35. luku

Kuuluisin koskaan pidetty saarna

TÄMÄ on mieleenpainuvimpia näkymiä Raamatun historiassa: Jeesus istuu vuorenrinteellä pitämässä kuuluisaa vuorisaarnaansa. Tapahtumapaikka sijaitsee lähellä Galileanmerta, luultavasti vähän matkan päässä Kapernaumista. Vietettyään koko yön rukoillen Jeesus on juuri valinnut opetuslapsistaan 12 apostoleiksi. Sen jälkeen hän tulee heidän kanssaan alas tälle vuorella sijaitsevalle tasaiselle paikalle.

Saattaisit ajatella, että Jeesus olisi nyt hyvin väsynyt ja haluaisi nukkua. Suuret ihmisjoukot ovat kuitenkin saapuneet tänne; jotkut näistä ihmisistä ovat tulleet jopa 100–110 kilometrin päästä Juudeasta ja Jerusalemista asti. Toiset ovat tulleet rannikolta, pohjoisessa sijaitsevista Tyroksesta ja Sidonista. He ovat tulleet kuulemaan Jeesusta ja paranemaan sairauksistaan. Läsnä on jopa demonien, Saatanan pahojen enkelien, vaivaamia ihmisiä.

Kun Jeesus tulee alas, sairaat lähestyvät voidakseen koskettaa häntä, ja hän parantaa heidät kaikki. Myöhemmin Jeesus nähtävästi kiipeää korkeammalle paikalle vuorella. Siellä hän istuutuu ja rupeaa opettamaan ihmisjoukkoja, jotka ovat levittäytyneet tasaiselle paikalle hänen eteensä. Ajattelehan, että nyt ei koko kuulijakunnassa ole ainuttakaan, joka kärsii jostain vakavasta sairaudesta!

Ihmiset ovat innokkaita kuulemaan tätä opettajaa, joka kykenee tekemään näitä hämmästyttäviä ihmeitä. Jeesus pitää saarnansa kuitenkin pääasiassa opetuslastensa hyödyksi; he ovat luultavasti kerääntyneet kaikkein lähimmäksi häntä. Mutta jotta mekin voisimme hyötyä tuosta saarnasta, sekä Matteus että Luukas ovat kirjoittaneet sen muistiin.

Matteuksen kertomus saarnasta on noin neljä kertaa pitempi kuin Luukkaan kertomus. Lisäksi osia siitä, mitä Matteus on merkinnyt muistiin, Luukas esittää Jeesuksen sanoneen jolloinkin muulloin palveluksensa aikana. Se voidaan havaita vertaamalla Matteuksen 6:9–13:a Luukkaan 11:1–4:ään ja Matteuksen 6:25–34:ää Luukkaan 12:22–31:een. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla mitenkään yllättävää. Jeesus aivan ilmeisesti opetti samoja asioita useammin kuin kerran, ja Luukas halusi esittää joitakin näistä opetuksista eri yhteydessä.

Jeesuksen saarna on hyvin arvokas hengellisen sisältönsä syvällisyyden vuoksi ja lisäksi sen helppotajuisuuden ja selkeyden takia, jolla hän esittää nämä totuudet. Jeesus käyttää tavallisia kokemuksia ja ihmisille tuttuja asioita, ja näin kaikkien niiden, jotka haluavat Jumalan viitoittamaa parempaa elämää, on helppo ymmärtää hänen ajatuksiaan.

Ketkä ovat todella onnellisia?

Jokainen haluaa olla onnellinen. Jeesus tajuaa tämän ja aloittaa vuorisaarnansa kuvailemalla niitä, jotka ovat todella onnellisia. Kuten voimme kuvitella, tämä vangitsee heti hänen laajan kuulijakuntansa huomion. Silti hänen alkusanansa varmasti tuntuvat monien mielestä epäjohdonmukaisilta.

Kohdistaen puheensa opetuslapsilleen Jeesus aloittaa: ”Onnellisia olette te köyhät, koska teidän on Jumalan valtakunta. Onnellisia olette te, jotka nyt tunnette nälkää, koska te tulette kylläisiksi. Onnellisia olette te, jotka nyt itkette, koska te tulette nauramaan. Onnellisia olette te, aina kun ihmiset vihaavat teitä – –. Iloitkaa sinä päivänä ja hypelkää, sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa.”

