125. luku

Tuska kidutuspaalussa

YHDESSÄ Jeesuksen kanssa viedään teloitettavaksi kaksi ryöstäjää. Heti kaupungin ulkopuolella kulkue pysähtyy Golgataksi eli Pääkalloksi kutsutulla paikalla.

Vangeilta riisutaan heidän päällysvaatteensa. Sitten heille tarjotaan viiniä, johon on sekoitettu mirhaa. Jerusalemissa asuvat naiset ovat nähtävästi valmistaneet tätä kipualievittävää juomaa, eivätkä roomalaiset kiellä sitä niiltä, jotka pannaan paaluun. Mutta kun Jeesus maistaa sitä, hän kieltäytyy juomasta. Miksi? Hän haluaa ilmeisesti olla täysissä voimissa tämän uskonsa suurimman koetuksen aikana.

Jeesus on nyt pitkällään paalun päällä niin, että hänen kätensä on asetettu hänen päänsä yläpuolelle. Sitten sotilaat hakkaavat suuria nauloja hänen käsiinsä ja jalkoihinsa. Hän vääntyy tuskasta, kun naulat lävistävät lihakset ja nivelsiteet. Kun paalu käännetään pystyyn, kipu on sietämätön, sillä ruumiinpaino repii naulojen tekemiä haavoja. Uhkailemisen sijasta Jeesus kuitenkin rukoilee roomalaisten sotilaiden puolesta: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.”

Pilatus on kiinnittänyt paaluun kilven, jossa lukee: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Hän kirjoittaa tämän nähtävästi siksi, että hän kunnioittaa Jeesusta, ja myös siksi, että hän tuntee vastenmielisyyttä juutalaisia pappeja kohtaan, koska he ovat kiristäneet häneltä Jeesuksen kuolemantuomion. Pilatus kirjoituttaa kilvessä olevan tekstin kolmella kielellä – hepreaksi, viralliseksi latinaksi ja yleiskreikaksi – jotta kaikki voivat lukea sen.

Ylipapit, Kaifas ja Hannas mukaan lukien, ovat kauhistuneita. Tämä myönteinen julistus pilaa heidän voitonhetkensä. Sen vuoksi he vastustavat: ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas’, vaan että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.’” Ärtyneenä pappien pelinappulaksi joutumisestaan Pilatus vastaa päättäväisen halveksuvasti: ”Minkä olen kirjoittanut, sen olen kirjoittanut.”

Papit sekä suuri ihmisjoukko kokoontuvat nyt teloituspaikalle, ja papit kumoavat kilvessä olevan lausunnon. He toistavat sen väärän todistuksen, joka annettiin aiemmin sanhedrinin oikeudenkäyntien aikana. Ei ole sen vuoksi yllättävää, että ohikulkijat rupeavat pilkkaamaan, nyökyttelevät ivaten päätään ja sanovat: ”Sinä, joka muka hajotat maahan temppelin ja rakennat sen kolmessa päivässä, pelasta itsesi! Jos olet Jumalan poika, niin tule alas kidutuspaalusta!”

”Muita hän pelasti; itseään hän ei voi pelastaa!” yhtyvät puheeseen ylipapit ja heidän uskonnolliset ystävänsä. ”Hän on Israelin kuningas; tulkoon nyt alas kidutuspaalusta, niin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan; pelastakoon Hän nyt hänet, jos Hän hänet haluaa, sillä hän sanoi: ’Minä olen Jumalan Poika.’”

Sama henki tarttuu sotilaisiin, ja hekin tekevät pilaa Jeesuksesta. Ivaten he tarjoavat hänelle hapanviiniä pitäen sitä ilmeisesti aivan hänen kuivuneiden huuliensa ulottuvilla. ”Jos sinä olet juutalaisten kuningas”, he irvailevat, ”niin pelasta itsesi.” Jopa ryöstäjät – joista toinen on naulattu paaluun Jeesuksen oikealle ja toinen hänen vasemmalle puolelleen – pilkkaavat häntä. Ajattelehan: suurin ihminen, joka koskaan on elänyt, tosiaankin hän, joka oli Jehova Jumalan kanssa luomassa kaikkea, päättäväisesti kärsii kaiken tämän herjauksen!

Sotilaat ottavat Jeesuksen päällysvaipat ja jakavat ne neljään osaan. He heittävät arpaa nähdäkseen, kuka ne saa. Aluspukine on kuitenkin saumaton, koska se on parempilaatuinen. Niinpä sotilaat sanovat toisilleen: ”Ei revitä sitä, vaan ratkaistaan siitä arvalla, kenelle se tulee.” Tällä tavoin he tietämättään täyttävät raamatunkohdan, joka sanoo: ”He jakoivat päällysvaippani keskenään, ja vaatetuksestani he heittivät arpaa.”

Aikanaan toinen ryöstäjistä oppii ymmärtämään, että Jeesuksen täytyy tosiaan olla kuningas. Sen vuoksi hän toveriaan nuhdellen sanoo: ”Etkö sinä lainkaan pelkää Jumalaa, nyt kun olet saman tuomion alaisena? Ja me tosiaankin oikeudenmukaisesti, sillä me saamme täysin, mitä ansaitsemme teoistamme, mutta tämä ei ole tehnyt mitään sopimatonta.” Sitten hän puhuttelee Jeesusta ja esittää anomuksen: ”Muista minua, kun pääset valtakuntaasi.”

”Totisesti minä sanon sinulle tänään”, Jeesus vastaa, ”sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” Tämä lupaus täyttyy, kun Jeesus hallitsee Kuninkaana taivaassa ja herättää tämän katuvan pahantekijän elämään paratiisimaassa, jota Harmagedonissa elossa säilyneillä ja heidän tovereillaan on etu viljellä. Matteus 27:33–44; Markus 15:22–32; Luukas 23:27, 32–43; Johannes 19:17–24.

▪ Miksi Jeesus kieltäytyy juomasta viiniä, johon on sekoitettu mirhaa?

▪ Nähtävästi miksi Jeesuksen paaluun kiinnitetään kilpi, ja millainen sananvaihto siitä seuraa Pilatuksen ja ylipappien välillä?

▪ Millaista pilkkaa Jeesus vielä saa osakseen paalussa, ja mikä ilmeisesti aiheuttaa sen?

▪ Miten se, mitä Jeesuksen vaatteille tehdään, täyttää erään ennustuksen?

▪ Miten toisen ryöstäjän suhtautumistapa muuttuu, ja miten Jeesus tulee täyttämään hänen pyyntönsä?