43. luku

Opettamista kuvauksin

JEESUS on nähtävästi Kapernaumissa nuhdellessaan fariseuksia. Myöhemmin samana päivänä hän lähtee talosta ja kävelee läheisen Galileanmeren rannalle, minne kokoontuu ihmisjoukkoja. Siellä hän nousee veneeseen, vetäytyy jonkin matkan päähän rannasta ja rupeaa opettamaan rannalla oleville ihmisille taivasten Valtakuntaa koskevia asioita. Hän opettaa heitä kertomalla sarjan vertauksia eli kuvauksia, joista kunkin aihepiiri on heille tuttu.

Jeesus kertoo ensiksi kylväjästä, joka kylvää siementä. Jotkin siemenet putoavat tienviereen, ja linnut syövät ne. Toiset siemenet putoavat kalliopohjaiseen maahan. Koska juurilla ei ole syvää maata, hennot taimet kuihtuvat auringonpaahteessa. Vielä toiset siemenet putoavat orjantappuroiden sekaan, jotka tukahduttavat taimet näiden noustessa esiin. Lopulta jotkin siemenet putoavat hyvään maahan ja tuottavat hedelmää satakertaisesti, jotkin kuusikymmen- ja jotkin kolmikymmenkertaisesti.

Toisessa kuvauksessa Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa mieheen, joka kylvää siementä. Kun päivät kuluvat miehen nukkuessa ja valvoessa, siemen kasvaa miehen tietämättä miten. Se kasvaa itsestään ja tuottaa jyviä. Kun vilja kypsyy, mies korjaa sadon.

Jeesus kertoo kolmannen kuvauksen miehestä, joka kylvää hyvää siementä, mutta ”ihmisten nukkuessa” tulee vihollinen ja kylvää vehnän sekaan rikkaruohoja. Miehen palvelijat kysyvät, pitäisikö heidän kitkeä rikkaruohot. Mutta hän vastaa: ’Älkää, sillä sen tehdessänne nyhdätte myös vehnää. Antakaa niiden molempien kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Sitten käsken elonkorjaajia erottelemaan ensin rikkaruohot, polttamaan ne ja panemaan sitten vehnän vilja-aittaan.’

Jatkaessaan puhumista rannalla oleville ihmisjoukoille Jeesus kertoo vielä kaksi kuvausta. Hän selittää, että ”taivasten valtakunta” on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies kylvää. Jeesus sanoo, että vaikka se on pienin kaikista siemenistä, siitä kasvaa suurin kaikista vihanneskasveista. Siitä tulee puu, johon linnut tulevat ja löytävät turvapaikan sen oksilta.

Jotkut esittävät nykyään sellaisen vastaväitteen, että on olemassa sinapinsiementä pienempiä siemeniä. Mutta Jeesus ei pidäkään kasviopin oppituntia. Sinapinsiemen on todella pienin niistä siemenistä, jotka hänen aikansa galilealaiset tuntevat. Näin he voivat ymmärtää sen tavattoman kasvun, jota Jeesus valaisee.

Lopuksi Jeesus vertaa ”taivasten valtakuntaa” hapatukseen, jonka nainen ottaa ja sekoittaa kolmeen suureen mitalliseen jauhoja. Jeesus sanoo, että aikanaan hapatus leviää koko taikinaan.

Kerrottuaan nämä viisi kuvausta Jeesus päästää ihmisjoukot luotaan ja palaa taloon, jossa hän majailee. Pian hänen 12 apostoliaan ja jotkut toiset tulevat sinne hänen luokseen.

Jeesuksen kuvauksista hyötyminen

Kun opetuslapset tulevat Jeesuksen luokse hänen puhuttuaan rannalla olleille ihmisjoukoille, he haluavat saada tietää lisää hänen uudesta opetusmenetelmästään. He ovat kyllä kuulleet hänen käyttävän kuvauksia aikaisemminkin, mutta eivät koskaan näin laajalti. Siksi he tiedustelevat: ”Minkä vuoksi sinä puhut heille kuvauksin?”

Yksi syy siihen on se, että näin hän täyttää profeetan sanat: ”Minä avaan suuni kuvauksiin, minä julistan sitä, mikä on ollut kätkettynä perustamisesta lähtien.” Mutta tämä ei ole ainoa syy. Hänen tapansa käyttää kuvauksia auttaa saamaan selville ihmisten sydämentilan.

