65. luku

Salaa matkalla Jerusalemiin

ON VUODEN 32 syksy, ja lehtimajanjuhla on lähellä. Jeesus on rajoittanut toimintansa pääasiassa Galileaan vuoden 31 pääsiäisen jälkeen, jolloin juutalaiset yrittivät tappaa hänet. Sen jälkeen Jeesus on todennäköisesti vain käynyt Jerusalemissa ollakseen läsnä juutalaisten kolmessa vuotuisessa juhlassa.

Nyt Jeesuksen veljet kehottavat häntä: ”Lähde täältä ja mene Juudeaan.” Jerusalem on Juudean tärkein kaupunki ja koko maan uskonnollinen keskus. Jeesuksen veljet järkeilevät: ”Ei kukaan tee mitään salassa yrittäessään itse olla julkisesti tunnettu.”

Vaikka Jaakob, Simon, Joosef ja Juudas eivät uskokaan vanhemman veljensä Jeesuksen todella olevan Messias, he haluavat hänen näyttävän yliluonnolliset voimansa kaikille juhlaan kokoontuneille ihmisille. Mutta Jeesus on selvillä häntä uhkaavasta vaarasta. ”Maailmalla ei ole mitään syytä vihata teitä”, hän sanoo, ”mutta minua se vihaa, koska minä todistan siitä, että sen teot ovat pahat.” Niinpä Jeesus sanoo veljilleen: ”Menkää te ylös juhlaan; minä en vielä mene ylös tähän juhlaan.”

Lehtimajanjuhla on seitsenpäiväinen juhla. Kahdeksantena päivänä se saatetaan päätökseen juhlallisin menoin. Juhla on merkkinä maanviljelysvuoden päättymisestä, ja se on suuren ilon ja kiitoksen aikaa. Useita päiviä sen jälkeen, kun Jeesuksen veljet ovat lähteneet juhlaan matkalaisten pääjoukon mukana, Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtevät salaa kaihtaen julkisuutta. He menevät Samarian kautta, sen sijaan että he kulkisivat läheltä Jordanvirtaa sellaista reittiä, jota useimmat ihmiset käyttävät.

Koska Jeesuksen ja hänen mukanaan kulkevien on majoituttava erääseen samarialaiseen kylään, Jeesus lähettää sanansaattajia edeltä käsin tekemään valmisteluja. Mutta kylän asukkaat kieltäytyvät tekemästä mitään Jeesuksen hyväksi saatuaan tietää, että hän on matkalla Jerusalemiin. Närkästyneinä Jaakob ja Johannes kysyvät: ”Herra, tahdotko, että käskemme tulen syöksähtää taivaasta ja tehdä heistä lopun?” Jeesus nuhtelee heitä sellaisen ehdottamisesta, ja he matkustavat toiseen kylään.

Heidän kävellessään tietä pitkin eräs kirjanoppinut sanoo Jeesukselle: ”Opettaja, minä seuraan sinua minne menetkin.”

”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla lepopaikat”, Jeesus vastaa, ”mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” Jeesus selittää, että kirjanoppinut joutuu kokemaan vastoinkäymisiä, jos hänestä tulee Jeesuksen seuraaja. Vaikuttaa siltä, että kirjanoppinut on liian ylpeä tyytyäkseen tällaiseen elämäntapaan.

Jeesus sanoo eräälle toiselle miehelle: ”Ole minun seuraajani.”

”Salli minun ensin lähteä hautaamaan isäni”, mies pyytää.

”Anna kuolleiden haudata kuolleensa”, Jeesus vastaa, ”mutta mene sinä ja julista laajalti Jumalan valtakuntaa.” Miehen isä ei ilmeisestikään ollut vielä kuollut, sillä jos hän olisi ollut, hänen poikansa tuskin olisi täällä kuuntelemassa Jeesusta. Poika nähtävästi pyytää aikaa odotellakseen isänsä kuolemaa. Hän ei ole valmis panemaan Jumalan valtakuntaa ensi sijalle elämässään.

Kun he jatkavat matkaa Jerusalemiin vievällä tiellä, eräs toinen mies sanoo Jeesukselle: ”Minä kyllä seuraan sinua, Herra, mutta salli minun ensin sanoa jäähyväiset huonekuntalaisilleni.”

Jeesus sanoo vastaukseksi: ”Ei kukaan, joka on laskenut kätensä auraan ja katsoo siihen mikä on jäänyt taakse, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.” Jeesuksen opetuslapsiksi tulevien täytyy kohdistaa katseensa Valtakunnan palvelukseen. Aivan kuten vaosta tulee helposti mutkikas, ellei kyntäjä katso jatkuvasti suoraan eteenpäin, samoin kuka tahansa, joka katsoo taakseen tähän vanhaan asiainjärjestelmään, saattaa hyvinkin hairahtua pois ikuiseen elämään johtavalta tieltä. Johannes 7:2–10; Luukas 9:51–62; Matteus 8:19–22.

▪ Keitä ovat Jeesuksen veljet, ja mitä he ajattelevat hänestä?

▪ Miksi samarialaiset ovat niin epäkohteliaita, ja mitä Jaakob ja Johannes haluavat tehdä?

▪ Mitkä kolme keskustelua Jeesus käy tiellä, ja miten hän tähdentää uhrautuvaisen palveluksen tarpeellisuutta?