Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Kenen valta sinun tulee tunnustaa?

Kenen valta sinun tulee tunnustaa?

Luku 14

Kenen valta sinun tulee tunnustaa?

1, 2. Ovatko kaikki vallan muodot vahingollisia? Selitä.

”VALTA” on monista vastenmielinen sana. Tämä on ymmärrettävää, koska valtaa käytetään usein väärin – työpaikalla, perheessä ja hallinnossa. Raamatussa sanotaan realistisesti: ”Ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen.” (Saarnaaja 8:9.) Monet ovat tosiaan hallinneet toisia toimimalla sortavasti ja itsekkäästi.

2 Kaikki valta ei kuitenkaan ole vahingollista. Esimerkiksi ruumiillamme voitaisiin sanoa olevan meihin valtaa. Se ”käskee” meitä hengittämään, syömään, juomaan ja nukkumaan. Onko tämä sortavaa? Ei ole. Näihin vaatimuksiin mukautuminen koituu hyödyksemme. Vaikka alistuminen ruumiimme tarpeisiin voi olla tahdosta riippumatonta, on muita vallan muotoja, jotka vaativat meitä olemaan alamaisia omasta tahdostamme. Tarkastellaanpa joitakin esimerkkejä.

YLIN VALTA

3. Miksi on oikein sanoa Jehovaa ”Suvereeniksi Herraksi”?

3 Jehovaa sanotaan Raamatussa yli 300 kertaa ”Suvereeniksi Herraksi”. Suvereeni on sellainen, jolla on ylin valta. Mikä antaa Jehovalle oikeuden tähän asemaan? Ilmestyksen 4:11:ssä vastataan: ”Sinä, Jehova, niin, meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman, koska sinä olet luonut kaikki ja sinun tahdostasi ne olivat olemassa ja ne luotiin.”

4. Miten Jehova haluaa käyttää valtaansa?

4 Koska Jehova on Luojamme, hänellä on oikeus käyttää valtaansa niin kuin hän haluaa. Tämä voi tuntua pelottavalta varsinkin kun ajattelemme, että Jumalalla on ”dynaamisen energian runsaus”. Häntä sanotaan ”Jumalaksi, Kaikkivaltiaaksi” – tuo ilmaus välittää heprean kielessä ajatuksen suuresta ylivoimasta. (Jesaja 40:26; 1. Mooseksen kirja 17:1.) Jehova osoittaa kuitenkin voimaansa hyväntahtoisesti, sillä hänen vallitseva ominaisuutensa on rakkaus (1. Johanneksen kirje 4:16).

5. Miksi ei ole vaikeaa alistua Jehovan valtaan?

5 Vaikka Jehova varoitti, että hän aiheuttaisi rangaistuksen katumattomille väärintekijöille, Mooses tiesi hänen olevan ennen kaikkea ”tosi Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja säilyttää rakkaudellisen huomaavaisuuden – – niiden osalta, jotka rakastavat häntä, ja niiden, jotka pitävät hänen käskynsä” (5. Mooseksen kirja 7:9). Kuvittelehan sitä! Kaikkeuden Ylin Vallanpitäjä ei pakota meitä palvelemaan häntä. Sen sijaan meitä vetää puoleensa hänen rakkautensa (Roomalaisille 2:4; 5:8). Jehovan valtaan alistuminen on jopa miellyttävää, sillä hänen lakinsa vaikuttavat aina lopulliseksi hyödyksemme (Psalmit 19:7, 8).

6. Miten valtaa koskeva kiistakysymys heräsi Eedenin puutarhassa, ja mihin se johti?

6 Ensimmäiset vanhempamme hylkäsivät Jumalan suvereeniuden. He halusivat päättää itse, mikä oli hyvää ja mikä pahaa. (1. Mooseksen kirja 3:4–6.) Se johti siihen, että heidät karkotettiin paratiisikodistaan. Jehova salli sen jälkeen ihmisten luoda valtarakennelmia, joiden ansiosta he saattaisivat elää järjestyksellisessä, vaikka tosin epätäydellisessä, yhteiskunnassa. Mitä valtoja nämä ovat, ja missä määrin Jumala odottaa meidän alistuvan niiden valtaan?