Itse asiassa useimmat ihmiset ovat kiinnostuneita Jeesuksesta pelkästään sen vuoksi, että hän on mestarillinen tarinankertoja ja ihmeidentekijä, eivätkä siksi, että häntä tulisi palvella Herrana ja seurata epäitsekkäästi. He eivät halua näkökantansa tai elämäntapansa järkkyvän. He eivät halua sanoman vaikuttavan niin syvästi.

Niinpä Jeesus sanoo: ”Tämän vuoksi minä puhun heille kuvauksin, koska katsoessaan he katsovat turhaan ja kuullessaan he kuulevat turhaan eivätkä tajua sen merkitystä, ja heissä täyttyy Jesajan profetia, joka sanoo: ’– – Sillä tämän kansan sydän on käynyt vastaanottamattomaksi.’”

”Mutta”, Jeesus jatkaa, ”onnelliset ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat halusivat nähdä, mitä te näette, eivätkä nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä kuulleet.”

12 apostolilla ja heidän kanssaan olevilla on todellakin vastaanottavainen sydän. Sen tähden Jeesus sanoo: ”Teidän on suotu ymmärtää taivasten valtakunnan pyhät salaisuudet, mutta noiden ihmisten ei ole suotu.” Koska Jeesuksen opetuslapsilla on halu ymmärtää, Jeesus selittää heille kuvauksen kylväjästä.

”Siemen on Jumalan sana”, Jeesus sanoo, ja maaperä on sydän. Tienvarren kovalle pinnalle kylvetyistä siemenistä hän selittää: ”Panettelija tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi.”

Toisaalta siemenen kylvämisellä kalliopohjaiseen maahan viitataan niiden ihmisten sydämeen, jotka ottavat sanan iloiten vastaan. Koska sana ei kuitenkaan voi juurtua syvälle sellaiseen sydämeen, nämä ihmiset luopuvat koetuksen tai vainon tullen.

Siemeniä putosi orjantappuroiden sekaan, ja Jeesus kertoo edelleen, että tämä viittaa ihmisiin, jotka ovat kuulleet sanan. Tämän elämän huolet ja rikkaus ja nautinnot vievät heidät kuitenkin mukanaan, ja siksi he tukahtuvat kokonaan eivätkä saata mitään täydellisyyteen.

Lopuksi Jeesus sanoo hyvään maahan kylvetyistä siemenistä, että sellaiset ihmiset kuultuaan sanan vilpittömin ja hyvin sydämin säilyttävät sen ja kantavat hedelmää kestävinä.

Nämä opetuslapset, jotka ovat etsineet Jeesuksen käsiinsä saadakseen selityksen hänen opetuksiinsa, ovat todella onnellisia! Jeesuksen tarkoituksena on, että hänen kuvauksensa ymmärretään, jotta totuutta voidaan kertoa edelleen muille. ”Ei kai lamppua tuoda vakan tai vuoteen alle pantavaksi?” hän kysyy. Ei, vaan ”se tuodaan lampunjalkaan pantavaksi”. Siksi Jeesus lisää: ”Kiinnittäkää sen tähden huomiota siihen, miten kuuntelette.”

Opetuslapsia siunataan lisäopetuksella

Kuultuaan Jeesuksen selityksen kylväjää koskeneeseen kuvaukseen opetuslapset haluavat oppia lisää. He pyytävät: ”Selitä meille kuvaus pellon rikkaruohoista.”

Opetuslapsilla on aivan erilainen asenne kuin muilla rannalla olleilla ihmisillä. Noilta ihmisiltä puuttuu harras halu oppia kuvausten merkitys, ja he tyytyvät vain niissä esitettyjen asioiden pinnalliseen tarkasteluun. Jeesus vertaa rannalla ollutta kuulijakuntaa tiedonhaluisiin opetuslapsiinsa, jotka ovat tulleet hänen luokseen taloon, sanoen:

”Millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille, vieläpä teille lisätään.” Opetuslapset ovat vilpittömän kiinnostuneita ja tarkkaavaisia, ja niinpä Jeesus siunaa heitä antamalla lisää opetusta. Vastaukseksi opetuslastensa tiedusteluun Jeesus siksi selittää:

”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika; pelto on maailma; hyvä siemen taas on valtakunnan lapset, mutta rikkaruohot ovat paholaisen lapset, ja vihollinen, joka kylvi ne, on Panettelija. Elonkorjuu on asiainjärjestelmän päättyminen, ja elonkorjaajat ovat enkeleitä.”

