76. luku

Päivällisellä fariseuksen luona

JEESUKSEN arvostelijat ovat asettaneet kyseenalaiseksi sen, mistä Jeesuksen voima puhekyvyttömän miehen parantamiseen on lähtöisin. Kun Jeesus on vastannut arvostelijoilleen, eräs fariseus kutsuu hänet päivälliselle. Ennen ruokailua fariseuksilla on tapana pestä kätensä kyynärpäähän saakka. He suorittavat tämän rituaalin ennen ateriaa ja sen jälkeen ja jopa ruokalajien välillä. Vaikkei tuo perinne rikokaan Jumalan kirjoitettua lakia, se menee yli sen puhtauden, jota Jumala vaatii palvontamenoihin liittyvissä asioissa.

Kun Jeesus ei noudata tätä perinnettä, hänen isäntänsä yllättyy. Vaikkei hän ehkä ilmaisekaan hämmästystään sanoin, Jeesus huomaa sen ja sanoo: ”Niin, te fariseukset, te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta teidän sisäpuolenne on täynnä ryöstöä ja pahuutta. Te mielettömät! Eikö se, joka teki ulkopuolen, tehnyt sisäpuoltakin?”

Jeesus paljastaa näin fariseusten ulkokultaisuuden, kun he pesevät kätensä rituaalin mukaan, mutta jättävät pesemättä sydämensä jumalattomuudesta. Hän neuvoo: ”Antakaa – – armonlahjoiksi se, mikä on sisäpuolella, ja katso, kaikki muukin on puhdasta teissä.” Heidän antamisensa vaikuttimena pitäisi olla rakastava sydän eikä halu tehdä vaikutusta toisiin teeskentelemällä vanhurskasta.

”Voi teitä fariseuksia”, Jeesus jatkaa, ”koska te annatte kymmenesosan mintusta ja ruudasta ja jokaisesta muusta vihanneksesta, mutta sivuutatte Jumalan oikeuden ja rakkauden! Näitä te olitte velvolliset tekemään, mutta noita toisiakaan ei pitänyt jättää huomiotta.” Jumalan israelilaisille antama laki vaatii maksamaan kymmenykset eli kymmenesosan peltojen tuotosta. Minttu ja ruuta ovat ruoan maustamiseen käytettäviä yrttejä. Fariseukset maksavat tunnollisesti kymmenesosan jopa näistä vähäpätöisistä yrteistä, mutta Jeesus tuomitsee heidät, koska he jättävät huomiotta tärkeämmät vaatimukset, kuten rakkauden osoittamisen, hyvyyden harjoittamisen ja vaatimattomana olemisen.

Jeesus jatkaa heidän tuomitsemistaan sanoen: ”Voi teitä fariseuksia, koska te rakastatte etumaisia istuimia synagogissa ja tervehdyksiä toreilla! Voi teitä, koska te olette kuin nuo muistohaudat, jotka eivät ole näkyvissä, niin että ihmiset tietämättään kävelevät niiden päällä!” Heidän epäpuhtautensa ei ole näkyvää. Fariseusten uskonnossa on ulkonaista loistoa, mutta ei sisäistä arvoa! Se perustuu ulkokultaisuuteen.

Kuunnellessaan tällaista tuomitsemista yksi lainoppineista valittaa: ”Opettaja, tämän sanoessasi sinä solvaat myös meitä.”

Jeesus pitää myös näitä laintuntijoita vastuullisina sanoessaan: ”Voi teitäkin, jotka olette lainoppineita, koska te sälytätte ihmisille vaikeasti kannettavia kuormia, mutta itse ette koske kuormiin yhdellä sormellannekaan! Voi teitä, koska te rakennatte profeettojen muistohautoja, mutta esi-isänne tappoivat heidät!”

Jeesuksen mainitsemat kuormat ovat suullisia perinteitä, mutta nämä lakimiehet eivät poistaisi edes yhtä pientä sääntöä tehdäkseen kansan olon helpommaksi. Jeesus paljastaa, että he jopa antavat suostumuksensa profeettojen murhaamiseen, ja hän varoittaa: ”’Kaikkien profeettojen veri, joka on vuodatettu maailman perustamisesta asti, – – [vaaditaan] tältä sukupolvelta, Aabelin verestä aina Sakarjan vereen asti, hänen joka surmattiin alttarin ja huoneen välillä.’ Niin, sanon teille, se vaaditaan tältä sukupolvelta.”

Lunastuskelpoinen ihmismaailma sai alkunsa silloin, kun Aadamille ja Eevalle syntyi lapsia; Aabel eli siis ”maailman perustamisen” aikaan. Sakarjan ilkeämielistä murhaa seurasi se, että syyrialainen sotajoukko ryösti Juudan. Mutta Jeesus ennustaa pahemman riistämisen kohtaavan omaa sukupolveaan sen suuremman jumalattomuuden vuoksi. Tämä riistäminen tapahtuu 38 vuotta myöhemmin, vuonna 70.

Jatkaen tuomitsemistaan Jeesus sanoo: ”Voi teitä, jotka olette lainoppineita, koska olette ottaneet pois tiedon avaimen; itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet!” Laintuntijoiden velvollisuus on selittää Jumalan sanaa kansalle ja osoittaa sen merkitys. Mutta he jättävät tämän tekemättä ja jopa ottavat kansalta pois tilaisuuden ymmärtää sitä.

Fariseukset ja laintuntijat ovat raivoissaan Jeesukselle hänen paljastaessaan heidät. Kun hän lähtee talosta, he rupeavat vastustamaan häntä kiivaasti ja ahdistamaan häntä kysymyksillä. He yrittävät saada hänet ansaan jonkin sellaisen sanomisesta, minkä perusteella he voivat antaa pidättää hänet. Luukas 11:37–54; 5. Mooseksen kirja 14:22; Miika 6:8; 2. Aikakirja 24:20–25.

▪ Miksi Jeesus tuomitsee fariseukset ja laintuntijat?

▪ Mitä kuormia lakimiehet panevat kansan kannettavaksi?

▪ Milloin oli ”maailman perustaminen”?