Tämä on Luukkaan kertomus Jeesuksen saarnan johdannosta. Mutta Matteuksen kertomuksen mukaan Jeesus sanoo myös, että lempeämieliset, armolliset, puhdassydämiset ja rauhantekijät ovat onnellisia. Jeesus mainitsee, että nämä ovat onnellisia, koska he tulevat perimään maan, heille tullaan osoittamaan armoa, he tulevat näkemään Jumalan ja heitä tullaan kutsumaan Jumalan lapsiksi.

Jeesus ei kuitenkaan tarkoita onnellisena olemisella pelkästään sitä, että on hilpeä tai iloinen, kuten silloin kun jollakulla on hauskaa. Tosi onnellisuus on syvällisempää, ja siihen sisältyy ajatus tyytyväisyydestä, elämässä saavutettu tyydytyksen ja aikaansaamisen tunne.

Jeesus siis osoittaa, että todella onnellisia ovat ihmiset, jotka tajuavat hengellisen tarpeensa, ovat murheellisia syntisen tilansa vuoksi ja oppivat tuntemaan Jumalan ja palvelevat häntä. Silloin he ovat onnellisia, vaikka heitä vihattaisiin tai vainottaisiin Jumalan tahdon tekemisen vuoksi, koska he tietävät miellyttävänsä Jumalaa ja saavansa häneltä palkinnoksi ikuisen elämän.

Mutta monet Jeesuksen kuulijat – aivan samoin kuin jotkut ihmiset nykyään – uskovat, että rikkaudet ja nautinnot tekevät ihmisen onnelliseksi. Jeesus tietää asian olevan toisin. Tuoden esiin vastakohdan, jonka täytyy hämmästyttää monia hänen kuulijoitaan, hän sanoo:

”Voi teitä, te rikkaat, koska teillä on jo lohdutuksenne täysimääräisenä. Voi teitä, jotka nyt olette kylläisiä, koska te tulette olemaan nälkäisiä. Voi, te jotka nyt nauratte, koska te tulette suremaan ja itkemään. Voi, aina kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää, sillä tällaista heidän esi-isänsä tekivät väärille profeetoille.”

Mitä Jeesus tarkoittaa? Miksi se, että jollakulla on rikkauksia, että hän iloiten tavoittelee nautintoja ja että hän saa mielihyvää ihmisten suosionosoituksista, tuo murhetta? Kun ihmisellä on kaikkea tätä ja kun hän pitää sitä tärkeänä, hänen elämässään ei ole tilaa Jumalan palvelukselle, joka ainoastaan tuo tosi onnellisuuden. Toisaalta Jeesus ei tarkoittanut, että pelkästään köyhänä, nälkäisenä ja surullisena oleminen tekee ihmisestä onnellisen. Usein sellaiset epäedullisessa asemassa olevat ihmiset voivat kuitenkin ottaa vastaan Jeesuksen opetukset, ja sen vuoksi heitä siunataan tosi onnellisuudella.

Puhutellen sitten opetuslapsiaan Jeesus sanoo: ”Te olette maan suola.” Hän ei tietenkään tarkoita sitä, että he ovat kirjaimellista suolaa. Suolahan on säilöntäaine. Jehovan temppelissä alttarin vieressä oli suuri kasa suolaa, ja siellä tehtäviään hoitaneet papit käyttivät sitä uhrien suolaamiseen.

Jeesuksen opetuslapset ovat ”maan suola” siinä mielessä, että heillä on säilyttävä vaikutus ihmisiin. Heidän kertomansa sanoma tosiaankin säilyttää kaikkien niiden elämän, jotka ottavat sen vastaan! Se tuo näiden ihmisten elämään kestävyyden, luotettavuuden ja uskollisuuden ominaisuudet ja estää heissä kaiken hengellisen ja moraalisen pilaantumisen.

”Te olette maailman valo”, Jeesus kertoo opetuslapsilleen. Koska lamppua ei panna vakan alle vaan asetetaan lampunjalkaan, Jeesus sanoo: ”Samoin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä.” Jeesuksen opetuslapset tekevät juuri näin todistamalla julkisesti sekä antamalla loistavan esimerkin Raamatun periaatteiden mukaisesta käytöksestä.

