129. luku

Uusia näyttäytymisiä

OPETUSLAPSET ovat yhä masentuneita. He eivät ymmärrä tyhjän haudan merkitystä eivätkä usko naisten kertomuksia. Niinpä myöhään sunnuntaina Kleopas ja muuan toinen opetuslapsi lähtevät Jerusalemista Emmaukseen, joka sijaitsee noin 11 kilometrin päässä.

Matkalla heidän keskustellessaan päivän tapahtumista eräs muukalainen liittyy heidän seuraansa. ”Mitä nämä asiat ovat, joista te kävellessänne väittelette keskenänne?” hän kysyy.

Opetuslapset pysähtyvät kasvot murheellisina, ja Kleopas sanoo: ”Asutko sinä yksin muukalaisena Jerusalemissa etkä siksi tiedä, mitä siellä on tapahtunut näinä päivinä?” Hän kysyy: ”Mitä?”

”Sitä, mikä koskee Jeesus Nasaretilaista”, he vastaavat. ”Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja panivat hänet paaluun. Mutta me toivoimme tämän miehen olevan se, jonka oli määrä vapauttaa Israel.”

Kleopas ja hänen seuralaisensa selittävät päivän hämmästyttävät tapahtumat – uutisen enkelien yliluonnollisesta näyttäytymisestä ja tyhjästä haudasta – mutta myöntävät sitten olevansa ymmällään näiden asioiden merkityksestä. Muukalainen nuhtelee heitä: ”Oi te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkeen siihen, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen täytynyt kärsiä nämä ja mennä kirkkauteensa?” Hän tulkitsee heille sitten sellaisia kohtia pyhästä tekstistä, jotka koskevat Kristusta.

Vihdoin he saapuvat lähelle Emmausta, ja muukalainen on aikovinaan jatkaa matkaansa. Opetuslapset haluavat kuulla lisää ja pyytämällä pyytävät: ”Jää meidän luoksemme, koska ilta on tulossa.” Niin hän jää aterialle. Kun hän esittää rukouksen, taittaa leivän ja ojentaa sitä heille, he tuntevat, että hän on todella Jeesus aineellistuneessa ihmisruumiissa. Mutta sitten hän katoaa.

Nyt he ymmärtävät, miksi muukalainen tiesi niin paljon! ”Eikö sydämemme ollut palava”, he kysyvät, ”kun hän puhui meille tiellä, kun hän täysin avasi meille Raamatun kirjoitukset?” Viipymättä he nousevat ja kiirehtivät koko matkan takaisin Jerusalemiin, missä he tapaavat apostolit ja heidän kanssaan kokoontuneet. Ennen kuin Kleopas ja hänen seuralaisensa ehtivät sanoa sanaakaan, toiset kertovat innoissaan: ”Totta tosiaan Herra on herätetty ja hän on näyttäytynyt Simonille!” Sitten nuo kaksi kertovat, kuinka Jeesus näyttäytyi myös heille. Näin Jeesus on tuon päivän aikana näyttäytynyt kaikkiaan neljä kertaa eri opetuslapsilleen.

Jeesus näyttäytyy äkisti viidennen kerran. Vaikka ovet ovat lukossa siksi, että opetuslapset pelkäävät juutalaisia, hän astuu sisään ja seistessään aivan heidän keskellään sanoo: ”Olkoon teillä rauha.” He ovat kauhistuneita, koska he kuvittelevat näkevänsä hengen. Niinpä Jeesus selittää, ettei hän ole aave, sanoen: ”Miksi olette levottomia, ja minkä vuoksi sydämessänne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani, että se olen minä itse; tunnustelkaa minua ja katsokaa, koska hengellä ei ole lihaa eikä luita, niin kuin näette minulla olevan.” Silti he ovat vastahakoisia uskomaan.

Auttaakseen heitä käsittämään sen, että hän on todella Jeesus, hän kysyy: ”Onko teillä siellä mitään syötävää?” Otettuaan palan pariloitua kalaa ja syötyään sen hän sanoo: ”Nämä ovat minun sanani, jotka minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne [ennen kuolemaani], että kaiken, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja Profeetoissa ja Psalmeissa, pitää täyttyä.”

Jeesus opettaa seuraavaksi ikään kuin hän pitäisi heille raamatuntutkistelua: ”Tällä tavoin on kirjoitettu, että Kristus kärsisi ja nousisi kuolleista kolmantena päivänä ja hänen nimensä perusteella saarnattaisiin katumusta syntien anteeksi antamiseksi kaikissa kansoissa – Jerusalemista alkaen teidän on määrä olla tämän todistajia.”

Jostain syystä Tuomas ei ole läsnä tässä erittäin tärkeässä sunnuntai-illan kokouksessa. Niinpä seuraavina päivinä toiset kertovat hänelle riemuissaan: ”Olemme nähneet Herran!”

”Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkeä”, Tuomas vastustelee, ”ja pistä sormeani naulojen jälkeen ja pistä kättäni hänen kylkeensä, niin en varmasti usko.”

Kahdeksan päivää myöhemmin opetuslapset ovat taas koolla sisällä. Tällä kertaa Tuomas on heidän kanssaan. Vaikka ovet ovat lukittuina, Jeesus seisoo jälleen kerran heidän keskellään ja sanoo: ”Olkoon teillä rauha.” Sitten kääntyen Tuomaan puoleen hän kehottaa: ”Pane sormesi tähän ja katso käsiäni ja ota kätesi ja pistä se kylkeeni äläkä enää ole epäuskoinen.”

”Herrani ja Jumalani!” Tuomas huudahtaa.

”Oletko uskonut sen tähden, että olet nähnyt minut?” Jeesus kysyy. ”Onnellisia ovat ne, jotka eivät näe ja silti uskovat.” Luukas 24:11, 13–48; Johannes 20:19–29.

▪ Mitä muukalainen tiedustelee kahdelta opetuslapselta Emmauksen tiellä?

▪ Mitä sellaista muukalainen sanoo, mikä saa opetuslasten sydämen palavaksi?

▪ Miten opetuslapset havaitsevat, kuka muukalainen on?

▪ Kun Kleopas ja hänen seuralaisensa palaavat Jerusalemiin, minkä jännittävän uutisen he kuulevat?

▪ Miten Jeesus näyttäytyy opetuslapsilleen viidennen kerran, ja mitä silloin sattuu?

▪ Mitä tapahtuu kahdeksan päivää sen jälkeen, kun Jeesus on näyttäytynyt viidennen kerran, ja miten Tuomas saadaan lopulta vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus on elossa?