123. luku

”Katso! Ihminen!”

JEESUKSEN käytös on tehnyt vaikutuksen Pilatukseen, ja hän tajuaa Jeesuksen olevan syytön. Niinpä Pilatus yrittää käyttää jälleen erästä keinoa vapauttaakseen hänet. ”Teillä on tapana”, hän sanoo ihmisjoukoille, ”että minun tulisi pääsiäisenä vapauttaa teille joku.”

Barabbasta, pahamaineista murhaajaa, pidetään myös vankina, ja niinpä Pilatus kysyy: ”Kumman tahdotte minun päästävän teille vapaaksi, Barabbaan vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?”

Ylipapit ovat kiihottaneet ihmiset saadakseen heidät taivuteltua pyytämään Barabbaan vapauttamista, mutta Jeesuksen tappamista. Pilatus ei luovuta, vaan kysyy jälleen: ”Kumman näistä kahdesta tahdotte minun päästävän teille vapaaksi?”

”Barabbaan”, he huutavat.

”Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” Pilatus kysyy tyrmistyneenä.

Huutaen yhteen ääneen korviahuumaavasti he vastaavat: ”Pantakoon paaluun!” ”Pane paaluun! Pane hänet paaluun!”

Tietäen, että he vaativat viattoman miehen kuolemaa, Pilatus vetoaa heihin: ”Mitä pahaa tämä mies sitten on tehnyt? En ole löytänyt hänestä mitään, mikä ansaitsee kuoleman; sen tähden minä kuritan häntä ja päästän hänet vapaaksi.”

Hänen yrityksistään huolimatta vimmastunut ihmisjoukko uskonnollisten johtajiensa yllyttämänä kirkuu jatkuvasti: ”Pantakoon paaluun!” Pappien kiihotettua ihmisjoukon raivoon se janoaa verta. Ajatella, että vain viisi päivää aiemmin jotkut näistä ihmisistä olivat luultavasti niiden joukossa, jotka toivottivat Jeesuksen tervetulleeksi Jerusalemiin Kuninkaana! Kaiken aikaa Jeesuksen opetuslapset, mikäli he ovat paikalla, pysyvät vaiti ja huomaamattomina.

Kun Pilatus näkee, etteivät hänen vetoomuksensa auta, vaan että pikemminkin on nousemassa mellakka, hän ottaa vettä ja pesee kätensä ihmisjoukon edessä sanoen: ”Minä olen viaton tämän miehen vereen. Vastatkaa siitä itse.” Siihen kansa vastaa: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.”

Niinpä ihmisten vaatimusten mukaisesti – ja koska Pilatus haluaa olla heille mieliksi ennemmin kuin tehdä sitä, minkä hän tietää oikeaksi – hän päästää heille vapaaksi Barabbaan. Hän ottaa Jeesuksen ja antaa riisua ja sitten ruoskia hänet. Kysymys ei ollut mistään tavallisesta ruoskimisesta. Yhdysvaltain lääkäriliiton lehti (The Journal of the American Medical Association) kuvailee roomalaista ruoskimistapaa:

”Tavallinen väline oli lyhyt ruoska ([lat.] flagrum tai flagellum), jossa oli useita eripituisia yksinkertaisia tai punottuja nahkasiimoja. Siimoihin oli kiinnitetty sinne tänne pieniä rautapalloja tai teräviä lampaanluun palasia. – – Kun roomalaiset sotilaat toistuvasti löivät uhrin selkää täydellä voimalla, rautapallot aiheuttivat syviä ruhjeita, ja nahkasiimat ja lampaanluut viilsivät ihoa ja ihonalaisia kudoksia. Sitten pieksemisen jatkuessa ruhjeet ja haavat repeytyivät edelleen alla oleviin luurankolihaksiin saakka, niin että jäljellä oli verta vuotavia lihanriekaleita.”

Tämän kiduttavan lyömisen jälkeen Jeesus viedään maaherran palatsiin, ja koko joukko-osasto kutsutaan koolle. Siellä Jeesuksen pahoinpitely jatkuu: sotilaat punovat orjantappurakruunun ja painavat sen hänen päähänsä. He panevat ruokokepin hänen oikeaan käteensä ja pukevat hänen päälleen purppuranpunaisen vaatteen, sellaisen jota kuninkaalliset käyttävät. Sitten he sanovat hänelle ivaten: ”Päivää, juutalaisten kuningas!” Lisäksi he sylkevät hänen päälleen ja läimäyttelevät häntä kasvoihin. He ottavat tukevan ruokokepin hänen kädestään ja hakkaavat sillä häntä päähän painaakseen vielä syvemmälle hänen päänahkaansa hänen nöyryyttävän ”kruununsa” terävät piikit.

Jeesuksen merkille pantava arvokkuus ja voima tämän huonon kohtelun edessä tekevät Pilatukseen niin syvän vaikutuksen, että hän ryhtyy uuteen yritykseen Jeesuksen vapauttamiseksi. ”Katso! Minä tuon hänet ulkopuolelle teidän luoksenne tietääksenne, etten löydä hänestä mitään syytä”, hän sanoo ihmisjoukoille. Hän mahdollisesti kuvittelee, että Jeesuksen kidutetun tilan näkeminen pehmentää ihmisten sydämen. Jeesuksen seistessä sydämettömän väkijoukon edessä orjantappurakruunu päässään, purppuranpunainen päällysvaippa yllään ja verta vuotavat kasvot tuskaisina Pilatus huudahtaa: ”Katso! Ihminen!”

Saamistaan ruhjeista huolimatta tässä seisoo koko historian merkittävin ihminen, tosiaankin suurin ihminen, joka koskaan on elänyt! Jeesuksen ilmaisema hillitty arvokkuus ja tyyneys todistavat suuruudesta, joka jopa Pilatuksen täytyy tunnustaa, sillä hänen sanansa ovat nähtävästi sekoitus sekä kunnioitusta että sääliä. Johannes 18:39 – 19:5; Matteus 27:15–17, 20–30; Markus 15:6–19; Luukas 23:18–25.

▪ Millä tavoin Pilatus yrittää saada Jeesuksen vapautettua?

▪ Miten Pilatus koettaa itse vapautua vastuusta?

▪ Mitä ruoskittavana olemiseen sisältyy?

▪ Miten Jeesusta pilkataan ruoskimisen jälkeen?

▪ Miten Pilatus yrittää vielä päästää Jeesuksen vapaaksi?