Korkea normi Jeesuksen seuraajille

Uskonnolliset johtajat pitävät Jeesusta Jumalan lain rikkojana ja ovat hiljattain jopa suunnitelleet salaa hänen tappamistaan. Niinpä jatkaessaan vuorisaarnaansa Jeesus selittää: ”Älkää luulko, että olen tullut hävittämään Lakia tai Profeettoja. En ole tullut hävittämään, vaan täyttämään.”

Jeesus pitää Jumalan lakia erittäin suuressa arvossa ja kannustaa muitakin suhtautumaan siihen samalla tavoin. Itse asiassa hän sanoo: ”Sen tähden sitä, joka rikkoo yhden näistä vähäisimmistä käskyistä ja opettaa ihmisiä siihen suuntaan, tullaan kutsumaan ’vähäisimmäksi’ taivasten valtakuntaan nähden”, mikä tarkoittaa sitä, että sellainen ihminen ei pääsisi lainkaan Valtakuntaan.

Jeesus ei suinkaan halveksi Jumalan lakia, vaan hän tuomitsee jopa sellaiset asenteet, jotka edistävät sen rikkomista. Huomautettuaan, että Laissa sanotaan: ”Sinä et saa murhata”, Jeesus lisää: ”Kuitenkin minä sanon teille, että jokainen, joka pysyy veljeensä vihastuneena, on tilivelvollinen tuomioistuimelle.”

Koska vihan hautominen toista uskovaa kohtaan on niin vakavaa, että se saattaa johtaa jopa murhaan, Jeesus valaisee sitä, miten paljon pitäisi ponnistella rauhan saavuttamiseksi. Hän neuvoo: ”Jos siis tuot [uhri]lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois; tee ensin sovinto veljesi kanssa ja sitten takaisin tultuasi uhraa lahjasi.”

Kiinnittäen huomion kymmenen käskyn seitsemänteen käskyyn Jeesus jatkaa: ”Te olette kuulleet sanotun: ’Sinä et saa tehdä aviorikosta.’” Jeesus tuomitsee kuitenkin jopa aviorikoksen ajattelemisen. ”Minä sanon teille, että jokainen, joka jatkuvasti katsoo naista niin että tuntee intohimoa häneen, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.”

Jeesus ei puhu tässä vain ohimenevästä moraalittomasta ajatuksesta vaan ’katsomisesta jatkuvasti’. Sellainen jatkuva katsominen herättää intohimoisia tunteita, jotka voivat tilaisuuden tullen johtaa lopuksi aviorikokseen. Miten tämän tapahtuminen voidaan estää? Jeesus valaisee sitä, miten äärimmäiset toimet voivat olla tarpeen, sanoessaan: ”Jos nyt oikea silmäsi on kompastuttamassa sinua, repäise se pois ja heitä luotasi. – – Ja jos oikea kätesi on kompastuttamassa sinua, hakkaa se pois ja heitä luotasi.”

Ihmiset ovat usein halukkaita uhraamaan sairaan ruumiinjäsenen pelastaakseen elämänsä. Jeesuksen mukaan on kuitenkin vielä tärkeämpää ’heittää luotaan’ mitä tahansa, jopa niinkin arvokasta kuin silmä tai käsi, voidakseen välttää moraalittomia ajatuksia ja tekoja. Jeesus selittää, että muuten sellaiset ihmiset heitetään Gehennaan (Jerusalemin lähellä sijaitseva jätteiden polttopaikka), joka kuvaa ikuista tuhoa.

Jeesus tarkastelee myös sitä, miten pitäisi menetellä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuottavat vahinkoa ja loukkaavat. ”Älkää tehkö vastarintaa sille, joka on paha”, kuuluu hänen neuvonsa. ”Vaan jos joku läimäyttää sinua oikealle poskellesi, käännä hänelle toinenkin.” Jeesus ei tarkoita sitä, että ihminen ei saisi puolustautua, jos hänen tai hänen perheensä kimppuun hyökätään. Läimäyksen tarkoitus ei ole vahingoittaa toista fyysisesti vaan pikemminkin loukata. Jeesus haluaa siis sanoa, että jos joku yrittää saada aikaan tappelun tai väittelyn joko läimäyttämällä kirjaimellisesti kämmenellä tai haavoittamalla loukkaavilla sanoilla, olisi väärin maksaa takaisin samalla mitalla.

