19. luku

Samarialainen nainen saa opetusta

MATKALLAAN Juudeasta Galileaan Jeesus ja hänen opetuslapsensa kulkevat Samarian alueen halki. Noin puolenpäivän aikoihin he pysähtyvät matkasta väsyneinä lepäämään Sykarin kaupungin lähellä sijaitsevan kaivon luo. Jaakob kaivoi tämän kaivon satoja vuosia aikaisemmin, ja se on säilynyt aina meidän päiviimme asti. Nykyään sen lähellä on Nablus-niminen kaupunki.

Sillä aikaa kun Jeesus lepää siellä, hänen opetuslapsensa menevät kaupunkiin ostamaan ruokaa. Kun eräs samarialainen nainen tulee ammentamaan vettä, Jeesus pyytää: ”Anna minulle juotavaa.”

Juutalaiset ja samarialaiset eivät yleensä ole missään tekemisissä toistensa kanssa syvään juurtuneiden ennakkoluulojen vuoksi. Niinpä nainen kysyy hämmästyneenä: ”Kuinka sinä, vaikka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, kun olen samarialainen nainen?”

”Jos olisit tiennyt”, Jeesus vastaa, ”kuka se on, joka sanoo sinulle: ’Anna minulle juotavaa’, niin sinä olisit pyytänyt häneltä, ja hän olisi antanut sinulle elävää vettä.”

”Herra, eihän sinulla ole edes sankoa ammentaaksesi vettä, ja kaivo on syvä”, nainen vastaa. ”Mistä siis sinulla on se elävä vesi? Et kai sinä ole suurempi kuin esi-isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joka joi siitä itse poikineen ja karjoineen?”

”Jokaisen, joka juo tätä vettä, tulee jälleen jano”, Jeesus huomauttaa. ”Joka juo sitä vettä, jota minä annan hänelle, sen ei tule ikinä jano, vaan se vesi, jota annan hänelle, tulee hänessä vesilähteeksi, joka pulppuaa välittämään ikuista elämää.”

”Herra, anna minulle sitä vettä, jottei minun tulisi jano ja jotten alati tulisi tänne ammentamaan vettä”, nainen vastaa.

Jeesus sanoo nyt hänelle: ”Mene kutsumaan miehesi ja tule tänne.”

”Ei minulla ole miestä”, vastaa nainen.

Jeesus vahvistaa hänen sanansa. ”Sanoit hyvin: ’Miestä ei minulla ole.’ Sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi.”

”Herra, näen, että sinä olet profeetta”, sanoo nainen ihmeissään. Paljastaen kiinnostuksensa hengellisiin asioihin hän kiinnittää huomiota siihen, että samarialaiset ”palvoivat tällä vuorella [läheisellä Garisiminvuorella], mutta te [juutalaiset] sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa pitäisi palvoa”.

Jeesus osoittaa kuitenkin, ettei palvontapaikalla ole merkitystä. ”Tulee hetki”, hän sanoo, ”jolloin tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isähän etsii senkaltaisia palvomaan häntä. Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.”

Tämä tekee naiseen syvän vaikutuksen. ”Tiedän, että tulee Messias, hän jota kutsutaan Kristukseksi”, nainen sanoo. ”Kun hän saapuu, hän julistaa meille avoimesti kaiken.”

”Minä, joka puhun sinulle, olen se”, julistaa Jeesus. Ajattelehan sitä! Jeesus suosii suurenmoisella tavalla tätä naista, joka tulee keskipäivällä ammentamaan vettä ehkä välttääkseen tapaamasta kaupungin muita naisia; nämä halveksivat häntä hänen elämäntapansa vuoksi. Jeesus kertoo hänelle suoraan sen, mitä hän ei ole tunnustanut avoimesti kenellekään muulle. Mitä siitä seuraa?

