylkäävät todisteet siitä, että juuri Hän on heidän luvattu Vapauttajansa.

Toisaalta monet hallitusmiehistäkin (ilmeisesti juutalaisen korkeimman oikeuden, sanhedrinin, jäsenistä) todella uskovat Jeesukseen. Nikodeemus ja Joosef Arimatialainen ovat kaksi tällaista hallitusmiestä. Mutta ainakaan tällä hetkellä nuo hallitusmiehet eivät julista uskoaan pelätessään joutuvansa erotetuiksi asemastaan synagogassa. Miten paljon he menettävätkään!

Jeesus huomauttaa edelleen: ”Joka uskoo minuun, ei usko ainoastaan minuun, vaan myös häneen, joka on lähettänyt minut, ja joka näkee minut, näkee myös hänet, joka on lähettänyt minut. – – Mutta jos joku kuulee minun sanani eikä pidä niitä, niin minä en tuomitse häntä, sillä en ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan maailman. – – Se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.”

Jehovan rakkaus ihmismaailmaa kohtaan sai hänet lähettämään Jeesuksen, jotta häneen uskovat voisivat pelastua. Ihmisten pelastuminen ratkaistaan sen perusteella, tottelevatko he sitä, mitä Jumala käski Jeesuksen puhua. Tuomio langetetaan ”viimeisenä päivänä”, Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana.

Jeesus sanoo lopuksi: ”Minä en ole puhunut omasta aloitteestani, vaan Isä itse, joka on lähettänyt minut, on antanut minulle käskyn siitä, mitä minun pitää sanoa ja mitä puhua. Tiedän myös, että hänen käskynsä merkitsee ikuista elämää. Sen tähden minkä puhun, sen minä puhun niin kuin Isä on minulle sanonut.” Johannes 12:28–50; 19:38, 39; Matteus 3:17; 17:5; Jesaja 6:1, 8–10.

▪ Missä kolmessa tilanteessa Jumalan ääni on kuultu Jeesuksen yhteydessä?

▪ Miten profeetta Jesaja näki Jeesuksen kirkkauden?

▪ Ketkä hallitusmiehet uskovat Jeesukseen, mutta miksi he eivät tunnusta häntä avoimesti?

▪ Mikä on ”viimeinen päivä”, ja millä perusteella ihmiset silloin tuomitaan?