36. luku

Upseerin luja usko

PITÄESSÄÄN vuorisaarnaansa Jeesus on julkisen palveluksensa miltei puolivälissä. Tämä merkitsee sitä, että hänellä on vain noin vuosi ja yhdeksän kuukautta aikaa saattaa päätökseen työnsä maan päällä.

Jeesus menee nyt Kapernaumin kaupunkiin, joka on hänen toimintansa eräänlainen keskuspaikka. Täällä eräät juutalaisten vanhimmat lähestyvät häntä ja pyytävät häneltä jotakin. Heidät on lähettänyt eräs Rooman armeijan upseeri, joka on pakana, ei-juutalainen.

Upseerin rakas palvelija on kuolemaisillaan vakavaan sairauteen, ja upseeri haluaa Jeesuksen parantavan hänen palvelijansa. Juutalaiset anovat hartaasti upseerin puolesta sanoen: ”Hän on sen arvoinen, että suot hänelle tämän, sillä hän rakastaa kansaamme ja juuri hän rakensi meille synagogan.”

Jeesus lähtee epäröimättä miesten kanssa. Mutta kun he pääsevät lähelle taloa, upseeri lähettää ystäviä sanomaan: ”Herra, älä vaivaudu, sillä en ole kelvollinen siihen, että tulisit kattoni alle. Siksi en pitänyt itseäni sen arvoisena, että olisin tullut luoksesi.”

Upseeri, joka on tottunut itse käskemään toisia, ilmaisee todella suurta nöyryyttä! Mutta hän ajattelee luultavasti myös Jeesusta ja on selvillä siitä, ettei juutalaisen sovi pitää yhteyttä ei-juutalaisiin. Pietarikin sanoi: ”Te tiedätte hyvin, kuinka lainvastaista juutalaisen on liittyä toisheimoisen miehen seuraan tai lähestyä häntä.”

Upseeri ei ehkä halua Jeesuksen joutuvan kärsimään siitä, mitä tämän tavan rikkomisesta seuraa, ja siksi hän lähettää ystävänsä pyytämään Jeesukselta: ”Sano sana, ja palvelijani parantukoon. Sillä minäkin olen vallanalaisuuteen asetettu ihminen, ja minulla on sotilaita alaisinani, ja minä sanon tälle: ’Lähde matkaan!’, ja hän lähtee matkaan, ja toiselle: ’Tule!’, ja hän tulee, ja orjalleni: ’Tee tämä!’, ja hän tekee.”

Tämän kuullessaan Jeesus ihmettelee. ”Minä sanon teille totuuden”, hän toteaa, ”kenestäkään Israelissa en ole tavannut näin suurta uskoa.” Parannettuaan upseerin palvelijan Jeesus käyttää tilaisuutta hyväkseen kertoakseen, miten uskollisia ei-juutalaisia suositaan siunauksilla, jotka uskottomat juutalaiset hylkäävät.

Jeesus sanoo: ”Monet tulevat itäisiltä seuduilta ja läntisiltä seuduilta ja ovat pitkällään pöydän ääressä Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa, kun taas valtakunnan lapset heitetään ulkopuolelle pimeyteen. Siellä tulee heillä olemaan itku ja hampaiden kiristely.”

”Valtakunnan lapset”, jotka ”heitetään ulkopuolelle pimeyteen”, ovat luonnollisia juutalaisia, jotka eivät ota vastaan ensiksi heille tarjottua tilaisuutta päästä hallitsemaan Kristuksen kanssa. Aabraham, Iisak ja Jaakob edustavat Jumalan valtakuntajärjestelyä. Näin Jeesus osoittaa, miten pakanat toivotetaan tervetulleiksi ikään kuin olemaan pitkällään taivaallisen pöydän ääressä ”taivasten valtakunnassa”. Luukas 7:1–10; Matteus 8:5–13; Apostolien teot 10:28.

▪ Miksi juutalaiset anovat erään pakanaupseerin puolesta?

▪ Mikä saattaa selittää sen, ettei upseeri ole kutsunut Jeesusta tulemaan hänen taloonsa?

▪ Mitä Jeesus tarkoittaa loppuhuomautuksillaan?