86. luku

Kertomus kadonneesta pojasta

KERROTTUAAN juuri äsken fariseuksille kuvaukset kadonneen lampaan ja kadonneen drakhman kolikon saamisesta takaisin Jeesus esittää nyt vielä uuden kuvauksen. Se kertoo rakkaudellisesta isästä ja siitä, miten hän kohtelee kahta poikaansa, joilla kummallakin on vakavia puutteita.

Ensiksi on nuorempi poika, kuvauksen päähenkilö. Hän saa perintöosuutensa, jonka hänen isänsä empimättä antaa hänelle. Sitten hän lähtee kotoa ja alkaa viettää hyvin moraalitonta elämää. Mutta kuuntelehan, kun Jeesus esittää kertomuksen, ja koeta, osaatko päätellä, keitä näiden henkilöiden on tarkoitus edustaa.

”Eräällä miehellä”, Jeesus aloittaa, ”oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle se osa omaisuudesta, joka tulee minun osuudekseni.’ Silloin hän [isä] jakoi heille elatusvaransa.” Mitä tämä nuorempi poika tekee sillä, mitä hän saa?

Jeesus selittää: ”Eikä kulunut monta päivää, kun nuorempi poika kokosi kaiken ja matkusti pois kaukaiseen maahan ja tuhlasi siellä omaisuutensa viettämällä irstailevaa elämää.” Hän tuhlaa rahansa tosiaankin elämällä prostituoitujen kanssa. Myöhemmin koittavat kovat ajat, kuten Jeesus jatkaa kertomustaan:

”Kun hän oli kuluttanut kaiken, tuli ankara nälänhätä kaikkialle siihen maahan, ja hän alkoi olla puutteessa. Hän jopa meni ja liittyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen paimentamaan sikoja. Ja hän halusi tulla kylläiseksi palkohedelmistä, joita siat söivät, eikä kukaan antanut hänelle niitäkään.”

Sikopaimeneksi joutuminen oli todella alentavaa, sillä siat olivat Lain mukaan epäpuhtaita eläimiä. Tuskallisinta pojalle oli kuitenkin kalvava nälkä, joka sai hänet haluamaan jopa sioille annettua ruokaa. Jeesus sanoi, että tämä pojan kohtaama kauhea onnettomuus sai ’pojan tulemaan järkiinsä’.

Jatkaen kertomustaan Jeesus selittää: ”Hän sanoi [itselleen]: ’Kuinka monella isäni palkkalaisella on runsaasti leipää, kun taas minä olen menehtymässä täällä nälänhätään! Minä nousen ja lähden matkaan isäni luo ja sanon hänelle: ”Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.”’ Niin hän nousi ja meni isänsä luo.”

Harkitsehan seuraavaa: jos pojan isä olisi hänen kotoa lähtiessään kääntynyt vastustamaan häntä ja olisi huutanut hänelle vihaisesti, poika ei varmaankaan olisi ollut niin määrätietoinen ratkaistessaan, mitä hänen pitäisi tehdä. Hän olisi saattanut päättää palata ja yrittää löytää työtä muualta kotimaastaan, jottei hänen tarvitsisi kohdata isäänsä. Mutta sellainen ajatus ei käväissytkään hänen mielessään. Hän halusi päästä kotiin!

Jeesuksen kuvauksen isä edustaa selvästikin rakkaudellista, armollista taivaallista Isäämme, Jehova Jumalaa. Ehkä ymmärrät myös, että kadonnut poika eli tuhlaajapoika edustaa ihmisiä, joiden tiedetään olevan syntisiä. Fariseukset, joille Jeesus puhuu, ovat aiemmin arvostelleet Jeesusta siksi, että hän syö juuri sellaisten kanssa. Mutta ketä vanhempi poika edustaa?

Kadonneen pojan löytyminen

Kun Jeesuksen kuvauksen kadonnut poika eli tuhlaajapoika palaa isänsä taloon, niin millaisen vastaanoton hän saa? Kuuntelehan, kun Jeesus kuvailee sitä:

”Kun hän oli vielä pitkän matkan päässä, hänen isänsä näki hänet ja liikuttui säälistä, ja hän juoksi ja lankesi pojan kaulaan ja suuteli häntä hellästi.” Pojan isä on todella armollinen ja lämminsydäminen ja edustaa siksi erittäin hyvin taivaallista Isäämme Jehovaa!

Isä oli todennäköisesti kuullut poikansa irstailevasta elämästä. Silti hän toivottaa pojan tervetulleeksi kotiin odottamatta yksityiskohtaista selitystä. Jeesuskin ilmaisee tällaista ystävällistä henkeä, niin että hän ottaa aloitteen lähestyäkseen syntisiä ja veronkantajia, joita kuvauksen tuhlaajapoika edustaa.

