17. luku

Nikodeemuksen opettaminen

KUN Jeesus viettää vuoden 30 pääsiäistä, hän tekee huomattavia tunnusmerkkejä eli ihmeitä. Sen vuoksi monet ihmiset uskovat häneen. Ihmeet tekevät vaikutuksen Nikodeemukseen, joka on sanhedrinin, juutalaisen korkeimman oikeuden, jäsen, ja hän haluaa oppia lisää. Niinpä hän vierailee Jeesuksen luona yön pimeydessä luultavasti pelätessään, että jos hänet nähtäisiin, hänen maineensa muiden juutalaisten johtajien silmissä vahingoittuisi.

”Rabbi”, hän sanoo, ”me tiedämme, että sinä opettajana olet tullut Jumalan luota, sillä kukaan ei voi tehdä näitä tunnusmerkkejä, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Vastaukseksi Jeesus kertoo Nikodeemukselle, että päästäkseen Jumalan valtakuntaan ihmisen täytyy ’syntyä uudelleen’.

Miten ihminen voi sitten syntyä uudelleen? ”Eihän hän voi mennä äitinsä kohtuun toista kertaa ja syntyä?” Nikodeemus kysyy.

Uudelleen syntyminen ei tosiaankaan tarkoita sitä. ”Jos joku ei synny vedestä ja hengestä”, Jeesus selittää, ”hän ei voi mennä Jumalan valtakuntaan.” Kun Jeesus kastettiin ja pyhä henki laskeutui hänen päälleen, hän syntyi näin ”vedestä ja hengestä”. Julistamalla samalla taivaasta, että ’tämä on minun Poikani, jonka olen hyväksynyt’, Jumala ilmoitti, että hän oli tuottanut hengellisen pojan, jolla oli odotteena päästä taivaalliseen Valtakuntaan. Myöhemmin, helluntaina vuonna 33, toiset kastetut tulevat saamaan pyhän hengen, ja siten myös he syntyvät uudelleen Jumalan hengellisiksi pojiksi.

Erityisasemassa olevalla Jumalan ihmispojalla on kuitenkin hyvin tärkeä osa. ”Niin kuin Mooses kohotti käärmeen erämaassa”, Jeesus sanoo Nikodeemukselle, ”niin täytyy Ihmisen Poikakin kohottaa, jotta jokaisella häneen uskovalla olisi ikuinen elämä.” Niin kuin israelilaisten, joita myrkkykäärmeet purivat, täytyi katsoa kuparikäärmettä pelastuakseen, niin myös kaikkien ihmisten täytyy uskoa Jumalan Poikaan pelastuakseen kuolevasta tilastaan.

Tähdentäen Jehovan rakkaudellista osaa tässä Jeesus sanoo seuraavaksi Nikodeemukselle: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” Niinpä Jeesus täällä Jerusalemissa vain puoli vuotta palveluksensa aloittamisen jälkeen tekee selväksi sen, että hän on Jehova Jumalan välikappale ihmiskunnan pelastamiseksi.

Jeesus selittää vielä Nikodeemukselle: ”Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, jotta hän tuomitsisi maailman” eli jotta hän langettaisi sille epäsuotuisan tuomion tuomitsemalla ihmissuvun tuhoon. Sen sijaan, kuten Jeesus sanoo, hänet lähetettiin, ”jotta maailma pelastuisi hänen välityksellään”.

Nikodeemus on pelokkaana tullut Jeesuksen luo pimeän turvin. On siksi kiinnostavaa, että Jeesus päättää keskustelunsa hänen kanssaan sanomalla: ”Tämä on tuomion peruste, että valo [josta Jeesuksen elämä ja opetukset olivat esimerkkinä] on tullut maailmaan, mutta ihmiset ovat rakastaneet ennemmin pimeyttä kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja. Sillä joka harjoittaa inhottavuuksia, se vihaa valoa eikä tule valoon, jottei häntä ojennettaisi teoistaan. Mutta joka tekee sitä, mikä on totta, se tulee valoon, jotta tulisi ilmeiseksi, että hänen tekonsa on suoritettu sopusoinnussa Jumalan kanssa.” Johannes 2:23–3:21; Matteus 3:16, 17; Apostolien teot 2:1–4; 4. Mooseksen kirja 21:9.

▪ Mikä saa Nikodeemuksen vierailemaan Jeesuksen luona, ja miksi hän tulee yöllä?

▪ Mitä ’uudelleen syntyminen’ tarkoittaa?

▪ Miten Jeesus havainnollistaa osaansa meidän pelastuksessamme?

▪ Mitä tarkoitetaan sillä, ettei Jeesus tullut tuomitsemaan maailmaa?