70. luku

Sokeana syntyneen miehen parantaminen

KUN juutalaiset yrittävät kivittää Jeesuksen, hän ei lähde Jerusalemista. Myöhemmin sapattina hän ja hänen opetuslapsensa ovat kävelemässä kaupungilla, kun he näkevät miehen, joka on ollut sokea syntymästään saakka. Opetuslapset kysyvät Jeesukselta: ”Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, niin että hän syntyi sokeana?”

Opetuslapset ehkä uskovat joidenkuiden rabbien tavoin, että ihminen voi tehdä syntiä äitinsä kohdussa. Mutta Jeesus vastaa: ”Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan näin tapahtui, jotta Jumalan teot tehtäisiin ilmeisiksi hänen tapauksessaan.” Miehen sokeus ei ole seuraus mistään nimenomaisesta erehdyksestä tai synnistä, jonka joko mies tai hänen vanhempansa ovat tehneet. Ensimmäisen ihmisen Aadamin synti sai aikaan sen, että kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä ja sen vuoksi alttiita vajavuuksille, kuten synnynnäiselle sokeudelle. Tämän miehen vajavuus antaa nyt Jeesukselle tilaisuuden tehdä ilmeiseksi Jumalan teot.

Jeesus tähdentää näiden tekojen suorittamisen kiireellisyyttä. ”Meidän täytyy suorittaa lähettäjäni tekoja, kun vielä on päivä”, hän sanoo. ”Tulee yö, jolloin kukaan ihminen ei voi tehdä työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, olen maailman valo.” Jeesuksen kuolema syöksee hänet pian haudan pimeyteen, missä hän ei voi enää tehdä mitään. Siihen asti hän on valaistuksen lähteenä maailmalle.

Tämän sanottuaan Jeesus sylkäisee maahan ja tekee syljen avulla savea. Hän panee sitä sokean miehen silmille ja sanoo: ”Mene peseytymään Siloamin lammikkoon.” Mies tottelee. Peseydyttyään hän näkee! Miten hän iloitseekaan palatessaan ja nähdessään ensimmäistä kertaa elämässään!

Naapurit ja muut, jotka tuntevat hänet, ovat hämmästyneitä. ”Eikö tämä ole se, jolla oli tapana istua ja kerjätä?” he kysyvät. ”Hän se on”, jotkut vastaavat. Mutta toiset eivät voi uskoa sitä: ”Ei suinkaan, vaan hän on hänen näköisensä.” Mies itse sanoo kuitenkin: ”Minä se olen.”

”Kuinka sitten silmäsi aukenivat?” haluavat ihmiset tietää.

”Se mies, jota sanotaan Jeesukseksi, teki savea ja siveli sitä silmilleni ja sanoi minulle: ’Mene Siloamiin ja peseydy.’ Sen tähden minä menin ja peseydyin ja sain näköni.”

”Missä se mies on?” he kysyvät.

”En tiedä”, hän vastaa.

Ihmiset vievät nyt tämän entisen sokean uskonnollisten johtajiensa, fariseusten, luo. Nämäkin ryhtyvät kyselemään häneltä, miten hän sai näkönsä. ”Hän pani savea silmilleni, ja minä peseydyin ja näen”, mies selittää.

Fariseusten pitäisi varmastikin iloita parantuneen kerjäläisen kanssa! Mutta sen sijaan he arvostelevat ankarasti Jeesusta. ”Ei tämä ole ihminen Jumalan luota”, he väittävät. Miksi he sanovat näin? ”Koska hän ei noudata sapattia.” Toiset fariseukset kuitenkin ihmettelevät: ”Kuinka voi ihminen, joka on syntinen, tehdä tuollaisia tunnusmerkkejä?” Heidän keskuudessaan on siten jakauma.

Niin ollen he kysyvät mieheltä: ”Mitä sinä sanot hänestä, koskapa hän avasi silmäsi?”

”Hän on profeetta”, mies vastaa.

Fariseukset kieltäytyvät uskomasta tätä. He ovat vakuuttuneita siitä, että Jeesuksen ja tämän miehen välillä täytyy olla jokin salainen sopimus ihmisten petkuttamiseksi. Niinpä ratkaistakseen asian he kutsuvat kerjäläisen vanhemmat kuulustellakseen heitä. Johannes 8:59; 9:1–18.

▪ Mikä on syynä miehen sokeuteen? Entä mikä ei ole syynä siihen?

▪ Mikä on se yö, jolloin kukaan ihminen ei voi tehdä työtä?

▪ Miten ne, jotka tuntevat miehen, suhtautuvat siihen, kun hänet parannetaan?

▪ Mitä erilaisia mielipiteitä fariseuksilla on miehen parantamisesta?