Kiinnitettyään huomiota siihen Jumalan lain piirteeseen, että tulee rakastaa lähimmäistään, Jeesus sanoo: ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.” Esittäen voimakkaan syyn tehdä niin hän jatkaa: ”[Näin osoittaudutte] taivaissa olevan Isänne lapsiksi, koska hän antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville.”

Jeesus päättää tämän osan saarnastaan neuvoon: ”Teidän tulee siis olla täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” Jeesus ei tarkoita, että ihmiset voivat olla aivan ehdottoman täydellisiä. He voivat sen sijaan Jumalaa jäljittelemällä ulottaa rakkautensa käsittämään jopa vihollisensa. Luukkaan rinnakkaiskertomuksessa mainitaan Jeesuksen sanat: ”Tulkaa jatkuvasti armollisiksi, niin kuin teidän Isänne on armollinen.”

Rukous ja luottamus Jumalaan

Jatkaessaan saarnaansa Jeesus tuomitsee niiden ihmisten ulkokultaisuuden, jotka näyttelevät oletettua jumalisuuttaan. ”Kun siis lähdet antamaan [lahjoja]”, hän sanoo, ”älä toitota torvea edelläsi, niin kuin ulkokullatut tekevät.”

”Silloinkaan”, Jeesus jatkaa, ”kun rukoilette, ette saa olla niin kuin ulkokullatut, koska he rukoilevat mielellään seisten synagogissa ja valtakatujen kulmissa ollakseen ihmisten nähtävillä.” Hän neuvoo sen sijaan: ”Kun rukoilet, mene yksityishuoneeseesi, ja kun olet sulkenut ovesi, rukoile Isääsi, joka on salassa.” Jeesus itse esitti julkisia rukouksia, joten hän ei tuomitse niitä. Hän pikemminkin arvostelee ankarasti sellaisia rukouksia, jotka esitetään vaikutuksen tekemiseksi kuulijoihin sekä ihailun ja kohteliaisuuksien saamiseksi heiltä.

Jeesus neuvoo edelleen: ”Rukoillessanne älkää – – sanoko samoja asioita yhä uudelleen niin kuin kansojen ihmiset.” Jeesus ei tarkoita, että toistaminen itsessään on väärin. Erään kerran hän itse käytti toistuvasti ”samoja sanoja” rukoillessaan. Mutta hän ei hyväksy ulkoa opittujen korulauseiden sanomista ”yhä uudelleen”, kuten ne ihmiset tekevät, jotka sormeilevat rukousnauhaa toistaessaan rukouksiaan ulkomuistista.

Auttaakseen kuulijoitaan rukoilemaan Jeesus esittää mallirukouksen, jossa on seitsemän anomusta. Kolmessa ensimmäisessä anomuksessa tunnustetaan oikeutetusti Jumalan suvereenisuus ja hänen tarkoituksensa. Niissä pyydetään Jumalan nimen pyhittämistä, hänen Valtakuntansa tulemista ja hänen tahtonsa tapahtumista. Loput neljä pyyntöä koskevat henkilökohtaisia asioita, nimittäin päivittäistä ruokaa, syntien anteeksiantoa, sitä ettei joutuisi kiusatuksi yli kestokykynsä ja että saisi vapautuksen paholaisesta.

Seuraavaksi Jeesus puhuu ansasta, joka piilee aineellisen omaisuuden liiallisessa korostamisessa. Hän kehottaa: ”Lakatkaa keräämästä itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste syövät ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.” Sellaiset aarteet ovat paitsi katoavia, myös arvottomia Jumalan silmissä.

Tästä syystä Jeesus sanoo: ”Kerätkää sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen.” Näin tehdään panemalla Jumalan palvelus ensi sijalle elämässä. Kukaan ei voi ottaa pois tällä tavoin Jumalan luokse karttunutta ansiota tai siitä saatavaa suurta palkintoa. Sitten Jeesus lisää: ”Missä on aarteesi, siellä on oleva myös sydämesi.”

