90. luku

Ylösnousemustoivo

JEESUS saapuu vihdoin noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista sijaitsevan Betanian kylän laitamille. Lasaruksen kuolemasta ja hautaamisesta on kulunut vain muutama päivä. Hänen sisarensa Maria ja Martta surevat yhä, ja monet ovat tulleet heidän kotiinsa lohduttamaan heitä.

Heidän surressaan joku ilmoittaa Martalle, että Jeesus on tulossa. Niinpä Martta lähtee ja kiiruhtaa häntä vastaan nähtävästi kertomatta mitään sisarelleen. Jeesuksen luo saavuttuaan Martta toistaa sanat, jotka hän ja hänen sisarensa ovat varmasti lausuneet monta kertaa viimeksi kuluneiden neljän päivän aikana: ”Jos olisit ollut täällä, niin veljeni ei olisi kuollut.”

Martta ilmaisee kuitenkin toivovansa, että Jeesus saattaisi vielä tehdä jotain hänen veljensä hyväksi. ”Tiedän”, hän sanoo, ”että Jumala antaa sinulle niin paljon kuin sinä Jumalalta pyydätkin.”

”Veljesi on nouseva ylös”, Jeesus lupaa.

Martta luulee Jeesuksen puhuvan tulevasta maanpäällisestä ylösnousemuksesta, jota myös Aabraham ja muut Jumalan palvelijat odottivat. Niinpä hän vastaa: ”Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.”

Jeesus antaa kuitenkin toiveita heti saatavasta huojennuksesta sanomalla vastaukseksi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” Hän muistuttaa Marttaa siitä, että Jumala on antanut hänelle valtaa kuolemaan nähden, sanoen: ”Joka uskoo minuun, on tuleva elämään, vaikka hän kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, tule ikinä kuolemaan.”

Jeesus ei anna Martan ymmärtää, että silloin elossa olevat uskolliset eivät tule koskaan kuolemaan. Ei, vaan Jeesuksen sanojen ydin on se, että häneen uskominen voi johtaa ikuiseen elämään. Useimmat ihmiset saavat nauttia ikuisesta elämästä, kun heidät herätetään viimeisenä päivänä. Mutta toiset uskolliset säilyvät elossa maan päällä tämän asiainjärjestelmän lopusta, ja näiden kohdalla Jeesuksen sanat toteutuvat aivan kirjaimellisessa mielessä. He eivät tule ikinä kuolemaan! Esitettyään tämän merkittävän lausunnon Jeesus kysyy Martalta: ”Uskotko tämän?”

”Uskon, Herra”, hän vastaa. ”Minä olen uskonut, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se maailmaan tuleva.”

Sitten Martta rientää takaisin kutsumaan luokseen sisartaan ja kertoo hänelle kahden kesken: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” Maria lähtee heti talosta. Kun toiset näkevät hänen lähtevän, he seuraavat häntä olettaen, että hän on menossa muistohaudalle.

Tultuaan Jeesuksen luo Maria lankeaa itkien hänen jalkoihinsa. ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut”, hän sanoo. Jeesus on syvästi liikuttunut, kun hän näkee Marian ja häntä seuraavien monien ihmisten itkevän. ”Mihin te olette panneet hänet?” hän kysyy.

”Herra, tule ja katso”, he vastaavat.

Jeesuskin puhkeaa kyyneliin, mikä saa juutalaiset sanomaan: ”Katso, miten kiintynyt hän oli häneen!”

Jotkut muistavat, että muutamaa kuukautta aiemmin lehtimajanjuhlan aikaan Jeesus oli parantanut erään nuoren sokeana syntyneen miehen, ja he kysyvät: ”Eikö tämä, joka avasi sokean silmät, kyennyt estämään tätä kuolemasta?” Johannes 5:21; 6:40; 9:1–7; 11:17–37.

▪ Milloin Jeesus vihdoin saapuu Betanian lähistölle, ja millainen tilanne siellä vallitsee?

▪ Mitä perusteita Martalla on uskoa ylösnousemukseen?

▪ Miten Lasaruksen kuolema vaikuttaa Jeesukseen?