57. luku

Sääliä ahdistetuille

ARVOSTELTUAAN ankarasti fariseuksia heidän itsekkäiden perinteidensä vuoksi Jeesus lähtee opetuslapsineen pois. Saatat muistaa, että kun Jeesus vähän aiemmin yritti opetuslastensa kanssa vetäytyä syrjäiseen paikkaan lepäämään, se ei onnistunut, koska ihmisjoukot löysivät heidät. Nyt hän ja opetuslapset lähtevät monen kilometrin päähän pohjoiseen Tyroksen ja Sidonin seuduille. Tämä on nähtävästi ainoa kerta, jolloin Jeesus matkustaa opetuslastensa kanssa Israelin rajojen ulkopuolelle.

Löydettyään majapaikan Jeesus ilmoittaa, ettei hän halua kenenkään saavan tietää heidän olinpaikkaansa. Mutta hän ei voi jäädä huomaamatta edes tällä ei-israelilaisella alueella. Muuan täällä Syyrian Foinikiassa syntynyt kreikkalainen nainen löytää hänet ja rupeaa hartaasti pyytämään: ”Ole minulle armollinen, Herra, Daavidin Poika. Tyttäreni on pahoin demonin riivaama.” Jeesus ei kuitenkaan vastaa hänelle sanaakaan.

Lopulta opetuslapset sanovat Jeesukselle: ”Lähetä hänet pois, koska hän huutaa jatkuvasti meidän peräämme.” Jeesus selittää, miksi hän jättää naisen huomiotta: ”Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneitten lampaiden luo.”

Nainen ei kuitenkaan anna periksi. Hän lähestyy Jeesusta ja heittäytyy tämän eteen. Nainen anoo: ”Herra, auta minua!”

Naisen hartaan anomuksen täytyy varmasti liikuttaa Jeesuksen sydäntä! Hän viittaa kuitenkin jälleen ensisijaiseen vastuuseensa palvella Jumalan kansaa Israelia. Nähtävästi koetellakseen samalla naisen uskoa Jeesus tuo esiin juutalaisten ennakkoluuloisuuden muita kansallisuuksia kohtaan sanoen: ”Ei ole oikein ottaa lasten leipää ja heittää sitä pienille koirille.”

Sääliä ilmaisevalla äänensävyllään ja kasvonilmeellään Jeesus varmasti paljastaa omat hellät tunteensa ei-juutalaisia kohtaan. Hän jopa pehmentää pakanoiden vertaamista koiriin kutsumalla heitä ”pieniksi koiriksi” eli koiranpennuiksi. Nainen ei loukkaannu vaan puuttuu siihen Jeesuksen mainintaan, joka koskee juutalaisten ennakkoluuloja, ja esittää seuraavan nöyrän huomautuksen: ”Niin, Herra, mutta syöväthän pienet koirat niitä muruja, jotka putoavat niiden isäntien pöydältä.”

”Oi nainen, suuri on sinun uskosi”, Jeesus vastaa. ”Tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot.” Juuri niin tapahtuukin! Kotiin palattuaan nainen löytää tyttärensä vuoteelta täysin parantuneena.

Sidonin rannikkoseudulta Jeesus ja hänen opetuslapsensa suuntaavat kulkunsa maan halki Jordanvirran alkulähteille päin. He nähtävästi kahlaavat Jordanin poikki jossakin Galileanmeren pohjoispuolella ja saapuvat meren itäpuolella sijaitsevalle Dekapoliin seudulle. Siellä he kiipeävät vuorelle, mutta ihmisjoukot löytävät heidät ja tuovat Jeesuksen luo keskuudessaan olevia rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykkiä ja monia, jotka ovat muulla tavoin sairaita ja epämuodostuneita. He suorastaan heittävät heidät hänen jalkoihinsa, ja hän parantaa heidät. Ihmiset ihmettelevät nähdessään mykkien puhuvan, rampojen kävelevän ja sokeiden näkevän ja ylistävät Israelin Jumalaa.

Jeesus kiinnittää erityishuomiota erääseen mieheen, joka on kuuro ja pystyy tuskin puhumaan. Kuurot joutuvat usein helposti hämilleen varsinkin ihmisjoukossa. Jeesus saattaa havaita tämän miehen olevan varsin hermostunut. Niinpä Jeesus sääliä tuntien ottaa hänet ihmisjoukosta erilleen. Kun he ovat kahden, Jeesus osoittaa, mitä hän aikoo tehdä hänelle. Hän panee sormensa miehen korviin ja sylkäistyään koskettaa hänen kieltään. Sitten Jeesus katsahtaa kohti taivasta, huokaisee syvään ja sanoo: ”Avaudu.” Silloin miehen kuulo palautuu, ja hän pystyy puhumaan normaalisti.

Kun Jeesus on tehnyt nämä monet ihmeparannukset, ihmisjoukot ilmaisevat arvostuksensa. Ihmiset sanovat: ”Hän on tehnyt kaiken hyvin. Hän jopa saa kuurot kuulemaan ja puhumattomat puhumaan.” Matteus 15:21–31; Markus 7:24–37.

▪ Miksi Jeesus ei paranna kreikkalaisen naisen lasta heti?

▪ Mihin Jeesus vie opetuslapsensa myöhemmin?

▪ Miten Jeesus kohtelee sääliväisesti kuuroa miestä, joka pystyy tuskin puhumaan?