48. luku

Lähtö Jairuksen luota ja paluu Nasaretiin

JEESUKSELLA on ollut kiireinen päivä: siihen on sisältynyt venematka Dekapoliista, verenvuotoa sairastaneen naisen parantaminen ja Jairuksen tyttären herättäminen kuolleista. Mutta päivä ei ole päättynyt. Ilmeisesti Jeesuksen lähtiessä Jairuksen luota kaksi sokeaa miestä seuraa häntä huutaen: ”Ole meille armollinen, Daavidin Poika.”

Kutsumalla Jeesusta ”Daavidin Pojaksi” nämä miehet ilmaisevat uskovansa, että Jeesus on Daavidin valtaistuimen perijä ja näin ollen luvattu Messias. Jeesus kuitenkin kaikesta päättäen jättää heidän avunhuutonsa huomiotta ehkä koetellakseen heidän hellittämättömyyttään. Mutta miehet eivät anna periksi. He seuraavat Jeesusta hänen majapaikkaansa, ja kun hän menee taloon, he seuraavat häntä sisälle.

Siellä Jeesus kysyy: ”Uskotteko, että voin tehdä tämän?”

”Uskomme, Herra”, he vastaavat luottavaisina.

Niinpä Jeesus koskettaa heidän silmiään ja sanoo: ”Tapahtukoon teille uskonne mukaan.” Yhtäkkiä he pystyvät näkemään! Sitten Jeesus velvoittaa heitä ankarasti: ”Katsokaa, ettei kukaan saa tietää tätä.” Mutta ilon täyttäminä he jättävät Jeesuksen kehotuksen huomiotta ja kertovat hänestä kautta koko maaseudun.

Näiden miesten ollessa juuri lähdössä tuodaan sisään demonin riivaama mies, jolta demoni on riistänyt puhekyvyn. Jeesus ajaa demonin ulos, ja samassa mies rupeaa puhumaan. Ihmisjoukot hämmästelevät näitä ihmeitä sanoen: ”Koskaan ei mitään tällaista ole nähty Israelissa.”

Fariseuksetkin ovat läsnä. He eivät voi kiistää näitä ihmeitä, mutta ilkeässä epäuskossaan he toistavat syytteensä, joka koskee Jeesuksen voimatekojen lähdettä, sanoen: ”Demonien hallitsijan avulla hän ajaa demonit ulos.”

Pian näiden tapahtumien jälkeen Jeesus palaa kotikaupunkiinsa Nasaretiin, tällä kertaa opetuslastensa kanssa. Noin vuosi sitten hän oli käynyt synagogassa ja opettanut siellä. Vaikka ihmiset aluksi ihmettelivät hänen miellyttäviä sanojaan, myöhemmin he loukkaantuivat hänen opetukseensa ja yrittivät tappaa hänet. Nyt Jeesus koettaa armollisesti auttaa uudelleen entisiä naapureitaan.

Muissa paikoissa ihmisillä on tapana kerääntyä Jeesuksen ympärille, mutta täällä he eivät nähtävästi tee niin. Siksi hän menee sapattina synagogaan opettamaan. Useimmat hänen kuulijoistaan ovat perin pohjin hämmästyneitä. ”Mistä tämä on saanut tällaisen viisauden ja nämä voimateot?” he kysyvät. ”Eikös tämä ole se puusepän poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten tämä on saanut nämä kaikki?”

’Jeesus on vain paikallinen asukas niin kuin mekin’, he järkeilevät. ’Me olemme nähneet hänen varttuvan aikuiseksi ja tunnemme hänen perheensä. Miten hän voi olla Messias?’ Kaikista todisteista – hänen suuresta viisaudestaan ja ihmeistään – huolimatta he siis hylkäävät hänet. Jopa hänen omat sukulaisensa kompastuvat häneen läheisen tuttavuutensa takia ja saavat Jeesuksen sanomaan lopuksi: ”Ei ole profeetta vailla kunnioitusta muualla kuin kotiseudullaan ja sukulaistensa keskuudessa ja omassa talossaan.”

Jeesus tosiaankin ihmettelee heidän epäuskoaan. Niinpä hän ei tee siellä mitään muita ihmeitä kuin panee kätensä muutamien sairaiden päälle ja parantaa heidät. Matteus 9:27–34; 13:54–58; Markus 6:1–6; Jesaja 9:6.

▪ Mihin sokeat miehet ilmaisevat uskovansa kutsuessaan Jeesusta ”Daavidin Pojaksi”?

▪ Mihin Jeesuksen ihmeitä koskevaan selitykseen fariseukset ovat päätyneet?

▪ Miksi Jeesus on armollinen palatessaan auttamaan nasaretilaisia?

▪ Miten Jeesus otetaan vastaan Nasaretissa ja miksi?