94. luku

Rukoilemisen ja nöyryyden tarve

AIEMMIN ollessaan Juudeassa Jeesus kertoi kuvauksen siitä, kuinka tärkeää on olla hellittämätön rukouksessa. Nyt viimeisellä matkallaan Jerusalemiin hän tähdentää jälleen sitä, miten tarpeellista on rukoilla lakkaamatta. Jeesus on luultavasti yhä Samariassa tai Galileassa kertoessaan opetuslapsilleen seuraavan kuvauksen:

”Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä kunnioittanut ihmistä. Mutta siinä kaupungissa oli leski, joka kävi yhä uudelleen hänen luonaan ja sanoi: ’Katso, että saan vastapuoleltani oikeutta.’ Jonkin aikaa hän oli haluton, mutta myöhemmin hän sanoi itsekseen: ’Vaikka en pelkää Jumalaa enkä kunnioita ihmistä, niin joka tapauksessa, koska tämä leski tuottaa minulle jatkuvasti vaivaa, minä katson että hän saa oikeutta, jottei hän vähän väliä tule ja rusikoi minua loppuun.’”

Sitten Jeesus soveltaa kertomuksensa sanoen: ”Kuulkaa, mitä se tuomari sanoi, vaikka hän oli epävanhurskas! Eikö sitten Jumala toimita varmasti oikeutta valituilleen, jotka huutavat hänen puoleensa päivät ja yöt, vaikka hän onkin pitkämielinen heitä kohtaan?”

Jeesuksen tarkoitus ei ole vihjata, että Jehova Jumala on mitenkään tuon epävanhurskaan tuomarin kaltainen. Päinvastoin jos kerran jopa epävanhurskas tuomari vastaa hellittämättömiin anomuksiin, ei tulisi olla epäilystäkään siitä, että Jumala, joka on täysin vanhurskas ja hyvä, vastaa, jos hänen kansaansa kuuluvat eivät lakkaa rukoilemasta. Niinpä Jeesus jatkaa: ”Minä sanon teille: Hän [Jumala] toimittaa heille oikeuden pikaisesti.”

Alituiseen oikeudenmukaisuus evätään alhaisilta ja köyhiltä, kun taas vaikutusvaltaisia ja rikkaita usein suositaan. Jumala ei kuitenkaan pidä huolta ainoastaan siitä, että jumalattomia rangaistaan oikeudenmukaisesti, vaan antamalla palvelijoilleen ikuisen elämän takaa myös sen, että näitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Mutta kuinka monet ihmiset uskovat lujasti siihen, että Jumala toimittaa oikeuden pikaisesti?

Viitaten erityisesti rukouksen voimaan liittyvään uskoon Jeesus kysyy: ”Kun Ihmisen Poika saapuu, löytäneekö hän sitä uskoa maan päältä?” Vaikka kysymys jätetään avoimeksi, voidaan päätellä, että tällainen usko ei olisi tavallista, kun Kristus saapuu Valtakunnan voimassa.

Jeesusta kuuntelevien joukossa on joitakuita, jotka ovat melko varmoja omasta uskostaan. He luottavat itseensä ajatellen olevansa vanhurskaita ja halveksivat toisia. Jopa jotkut Jeesuksen opetuslapset saattavat kuulua tähän joukkoon. Niinpä hän kohdistaa seuraavan kuvauksen juuri tällaisille:

”Kaksi miestä meni ylös temppeliin rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen veronkantaja. Fariseus seisoi ja alkoi rukoilla itsekseen näin: ’Oi Jumala, minä kiitän sinua, etten ole niin kuin muut ihmiset, kiristäjät, epävanhurskaat, avionrikkojat, enkä myöskään niin kuin tämä veronkantaja. Minä paastoan kahdesti viikossa, minä annan kymmenesosan kaikesta, mitä omakseni hankin.’”

Fariseukset ovat tunnettuja siitä, että he koettavat tehdä vaikutuksen toisiin julkisilla vanhurskaudenosoituksillaan. He ovat itse ottaneet tavakseen paastota maanantaisin ja torstaisin, ja he maksavat äärimmäisen tunnollisesti kymmenykset jopa kedon pienistä yrteistä. Muutamaa kuukautta aikaisemmin heidän ylenkatseensa tavallista kansaa kohtaan oli ilmennyt lehtimajanjuhlan aikaan, kun he sanoivat: ”Tämä ihmisjoukko, joka ei tunne Lakia [toisin sanoen fariseusten esittämää tulkintaa siitä], on kirottua.”

Jatkaen kuvaustaan Jeesus kertoo yhdestä tällaisesta ”kirotusta” ihmisestä: ”Mutta veronkantaja, joka seisoi matkan päässä, ei tahtonut edes nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi toistuvasti rintaansa sanoen: ’Oi Jumala, ole suosiollinen minulle syntiselle.’” Koska veronkantaja on tunnustanut nöyrästi puutteensa, Jeesus sanoo: ”Minä sanon teille: tämä meni alas kotiinsa vanhurskaammaksi todistettuna kuin tuo, sillä jokainen, joka korottaa itsensä, nöyryytetään, mutta joka nöyrryttää itsensä, se korotetaan.”

Näin Jeesus tähdentää jälleen nöyränä olemisen tarpeellisuutta. Koska Jeesuksen opetuslapset on kasvatettu yhteisössä, jossa omahyväisillä fariseuksilla on suuri vaikutusvalta ja jossa yhteiskunnallista arvoa ja asemaa aina korostetaan, ei ole yllättävää, että tällainen ilmapiiri vaikuttaa heihinkin. Jeesus opettaa kuitenkin erinomaisia läksyjä nöyryydestä. Luukas 18:1–14; Johannes 7:49.

▪ Miksi epävanhurskas tuomari suostuu lesken pyyntöön, ja minkä läksyn Jeesuksen kuvaus opettaa?

▪ Millaista uskoa Jeesus etsii, kun hän saapuu?

▪ Keille Jeesus kohdistaa kuvauksensa fariseuksesta ja veronkantajasta?

▪ Millaista fariseusten ilmaisemaa asennetta tulee välttää?