Puhuessaan edelleen materialismin ansasta Jeesus kertoo kuvauksen: ”Ruumiin lamppu on silmä. Jos siis silmäsi on viaton, niin koko ruumiisi on valoisa, mutta jos silmäsi on paha, niin koko ruumiisi on pimeä.” Virheettömästi toimiva silmä on ruumiille kuin pimeässä paikassa valaiseva lamppu. Mutta nähdäkseen moitteettomasti silmän täytyy olla viaton eli sen täytyy keskittyä yhteen asiaan, taittaa oikein. Väärin kohdistava, taittovikainen, silmä saa ihmisen asettamaan asiat väärään arvojärjestykseen ja panemaan aineellisen tavoittelun Jumalan palveluksen edelle, ja silloin ”koko ruumiista” tulee pimeä.

Jeesus huipentaa tämän asian voimakkaaseen kuvaukseen: ”Kukaan ei voi olla kahden isännän orja, sillä hän on joko vihaava toista ja rakastava toista tai liittyvä toiseen ja halveksiva toista. Ette voi olla Jumalan ja rikkauden orjia.”

Annettuaan nämä neuvot Jeesus vakuuttaa kuulijoilleen, että heidän ei tarvitse olla huolissaan aineellisista tarpeistaan, jos he asettavat Jumalan palveluksen ensi sijalle. ”Tarkkailkaa kiinteästi taivaan lintuja”, hän sanoo, ”koska ne eivät kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin; silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne.” Sitten hän kysyy: ”Ettekö te ole arvokkaampia kuin ne?”

Seuraavaksi Jeesus osoittaa kedon liljoja ja huomauttaa, ”ettei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi näistä”. Hän jatkaa: ”Jos nyt Jumala näin vaatettaa kedon kasvillisuuden, – – eikö paljon ennemmin teitä, te vähäuskoiset?” Siksi Jeesus sanoo lopuksi: ”Älkää – – koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’ – – Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.”

Elämään vievä tie

Elämään vievällä tiellä on noudatettava Jeesuksen opetuksia. Mutta sen tekeminen ei ole helppoa. Esimerkiksi fariseukset ovat taipuvaisia tuomitsemaan toisia ankarasti, ja todennäköisesti monet jäljittelevät heitä. Niinpä jatkaessaan vuorisaarnaansa Jeesus antaa seuraavan neuvon: ”Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi, sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä tuomitaan teidät.”

Kohtuuttoman kriittisten fariseusten seuraaminen on vaarallista. Luukkaan kertomuksen mukaan Jeesus valaisee tätä vaaraa sanomalla: ”Eihän sokea voi opastaa sokeaa? Eivätkö molemmat suistu kuoppaan?”

Liiallinen kriittisyys toisia kohtaan sekä heidän virheidensä suurenteleminen ja niistä piikitteleminen on vakava rikkomus. Niinpä Jeesus kysyy: ”Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Salli minun ottaa pois oljenkorsi silmästäsi’, kun katso: orsi on omassa silmässäsi? Ulkokullattu! Ota ensin orsi pois omasta silmästäsi, niin sitten näet selvästi ottaa pois oljenkorren veljesi silmästä.”

Tämä ei tarkoita sitä, ettei Jeesuksen opetuslasten tule ilmaista lainkaan tarkkanäköisyyttä ollessaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa, sillä hän sanoo: ”Älkää antako pyhää koirille älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen.” Jumalan sanan totuudet ovat pyhiä. Ne ovat kuin kuvaannollisia helmiä. Mutta jos jotkut yksilöt, jotka ovat kuin koiria tai sikoja, eivät arvosta lainkaan näitä kallisarvoisia totuuksia, Jeesuksen opetuslasten pitäisi lähteä pois noiden ihmisten luota ja etsiä vastaanottavaisempia ihmisiä.

Vaikka Jeesus on käsitellyt rukousta aiemminkin vuorisaarnassaan, hän korostaa nyt hellittämättömyyden tarvetta rukouksessa. ”Pyytäkää jatkuvasti”, hän kehottaa, ”niin teille annetaan.” Valaistakseen Jumalan halukkuutta vastata rukouksiin Jeesus kysyy: ”Kuka teistä on mies, jolta hänen poikansa pyytää leipää – ei kai hän ojenna hänelle kiveä? – – Jos siis te, vaikka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaakaan hyvää niille, jotka pyytävät häneltä?”

Seuraavaksi Jeesus esittää kuuluisaksi tulleen käyttäytymissäännön, jota kutsutaan yleensä kultaiseksi säännöksi. Hän sanoo: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” Tämän säännön mukaan elämiseen sisältyy myönteistä toimintaa: tulee tehdä hyvää toisille ja kohdella heitä niin kuin haluaa itseään kohdeltavan.

