77. luku

Kysymys perinnönjaosta

IHMISET ilmeisesti tietävät, että Jeesus on ollut päivällisellä fariseuksen luona. Niinpä tuhansia ihmisiä kerääntyy talon ulkopuolelle odottamaan sitä, että Jeesus tulee ulos. Toisin kuin fariseukset, jotka vastustavat Jeesusta ja yrittävät saada hänet kiinni joistain vääristä sanoista, kansa arvostaen kuuntelee häntä halukkaasti.

Kääntyen ensin opetuslastensa puoleen Jeesus sanoo: ”Varokaa fariseusten hapatusta, joka on ulkokultaisuutta.” Kuten aterian aikana oli tullut esille, koko fariseusten uskonnollinen järjestelmä on läpeensä ulkokultainen. Mutta vaikka fariseusten pahuus saattaakin olla kätkettynä hurskaan ulkokuoren taakse, lopulta se paljastetaan. ”Ei ole mitään huolellisesti kätkettyä”, Jeesus sanoo, ”mikä ei tule paljastetuksi, eikä salaista, mikä ei tule tunnetuksi.”

Jeesus jatkaa toistamalla ne rohkaisun sanat, jotka hän oli esittänyt niille 12:lle, kun hän lähetti heidät Galileassa saarnaamismatkalle. Hän sanoo: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin eivätkä sen jälkeen voi tehdä mitään enempää.” Koska Jumala ei unohda edes yhtä varpusta, Jeesus vakuuttaa seuraajilleen, että Jumala ei unohda heitä. Hän selittää: ”Kun he vievät teitä joukkokokousten ja hallitusviranomaisten ja vallanpitäjien eteen, – – pyhä henki opettaa teille juuri sillä hetkellä sen, mitä teidän pitäisi sanoa.”

Muuan mies ihmisjoukosta korottaa äänensä. ”Opettaja, käske veljeäni jakamaan perintö kanssani”, hän anoo. Mooseksen laissa määrätään, että esikoispojan on saatava kaksi osaa perinnöstä, joten ei pitäisi olla mitään syytä kiistelyyn. Mutta nähtävästi tuo mies haluaa enemmän kuin sen, mikä on hänen laillinen osuutensa perinnöstä.

Jeesus kieltäytyy aivan oikein sekaantumasta kiistaan. ”Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai osittajaksi?” hän kysyy. Sitten hän esittää tämän erittäin tärkeän neuvon ihmisjoukolle: ”Pitäkää silmänne auki ja varokaa kaikenlaista ahneutta, koska vaikka jollakulla on runsaastikin, niin hänen elämänsä ei johdu siitä, mitä hän omistaa.” Saapa ihminen siis kuinka paljon omaisuutta tahansa, niin normaalisti hän kuolee ja jättää sen kaiken taakseen. Jeesus käyttää kuvausta korostaakseen tätä tosiasiaa sekä osoittaakseen sen, kuinka typerää on laiminlyödä hyvän maineen luominen Jumalan edessä. Hän selittää:

”Erään rikkaan miehen maa tuotti hyvin. Niinpä hän rupesi pohdiskelemaan itsekseen sanoen: ’Mitä minä nyt teen, kun minulla ei ole mihin kokoaisin satoni?’ Niin hän sanoi: ’Minä teen näin: minä puran aittani ja rakennan isommat ja kokoan niihin kaiken viljani ja kaiken hyväni ja sanon sielulleni: ”Sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moniksi vuosiksi; rentoudu, syö, juo ja pidä hauskaa.”’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä mieletön, tänä yönä sinulta vaaditaan sielusi. Kuka sitten saa sen, minkä olet varastoinut?’”

Lopuksi Jeesus huomauttaa: ”Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen, mutta ei ole rikas Jumalalle.” Vaikkei typerä varallisuuden kokoaminen ehkä kietoisikaan opetuslapsia pauloihinsa, he saattaisivat helposti kääntää huomionsa pois kokosieluisesta Jehovan palvelemisesta jokapäiväisten elämän huolten vuoksi. Niinpä Jeesus katsoo tässä tilaisuudessa sopivaksi toistaa sen erinomaisen neuvon, jonka hän oli antanut vuorisaarnassa noin puolitoista vuotta aiemmin. Kääntyen opetuslastensa puoleen hän sanoo:

”Tämän johdosta minä sanon teille: Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, siitä mitä söisitte, tai ruumiistanne, siitä mitä pitäisitte yllänne. – – Pankaa merkille, että korpit eivät kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole latoa eikä aittaa, ja kuitenkin Jumala ruokkii ne. – – Pankaa merkille, kuinka liljat kasvavat; ne eivät uurasta eivätkä kehrää, mutta minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi näistä. – –

”Lakatkaa siis etsimästä, mitä söisitte ja mitä joisitte, ja lakatkaa olemasta huolestuneessa jännityksessä, sillä näitä kaikkia maailman kansat tavoittelevat kiihkeästi, mutta teidän Isänne tietää, että te tarvitsette näitä. Etsikää kuitenkin jatkuvasti hänen valtakuntaansa, niin nämä lisätään teille.”

Erityisesti taloudellisten vastoinkäymisten aikoina kannattaa todella harkita tarkkaan Jeesuksen sanoja. Ihminen, joka huolestuu liiaksi aineellisista tarpeistaan ja alkaa veltostua hengellisissä pyrkimyksissä, osoittaa itse asiassa, että häneltä puuttuu uskoa Jumalan kykyyn huolehtia palvelijoistaan. Luukas 12:1–31; 5. Mooseksen kirja 21:17.

▪ Miksi mies ehkä kysyy perinnöstä, ja minkä vakavan neuvon Jeesus esittää?

▪ Millaista kuvausta Jeesus käyttää, ja mikä on sen ydin?

▪ Minkä neuvon Jeesus toistaa, ja miksi se on sopiva?