64. luku

Opetusta anteeksi antamisesta

JEESUS on nähtävästi yhä Kapernaumissa sijaitsevassa talossa opetuslastensa kanssa. Hän on keskustellut heidän kanssaan siitä, miten veljien välisiä ongelmia tulisi käsitellä, ja niinpä Pietari kysyy: ”Herra, kuinka monta kertaa veljeni voi tehdä syntiä minua vastaan ja minun on annettava hänelle anteeksi?” Koska juutalaiset uskonnolliset opettajat esittävät, että tulisi antaa anteeksi jopa kolme kertaa, Pietari luultavasti ajattelee olevan hyvin jaloa ehdottaa: ”Aina seitsemäänkö kertaan asti?”

Mutta koko ajatus siitä, että pitäisi kirjaa sellaisesta, on väärin. Jeesus oikaisee Pietaria: ”Minä sanon sinulle, en: aina seitsemään kertaan asti, vaan: aina seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti.” Hän osoittaa, ettei Pietarin tulisi asettaa mitään rajaa sille, kuinka monta kertaa tämä antaa anteeksi veljelleen.

Juurruttaakseen opetuslastensa mieleen sen, että heidän velvollisuutensa on olla anteeksiantavaisia, Jeesus kertoo heille kuvauksen kuninkaasta, joka tahtoo selvittää tilit orjiensa kanssa. Kuninkaan luo tuodaan orja, joka on velkaa hänelle suunnattoman summan: 60000000 denaaria. Orja ei pysty mitenkään maksamaan sitä. Siksi, kuten Jeesus selittää, kuningas määrää, että orja ja hänen vaimonsa ja lapsensa myydään ja maksu suoritetaan.

Silloin orja lankeaa maahan isäntänsä jalkoihin ja anoo: ”Ole kärsivällinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaiken takaisin.”

Jeesus kertoo, että isännän tulee orjaa sääli. Hän antaa armollisesti anteeksi orjan suunnattoman suuren velan. Mutta isäntä on tuskin ennättänyt tehdä niin, kun tämä orja menee ja tapaa orjatoverin, joka on hänelle velkaa vain 100 denaaria. Mies tarttuu orjatoveriaan kurkusta ja rupeaa kuristamaan häntä sanoen: ”Maksa takaisin, minkä olet velkaa.”

Mutta orjatoverilla ei ole tuota rahasummaa. Niinpä hän lankeaa sen orjan jalkoihin, jolle hän on velkaa, anoen: ”Ole kärsivällinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle takaisin.” Orja ei ole isäntänsä tavoin armollinen, vaan heitättää orjatoverinsa vankilaan.

Jeesus jatkaa kertoen, että muut orjat, jotka näkivät, mitä oli tapahtunut, menevät kertomaan siitä isännälle. Tämä kiukustuu ja kutsuu orjan luokseen. ”Paha orja”, hän sanoo, ”minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, kun hartaasti pyysit minua. Eikö sinun vuorostasi olisi pitänyt olla armollinen orjatoverillesi, niin kuin minäkin olin armollinen sinulle?” Vihastuneena isäntä luovuttaa armottoman orjan vanginvartijoille, kunnes hän maksaisi takaisin kaiken, minkä hän on velkaa.

Lopuksi Jeesus toteaa: ”Samalla tavoin minun taivaallinen Isänikin tulee tekemään teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.”

Todella erinomaista opetusta anteeksi antamisesta! Siihen valtavaan syntivelkaan verrattuna, jonka Jumala on antanut meille anteeksi, mikä tahansa kristityn veljen meitä vastaan tekemä rikkomus on todella vähäpätöinen. Sitä paitsi Jehova Jumala on antanut meille anteeksi tuhansia kertoja. Useinkaan me emme edes tiedä tehneemme syntiä häntä vastaan. Emmekö siksi voikin antaa anteeksi veljellemme muutamia kertoja, vaikka meillä olisikin oikeutetusti valituksen syytä häntä vastaan? Muista, että kuten Jeesus opetti vuorisaarnassa, Jumala antaa ”meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin olemme antaneet anteeksi velallisillemme”. Matteus 18:21–35; 6:12; Kolossalaisille 3:13.

▪ Mikä saa Pietarin kysymään, kuinka monta kertaa hänen on annettava veljelleen anteeksi, ja miksi hän ehkä pitää jalona ehdotustaan antaa jollekulle anteeksi seitsemän kertaa?

▪ Miten se vastaus, jonka kuningas antaa orjansa armonanomukseen, eroaa orjan vastauksesta orjatoverin anomukseen?

▪ Mitä opimme Jeesuksen kuvauksesta?