Jeesuksen antama ohje paljastaa, ettei elämään vievä tie ole helppokulkuinen: ”Menkää sisään kapeasta portista, koska se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne, jotka menevät siitä sisään, kun taas se portti on kapea ja tie ahdas, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka löytävät sen.”

On suuri vaara tulla harhaan johdetuksi, ja siksi Jeesus varoittaa: ”Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta ovat sisältä saaliinhimoisia susia.” Jeesus huomauttaa, että aivan kuten hyvät ja huonot puut voidaan tuntea niiden hedelmistä, väärät profeetatkin voidaan tuntea käytöksestään ja opetuksistaan.

Seuraavaksi Jeesus selittää, että ihmistä ei tee Hänen opetuslapsekseen vain se mitä ihminen sanoo, vaan se mitä hän tekee. Jotkut ihmiset väittävät Jeesuksen olevan heidän Herransa, mutta jos he eivät tee hänen Isänsä tahtoa, hän sanoo: ”Minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.”

Jeesus lopettaa saarnansa mieleenpainuvalla tavalla. Hän sanoo: ”Jokaista, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, tullaan vertaamaan ymmärtäväiseen mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle. Ja sade virtasi ja tulvat tulivat ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä taloa vasten, mutta se ei luhistunut, sillä se oli perustettu kalliolle.”

Toisaalta Jeesus julistaa: ”Jokaista, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, tullaan vertaamaan tyhmään mieheen, joka rakensi talonsa hiekalle. Ja sade virtasi ja tulvat tulivat ja tuulet puhalsivat ja iskivät sitä taloa vasten, ja se luhistui, ja sen luhistuminen oli suuri.”

Kun Jeesus päättää saarnansa, ihmisjoukot ovat perin pohjin hämmästyneitä hänen opetustavastaan, sillä hän opettaa näitä ihmisiä niin kuin sellainen, jolla on valta, eikä niin kuin heidän uskonnolliset johtajansa. Luukas 6:12–23; Matteus 5:1–12; Luukas 6:24–26; Matteus 5:13–48; 6:1–34; 26:36–45; 7:1–29; Luukas 6:27–49.

▪ Missä Jeesus on, kun hän esittää mieleenpainuvimman saarnansa, keitä on läsnä, ja mitä on tapahtunut juuri ennen kuin hän pitää sen?

▪ Miksi ei ole yllättävää, että Luukas esittää jotkin saarnan opetuksista eri yhteydessä?

▪ Miksi Jeesuksen saarna on niin arvokas?

▪ Ketkä ovat todella onnellisia ja miksi?

▪ Ketkä tulevat olemaan murheellisia ja miksi?

▪ Millä tavoin Jeesuksen opetuslapset ovat ”maan suola” ja ”maailman valo”?

▪ Miten Jeesus osoittaa arvostavansa suuresti Jumalan lakia?

▪ Millaisia neuvoja Jeesus antaa murhan ja aviorikoksen perimmäisten syiden pois juurimiseksi?

▪ Mitä Jeesus tarkoittaa puhuessaan toisen posken kääntämisestä?

▪ Miten me voimme olla täydellisiä niin kuin Jumala on täydellinen?

▪ Mitä ohjeita Jeesus antaa rukouksesta?

▪ Miksi taivaalliset aarteet ovat parempia, ja miten niitä voi hankkia?

▪ Mitä kuvauksia esitetään ihmisen auttamiseksi välttämään materialismia?

▪ Miksi Jeesus sanoo, ettei tarvitse olla huolissaan?

▪ Mitä Jeesus sanoo toisten tuomitsemisesta, mutta miten hän osoittaa, että hänen opetuslastensa tulee ilmaista tarkkanäköisyyttä ollessaan tekemisissä ihmisten kanssa?

▪ Mitä Jeesus sanoo vielä rukouksesta, ja minkä käyttäytymissäännön hän esittää?

▪ Miten Jeesus osoittaa, ettei elämään vievä tie olisi helppokulkuinen ja että on vaara tulla harhaan johdetuksi?

▪ Miten Jeesus päättää saarnansa, ja millainen vaikutus sillä on?