Tehtyään selkoa kuvauksensa jokaisesta piirteestä Jeesus kuvailee lopputulosta. Hän sanoo, että asiainjärjestelmän päättymisessä elonkorjaajat eli enkelit erottavat rikkaruohojen kaltaiset epäaidot kristityt todellisista ”valtakunnan lapsista”. Sitten ”paholaisen lapset” merkitään tuhottaviksi, mutta Jumalan valtakunnan lapset, ”vanhurskaat”, loistavat kirkkaasti Isänsä valtakunnassa.

Seuraavaksi Jeesus siunaa tiedonhaluisia opetuslapsiaan kertomalla heille vielä kolme kuvausta. Ensiksi hän sanoo: ”Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki, ja ilonsa tähden hän menee ja myy, mitä hänellä on, ja ostaa sen pellon.”

Hän jatkaa: ”Vielä taivasten valtakunta on matkustavan kauppiaan kaltainen, joka etsi hyviä helmiä. Löydettyään yhden hyvin kallisarvoisen helmen hän meni ja myi heti kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.”

Jeesus itse on sen miehen kaltainen, joka löytää kätketyn aarteen, ja sen kauppiaan kaltainen, joka löytää hyvin kallisarvoisen helmen. Hän ikään kuin myi kaiken luopuessaan kunnioitetusta asemasta taivaassa voidakseen tulla vaatimattomaksi ihmiseksi. Sitten hän ihmisenä maan päällä kärsii soimausta ja vihamielistä vainoa osoittaen näin olevansa arvollinen tulemaan Jumalan valtakunnan Hallitsijaksi.

Jeesuksen seuraajien eteen asetetaan samoin haaste myydä kaikki voidakseen saada suurenmoisen palkinnon: päästä joko Kristuksen hallitsijatoveriksi tai Valtakunnan maalliseksi alamaiseksi. Pidämmekö me osaamme Jumalan valtakunnassa kallisarvoisempana kuin mitään muuta elämässä, ikään kuin mittaamattoman arvokkaana aarteena tai kallisarvoisena helmenä?

Lopuksi Jeesus vertaa ”taivasten valtakuntaa” nuottaan, joka kokoaa kaikenlaista kalaa. Kun kalat erotellaan, kelpaamattomat heitetään pois, mutta hyvät otetaan talteen. Jeesus sanoo, että samoin tulee olemaan asiainjärjestelmän päättymisessä; enkelit erottavat pahat vanhurskaista ja säilyttävät pahat tuhoa varten.

Jeesus itse aloittaa tämän kalastuksen kutsumalla ensimmäisiä opetuslapsiaan tulemaan ”ihmisten kalastajiksi”. Enkelien valvonnassa kalastustyö jatkuu vuosisatojen ajan. Lopulta tulee aika vetää ylös ”nuotta”, joka kuvaa maan päällä olevia kristillisiksi tunnustautuvia järjestöjä.

Vaikka kelpaamattomat kalat heitetään tuhoon, onneksi meitä voidaan pitää talteen otettaviin ”hyviin kaloihin” kuuluvina. Kun ilmaisemme Jeesuksen opetuslasten tavoin harrasta halua saada lisää tietoa ja ymmärrystä, meitä siunataan paitsi lisäopetuksella myös Jumalan antamalla ikuisen elämän lahjalla. Matteus 13:1–52; Markus 4:1–34; Luukas 8:4–18; Psalmi 78:2; Jesaja 6:9, 10.

▪ Milloin ja missä Jeesus puhuu ihmisjoukoille kuvauksin?

▪ Mitkä viisi kuvausta Jeesus nyt kertoo ihmisjoukoille?

▪ Miksi Jeesus sanoo sinapinsiemenen olevan pienin kaikista siemenistä?

▪ Miksi Jeesus puhuu käyttämällä kuvauksia?

▪ Miten Jeesuksen opetuslapset osoittautuvat erilaisiksi kuin ihmisjoukot?

▪ Miten Jeesus selittää kuvauksen kylväjästä?

▪ Miten opetuslapset eroavat rannalla olevista ihmisjoukoista?

▪ Ketä tai mitä edustavat kylväjä, pelto, hyvä siemen, vihollinen, elonkorjuu ja elonkorjaajat?

▪ Mitkä kolme muuta kuvausta Jeesus kertoo, ja mitä voimme oppia niistä?