Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Pelottavan myrskyn vaimentaminen

Pelottavan myrskyn vaimentaminen

44. luku

Pelottavan myrskyn vaimentaminen

JEESUKSELLA on ollut työntäyteinen päivä. Hän on opettanut rannalla olleita ihmisjoukkoja ja selittänyt jälkeenpäin kuvaukset yksityisesti opetuslapsilleen. Kun tulee ilta, hän sanoo: ”Lähdetään yli toiselle rannalle.”

Toisella puolella Galileanmeren itärannalla on alue, jota kutsutaan Dekapoliiksi. Nimi juontuu kreikan kielen sanoista deʹka, joka merkitsee ’kymmentä’, ja poʹlis, joka merkitsee ’kaupunkia’. Dekapoliin kaupungit ovat kreikkalaisen kulttuurin keskuksia, vaikka ne epäilemättä ovat myös monien juutalaisten kotikaupunkeja. Jeesus toimii alueella kuitenkin erittäin vähän. Kuten myöhemmin tulemme näkemään, tälläkin vierailulla häntä estetään viipymästä pitkään.

Kun Jeesus ehdottaa lähtöä toiselle rannalle, opetuslapset ottavat hänet veneeseen. Heidän lähtönsä ei jää kuitenkaan huomaamatta. Pian muutkin astuvat veneisiinsä seuratakseen heitä. Matka toiselle rannalle ei ole kovin pitkä. Galileanmeri on oikeastaan vain suuri järvi, joka on noin 20 kilometriä pitkä ja leveimmillään 12 kilometriä.

Jeesus on ymmärrettävästi väsynyt. Siksi pian heidän lähdettyään liikkeelle hän käy pitkälleen veneen perään, panee päänsä tyynyyn ja nukahtaa nopeasti. Useat apostoleista ovat kokeneita merimiehiä, sillä he ovat kalastelleet paljon Galileanmerellä. Niinpä he huolehtivat veneen ohjaamisesta.

Tästä ei kuitenkaan tule mikään helppo matka. Koska lämpötila on korkeampi järven pinnalla, joka on noin 210 metriä merenpinnan alapuolella, ja ilma on kylmempi läheisillä vuorilla, voimakkaat tuulet pyyhkäisevät toisinaan alas ja nostattavat äkisti rajuja myrskytuulia järvellä. Nyt käy juuri näin. Pian aallot syöksähtelevät venettä vasten ja roiskivat siihen vettä, niin että se on täyttymäisillään. Mutta Jeesus nukkuu yhä!

Kokeneet merenkävijät työskentelevät kuumeisesti ohjatakseen venettä. He ovat epäilemättä aikaisemminkin selviytyneet taitavasti myrskyistä. Mutta tällä kertaa he ovat voimiensa äärirajoilla. Henkensä hädässä he herättävät Jeesuksen. ’Mestari, etkö sinä välitä? Me uppoamme!’ he huudahtavat. ’Pelasta meidät, me hukumme kohta!’

Havahduttuaan Jeesus käskee tuulta ja merta: ”Vaikene! Ole hiljaa!” Raivoisa tuuli lakkaa ja meri tyyntyy. Kääntyen opetuslastensa puoleen hän kysyy: ’Miksi olette niin pelokkaita? Eikö teillä vielä ole uskoa?’

Tuolloin epätavallinen pelko valtaa opetuslapset. He kysyvät toisiltaan: ’Kuka tämä mies oikein on, sillä hän käskee jopa tuulia ja vettä, ja ne tottelevat häntä?’

Millaista voimaa Jeesus osoittaakaan! On todella rauhoittavaa tietää, että Kuninkaallamme on valtaa luonnonvoimiin ja että kun hän kohdistaa täyden huomionsa maapalloomme Valtakunnan hallintonsa aikana, kaikki ihmiset saavat elää turvassa kauhistuttavilta luonnononnettomuuksilta.

Myrskyn asetuttua Jeesus ja hänen opetuslapsensa saapuvat turvallisesti itärannalle. Muut veneet luultavasti säästyivät myrskyn voimalta ja palasivat turvallisesti takaisin. Markus 4:35–5:1; Matteus 8:18, 23–27; Luukas 8:22–26.

▪ Mikä on Dekapolis, ja missä se sijaitsee?

▪ Millaiset luonnonolot aiheuttavat rajuja myrskyjä Galileanmerellä?

▪ Mitä opetuslapset tekevät, kun he eivät voi pelastautua merenkulkutaitonsa avulla?