Monet samarialaiset uskovat

Palattuaan Sykarista ruokaa mukanaan opetuslapset tapaavat Jeesuksen Jaakobin kaivon luona, minne he jättivät hänet ja missä hän nyt puhuu samarialaisen naisen kanssa. Kun opetuslapset saapuvat, nainen lähtee, jättää vesiruukkunsa ja suuntaa kulkunsa kohti kaupunkia.

Jeesuksen kertomat asiat kiinnostavat naista kovasti, ja hän sanoo kaupunkilaisille: ”Tulkaa tänne katsomaan miestä, joka sanoi minulle kaikki, mitä olen tehnyt.” Sitten hän kysyy kuin herättääkseen uteliaisuutta: ”Ei kai tämä vain ole Kristus?” Kysymys täyttää tarkoituksensa – ihmiset lähtevät itse katsomaan.

Sillä välin opetuslapset pyytelevät Jeesusta syömään ruokaa, jota he ovat tuoneet kaupungista. Mutta hän vastaa: ”Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä.”

”Ei kai kukaan ole tuonut hänelle syötävää?” kyselevät opetuslapset toisiltaan. Jeesus selittää: ”Minun ruokani on, että minä teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen työnsä. Ettekö te sano, että on vielä neljä kuukautta, ennen kuin elonkorjuu tulee?” Jeesus viittaa kuitenkin hengelliseen elonkorjuuseen sanoessaan: ”Nostakaa silmänne ja katselkaa peltoja, kuinka ne ovat vaaleita elonkorjuuta varten. Jo saa korjaaja palkkaa ja kokoaa hedelmää ikuiseen elämään, niin että kylväjä ja korjaaja voivat iloita yhdessä.”

Jeesus voi kenties jo nähdä, miten suuri vaikutus tällä hänen tapaamisellaan samarialaisen naisen kanssa on – monet uskovat häneen tuon naisen todistuksen johdosta. Nainen todistaa kaupungin asukkaille sanoen: ”Hän sanoi minulle kaikki, mitä olen tehnyt.” Sen tähden kun Sykarin asukkaat tulevat hänen luokseen kaivolle, he pyytävät häntä jäämään ja kertomaan heille lisää. Jeesus noudattaa kutsua ja jää kahdeksi päiväksi.

Kun samarialaiset kuuntelevat Jeesusta, yhä useammat heistä uskovat. Sitten he sanovat naiselle: ”Emme usko enää sinun puheesi johdosta, sillä olemme itse kuulleet ja tiedämme, että tämä mies on varmasti maailman pelastaja.” Samarialainen nainen antaa varmasti erinomaisen esimerkin siitä, miten me voimme todistaa Kristuksesta herättämällä uteliaisuutta, niin että kuulijat haluavat hankkia lisää tietoa!

Muista, että nämä tapahtumat sattuvat neljä kuukautta ennen elonkorjuuta, ilmeisesti ohrankorjuuta, joka on Palestiinassa keväällä. On siis luultavasti marras- tai joulukuu. Tämä merkitsee sitä, että Jeesus ja hänen opetuslapsensa viettivät vuoden 30 pääsiäisen jälkeen noin kahdeksan kuukautta Juudeassa opettaen ja kastaen. Nyt he lähtevät kotiseudulleen Galileaan. Mikä heitä odottaa siellä? Johannes 4:3–43.

▪ Miksi samarialainen nainen yllättyy siitä, että Jeesus puhui hänelle?

▪ Mitä Jeesus opettaa hänelle elävästä vedestä ja siitä, missä tulee palvoa?

▪ Miten Jeesus paljastaa naiselle, kuka hän on, ja miksi tämä ilmoitus on niin hämmästyttävä?

▪ Miten samarialainen nainen todistaa ja millaisin tuloksin?

▪ Miten Jeesuksen ruoka liittyy elonkorjuuseen?

▪ Mistä voimme päätellä, miten kauan Jeesuksen palvelus Juudeassa kestää vuoden 30 pääsiäisen jälkeen?