79. luku

Koko kansa ei tuhoudu

VÄHÄN sen jälkeen kun Jeesus oli keskustellut niiden kanssa, jotka olivat kokoontuneet fariseuksen talon ulkopuolelle, muutamat ihmiset kertovat hänelle ”galilealaisista, joiden veren [roomalainen maaherra Pontius] Pilatus oli sekoittanut heidän uhreihinsa”. Nämä galilealaiset ovat kenties niitä, jotka tapettiin tuhansien juutalaisten noustessa vastustamaan sitä, että Pilatus käytti temppelirahaston varoja akveduktin rakennuttamiseen saadakseen vettä Jerusalemiin. Ne jotka kertovat tästä Jeesukselle, antavat ehkä ymmärtää, että nuo galilealaiset kärsivät onnettomuuden omien pahojen tekojensa vuoksi.

Mutta Jeesus oikaisee heitä kysymällä: ”Kuvitteletteko, että nämä galilealaiset osoittautuivat pahemmiksi syntisiksi kuin kaikki muut galilealaiset, koska he ovat kärsineet tämän? Eivät toki”, Jeesus vastaa. Sitten hän tuon sattuneen tapauksen perusteella varoittaa juutalaisia: ”Ellette kadu, niin te kaikki tuhoudutte samoin.”

Jeesus jatkaa palauttaen mieleen erään toisen paikallisen murhenäytelmän, joka kenties myös liittyi vesijohdon rakentamiseen. Hän kysyy: ”Tai ne kahdeksantoista, joiden päälle torni kaatui Siloamissa siten tappaen heidät, kuvitteletteko, että he osoittautuivat suuremmiksi velallisiksi kuin kaikki muut ihmiset, jotka asuvat Jerusalemissa?” Jeesus sanoo, ettei kuolema tosiaankaan kohdannut näitä ihmisiä heidän pahuutensa vuoksi. Pikemminkin ”aika ja aavistamattomat tapahtumat” ovat yleensä syynä tällaisiin murhenäytelmiin. Jälleen kerran Jeesus kuitenkin käyttää tapausta varoittavana esimerkkinä: ”Mutta ellette kadu, niin te kaikki tuhoudutte samalla tavoin.”

Sitten Jeesus jatkaa esittämällä erään sopivan kuvauksen. Hän selittää: ”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhaansa, ja hän tuli etsimään siitä hedelmää, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi viinitarhurille: ’Jo kolmena vuonna olen tullut etsimään hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se! Miksi sen tosiaankaan tulisi pitää maata hyödyttömänä?’ Vastaukseksi hän sanoi hänelle: ’Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi, kunnes minä kaivan sen ympärystää ja panen lantaa, ja jos se sitten tuottaa hedelmää tulevaisuudessa, niin hyvä, mutta jos ei, niin voit kaataa sen.’”

Jeesus on yrittänyt yli kolmen vuoden ajan kehittää uskoa juutalaisen kansan keskuudessa. Mutta hänen vaivannäkönsä voidaan laskea tuottaneen hedelmänä vain muutama sata opetuslasta. Nyt palveluksensa neljännen vuoden aikana hän tehostaa ponnistelujaan, ja näin saarnaamalla ja opettamalla innokkaasti Juudeassa ja Pereassa hän kuvaannollisesti ikään kuin kaivaa ja panee lantaa juutalaisen viikunapuun ympärille. Mutta se on turhaa! Kansa kieltäytyy katumasta, ja niinpä sitä odottaa tuho. Ainoastaan jäännös tuosta kansasta osoittaa vastakaikua.

Pian tämän jälkeen Jeesus on opettamassa synagogassa sapattina. Siellä hän näkee naisen, joka on ollut 18 vuotta koukistuneena kaksin kerroin häntä vaivaavan demonin vuoksi. Sääliä tuntien Jeesus puhuttelee häntä: ”Nainen, sinut on päästetty vapaaksi heikkoudestasi.” Sen sanottuaan hän panee kätensä naisen päälle, ja samassa tämä ojentautuu ja alkaa kirkastaa Jumalaa.

Mutta synagogan esimies on vihainen. ”On kuusi päivää, joina pitäisi tehdä työtä”, hän esittää vastalauseensa. ”Tulkaa siis niinä parannettaviksi älkääkä sapattipäivänä.” Tämä esimies tunnustaa näin Jeesuksen voiman parantaa, mutta tuomitsee sen, että kansa tulee parannettavaksi sapattina.

”Ulkokullatut”, Jeesus sanoo, ”eikö jokainen teistä sapattina päästä sonniaan tai aasiaan pilttuusta ja vie sitä pois antaakseen sen juoda? Eikö siis ollut paikallaan, että tämä nainen, joka on Aabrahamin tytär ja jota Saatana piti sidottuna, katso, kahdeksantoista vuotta, päästettiin tästä siteestä sapattipäivänä?”

Kuullessaan tämän Jeesusta vastustavat rupeavat häpeämään. Mutta ihmisjoukko iloitsee kaikista niistä loistavista teoista, joita se näkee Jeesuksen tekevän. Vastaukseksi Jeesus kertoo uudelleen ne kaksi profeetallista, Jumalan valtakuntaa koskevaa kuvausta, jotka hän esitti noin vuotta aikaisemmin veneestä Galileanmerellä. Luukas 13:1–21; Saarnaaja 9:11, UM; Matteus 13:31–33.

▪ Mitkä murhenäytelmät tässä mainitaan, ja mikä on niiden opetus Jeesuksen mukaan?

▪ Mikä sovellus voidaan tehdä hedelmättömästä viikunapuusta sekä yrityksistä saada se tuottamaan?

▪ Miten synagogan esimies tunnustaa Jeesuksen parantamiskyvyn, mutta miten Jeesus paljastaa miehen ulkokultaisuuden?