Tosin Jeesuksen kuvauksen tarkkanäköisellä isällä on epäilemättä jonkinlainen käsitys poikansa katumuksesta, kun hän pojan palatessa näkee tämän surulliset ja masentuneet kasvot. Mutta isän rakkaudellinen aloite tekee pojalle helpommaksi tunnustaa syntinsä, kuten Jeesus kertoo: ”Silloin poika sanoi hänelle: ’Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’”

Mutta poika on tuskin saanut tämän sanottua, kun hänen isänsä ryhtyy toimintaan ja antaa määräyksiä orjilleen: ”Nopeasti! Tuokaa pitkä viitta, paras, ja pukekaa hänet siihen, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja sandaalit hänen jalkaansa. Ja tuokaa syötetty nuori sonni, teurastakaa se, ja syödään ja pidetään hauskaa, koska tämä minun poikani oli kuollut ja tuli jälleen eloon; hän oli kadonnut ja on löytynyt.” Sitten he alkavat ”pitää hauskaa”.

Sillä välin isän ”vanhempi poika oli pellolla”. Lue kertomus loppuun ja kokeile, pystytkö tunnistamaan, ketä hän edustaa. Jeesus sanoo vanhemmasta pojasta: ”Kun hän tuli ja lähestyi taloa, hän kuuli musiikkia ja tanssimista. Niin hän kutsui yhden palvelijoista luokseen ja tiedusteli, mitä nämä merkitsivät. Hän sanoi hänelle: ’Veljesi on tullut, ja isäsi teurasti syötetyn nuoren sonnin, koska sai hänet terveenä takaisin.’ Mutta hän vihastui eikä tahtonut mennä sisään. Silloin hänen isänsä tuli ulos ja rupesi hartaasti pyytämään häntä. Vastaukseksi hän sanoi isälleen: ’Minä tässä olen näin monta vuotta raatanut sinun hyväksesi enkä kertaakaan ole rikkonut sinun käskyäsi, ja kuitenkaan et minulle ole kertaakaan antanut vohlaa pitääkseni hauskaa ystävieni kanssa. Mutta heti kun tämä sinun poikasi saapui, joka kulutti sinun elatusvarasi porttojen kanssa, hänelle sinä teurastit syötetyn nuoren sonnin.’”

Ketkä ovat tämän vanhemman pojan tavoin arvostelleet syntisille osoitettua armoa ja huomiota? Eivätkö juuri kirjanoppineet ja fariseukset? Koska tämä kuvaus esitettiin sen vuoksi, että he ovat arvostelleet Jeesusta, kun tämä ottaa syntiset ystävällisesti vastaan, vanhemman pojan täytyy selvästikin edustaa heitä.

Jeesus päättää kertomuksensa isän vanhemmalle pojalleen esittämään vetoomukseen: ”Lapsi, sinä olet aina ollut minun kanssani, ja kaikki se, mikä on minun, on sinun, mutta täytyihän meidän pitää hauskaa ja iloita, koska tämä sinun veljesi oli kuollut ja tuli eloon, ja hän oli kadonnut ja on löytynyt.”

Jeesus ei näin ollen kerro, mitä vanhempi poika lopulta tekee. Myöhemmin Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen tosiaan ”suuri joukko pappeja rupesi olemaan uskolle tottelevaisia”, ja heidän joukossaan oli mahdollisesti joitakuita näistä ”vanhemman pojan” -luokkaan kuuluvista, joille Jeesus tässä puhuu.

Mutta keitä nämä kaksi poikaa edustavat nykyään? Heidän täytyy olla niitä, jotka ovat oppineet tuntemaan Jehovan tarkoituksia riittävästi voidakseen sen perusteella luoda suhteen häneen. Vanhempi poika edustaa joitakuita ”pienen lauman” eli ”taivaissa kirjattujen esikoisten seurakunnan” jäseniä. Nämä omaksuivat samanlaisen asenteen kuin vanhempi poika. He eivät halunneet ottaa ystävällisesti vastaan maallista luokkaa, ”muita lampaita”, joiden he ajattelivat vievän kaiken huomion.

Tuhlaajapoika puolestaan edustaa niitä Jumalan kansaan kuuluvia, jotka lähtevät nauttimaan maailman tarjoamista iloista. Aikanaan nämä kuitenkin palaavat katuvaisina, ja heistä tulee jälleen toimeliaita Jumalan palvelijoita. Isä on todella rakkaudellinen ja armollinen niitä kohtaan, jotka ymmärtävät tarvitsevansa anteeksiantoa ja palaavat hänen luokseen. Luukas 15:11–32; 3. Mooseksen kirja 11:7, 8; Apostolien teot 6:7; Luukas 12:32; Heprealaisille 12:23; Johannes 10:16.

▪ Keille Jeesus esittää tämän kuvauksen eli kertomuksen ja miksi?

▪ Kuka on kertomuksen päähenkilö, ja mitä hänelle tapahtuu?

▪ Keitä isä ja nuorempi poika edustavat Jeesuksen päivinä?

▪ Miten Jeesus jäljittelee kuvauksensa sääliväisen isän esimerkkiä?

▪ Miten vanhempi poika suhtautuu siihen, että hänen veljensä otetaan tervetulleena vastaan, ja miten fariseukset käyttäytyvät vanhemman pojan tavalla?

▪ Millainen sovellus Jeesuksen vertauksella on meidän aikanamme?