97. luku

Viinitarhan työntekijät

”MONET, jotka ovat ensimmäisiä, tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä”, Jeesus sanoi juuri äsken. Nyt hän valaisee tätä esittämällä kertomuksen. ”Taivasten valtakunta”, hän aloittaa, ”on miehen, talonisännän, kaltainen, joka meni ulos varhain aamulla palkkaamaan työntekijöitä viinitarhaansa.”

Jeesus jatkaa: ”Kun hän [talonisäntä] oli sopinut työntekijöiden kanssa denaarista päivältä, hän lähetti heidät viinitarhaansa. Mentyään ulos myös kolmannen tunnin vaiheilla hän näki toisia seisomassa torilla toimettomina, ja näille hän sanoi: ’Menkää tekin viinitarhaan, ja mikä on oikeudenmukaista, sen minä annan teille.’ Niin he menivät. Taas hän meni ulos kuudennen ja yhdeksännen tunnin vaiheilla ja teki samoin. Lopuksi hän meni ulos yhdennentoista tunnin vaiheilla ja tapasi toisia seisomasta, ja hän sanoi heille: ’Miksi olette seisoskelleet täällä koko päivän toimettomina?’ He sanoivat hänelle: ’Koska kukaan ei ole palkannut meitä.’ Hän sanoi heille: ’Menkää tekin viinitarhaan.’”

Talonisäntä eli viinitarhan omistaja on Jehova Jumala, ja viinitarha on Israelin kansa. Viinitarhan työntekijät ovat lakiliiton alaisuuteen saatettuja ihmisiä, erityisesti apostolien päivinä eläviä juutalaisia. Palkkasopimus tehdään ainoastaan kokopäivätyöntekijöiden kanssa. Päivän työstä saa palkaksi denaarin. Koska ”kolmas tunti” on kello yhdeksän aamulla, ne jotka kutsutaan kolmannella, kuudennella, yhdeksännellä ja yhdennellätoista tunnilla, työskentelevät siten ainoastaan yhdeksän, kuusi tai kolme tuntia tai vain yhden tunnin.

Kaksitoista tuntia työskennelleet kokopäivätyöntekijät edustavat juutalaisia johtajia, jotka ovat koko ajan olleet uskonnollisessa palveluksessa. He ovat erilaisia kuin Jeesuksen opetuslapset, jotka ovat suurimman osan elämästään työskennelleet kalastuksen tai jonkin muun ansiotyön parissa. Vasta vuoden 29 syksyllä ”talonisäntä” lähetti Jeesuksen Kristuksen kokoamaan heidät opetuslapsikseen. Heistä tuli näin ”viimeisiä” eli yhdennentoista tunnin työntekijöitä viinitarhaan.

Lopulta vertauskuvallinen työpäivä päättyy Jeesuksen kuolemaan, ja tulee aika maksaa työntekijöille. Noudatetaan epätavallista maksutapaa: viimeisille maksetaan ensimmäiseksi. Sitä selitetään: ”Illan tultua viinitarhan omistaja sanoi valtuutetulleen: ’Kutsu työntekijät ja maksa heille heidän palkkansa viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti.’ Kun yhdennentoista tunnin miehet tulivat, he saivat kukin denaarin. Niinpä kun ensimmäiset tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat maksuksi kukin denaarin. Saatuaan sen he rupesivat nurisemaan talonisäntää vastaan ja sanoivat: ’Nämä viimeiset tekivät työtä yhden tunnin; kuitenkin sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän taakan ja polttavan helteen!’ Mutta hän sanoi yhdelle heistä vastaukseksi: ’Ystävä, en minä tee sinulle vääryyttä. Etkö sopinut kanssani denaarista? Ota, mikä on sinun, ja mene. Minä tahdon antaa tälle viimeiselle saman kuin sinullekin. Eikö minun ole lupa tehdä omillani mitä tahdon? Vai onko silmäsi paha, koska minä olen hyvä?’” Lopuksi Jeesus toisti jo aiemmin mainitun ydinkohdan sanoen: ”Täten viimeiset tulevat olemaan ensimmäisiä ja ensimmäiset viimeisiä.”

Denaarin saaminen ei tapahdu Jeesuksen kuoleman yhteydessä, vaan helluntaina vuonna 33, kun Kristus, ”valtuutettu”, vuodattaa pyhää henkeä opetuslapsilleen. Nämä Jeesuksen opetuslapset ovat kuin ”viimeiset” eli yhdennentoista tunnin työntekijät. Denaari ei edusta pyhän hengen lahjaa itsessään. Denaari on jotakin sellaista, mitä opetuslapset voivat käyttää täällä maan päällä. Se on jotakin, mikä merkitsee heidän elämäänsä, heidän ikuista elämäänsä. Se on etu olla hengellinen israelilainen, voideltu saarnaamaan Jumalan valtakunnasta.

Pian ensiksi palkatut havaitsevat, että Jeesuksen opetuslapsille on maksettu palkka, ja he näkevät opetuslasten käyttävän vertauskuvallista denaaria. Mutta he haluavat muutakin kuin pyhää henkeä ja siihen liittyviä Valtakunnan etuja. Heidän nurinansa ja vastaväitteensä ilmenevät siten, että he vainoavat Kristuksen opetuslapsia, ”viimeisiä” viinitarhan työntekijöitä.

Onko tuo ensimmäisen vuosisadan täyttymys ainoa täyttymys, joka Jeesuksen kuvauksella on? Ei, tällä 1900-luvulla kristikunnan papit ovat olleet asemansa ja vastuidensa takia ”ensimmäisiä”, jotka on palkattu työskentelemään Jumalan vertauskuvallisessa viinitarhassa. He pitivät Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran yhteydessä toimivia vihkiytyneitä saarnaajia ”viimeisinä” kelpaamaan mihinkään tehtävään Jumalan palveluksessa. Mutta itse asiassa juuri nämä papiston halveksimat ihmiset saivat denaarin – kunnian palvella Jumalan taivaallisen valtakunnan voideltuina lähettiläinä. Matteus 19:30–20:16.

▪ Mitä viinitarha kuvaa? Keitä viinitarhan omistaja ja kahdentoista tunnin ja yhden tunnin työntekijät edustavat?

▪ Milloin vertauskuvallinen työpäivä päättyi, ja milloin maksettiin palkka?

▪ Mitä denaarin maksaminen tarkoittaa?