”ESIVALLAT”

7. Mitä ”esivallat” ovat, ja millainen niiden asema on Jumalan valtaan nähden?

7 Apostoli Paavali kirjoitti: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille, sillä ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta.” Mitä ”esivallat” ovat? Paavalin seuraavissa jakeissa olevat sanat osoittavat, että ne ovat ihmisten hallitusvaltoja. (Roomalaisille 13:1–7; Titukselle 3:1.) Jehova ei pannut niitä alulle, mutta ne ovat olemassa hänen sallinnallaan. Siksi Paavali saattoi kirjoittaa: ”Olemassa olevat vallat ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina.” Mitä tämä osoittaa maallisesta vallasta? Se on Jumalan valtaa alempi eli sitä vähäisempi (Johannes 19:10, 11). Siksi kun ihmisen lain ja Jumalan lain välillä on ristiriita, Raamatulla valmennetun omantunnon täytyy ohjata kristittyjä. Heidän ”täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä” (Apostolien teot 5:29).

8. Miten hyödyt esivalloista, ja miten voit osoittaa alamaisuutesi niille?

8 Enimmäkseen hallitsevat esivallat kuitenkin toimivat ’Jumalan palvelijana meidän hyväksemme’ (Roomalaisille 13:4). Millä tavoin? Ajattelehan vain niitä lukuisia palveluja, joista esivallat huolehtivat: posti, poliisi, palokunnat, terveydenhoito ja koulutus. ”Sen vuoksi te verojakin maksatte”, kirjoitti Paavali, ”sillä he ovat Jumalan julkisia palvelijoita, jotka palvelevat alinomaa juuri tätä tarkoitusta varten.” (Roomalaisille 13:6.) Kun on kysymys veroista ja muista laillisista velvollisuuksista, meidän tulee ”käyttäytyä rehellisesti” (Heprealaisille 13:18).

9, 10. a) Miten esivallat sopivat yhteen Jumalan järjestelyn kanssa? b) Miksi olisi väärin vastustaa esivaltoja?

9 Toisinaan esivallat käyttävät väärin valtaansa. Vapauttaako tämä meidät velvollisuudestamme pysyä niille alamaisena? Ei vapauta. Jehova näkee näiden valtojen väärinkäytökset (Sananlaskut 15:3). Se, että hän on suvainnut ihmisen hallitusvaltaa, ei merkitse sitä, että hän ummistaa silmänsä sen turmeltuneisuudelta; hän ei myöskään odota meidän tekevän niin. Todellisuudessa Jumala pian ”murskaa kaikki nämä valtakunnat ja tekee niistä lopun” asettaakseen niiden tilalle oman vanhurskaan hallituksensa (Daniel 2:44). Siihen saakka esivallat palvelevat kuitenkin hyödyllistä tarkoitusta.

10 Paavali selitti: ”Se, joka vastustaa tätä valtaa, on asennoitunut Jumalan järjestelyä vastaan.” (Roomalaisille 13:2.) Esivallat ovat Jumalan ”järjestely” siinä mielessä, että ne pitävät yllä jonkinlaista järjestystä, jota ilman vallitsisi kaaos ja anarkia. Niiden vastustaminen olisi epäraamatullista ja epäviisasta. Valaisemme asiaa: Kuvitellaanpa, että sinulle olisi tehty leikkaus ja haava olisi ommeltu tikein. Vaikka tikit eivät kuulukaan ruumiiseen, ne palvelevat omaa tarkoitustaan rajallisen ajan. Niiden poistaminen ennenaikaisesti voisi olla vahingollista. Samoin eivät ihmisten hallitusvallat kuuluneet Jumalan alkuperäiseen tarkoitukseen. Siihen asti kun hänen Valtakuntansa hallitsee maata täysin, ihmisten hallitukset pitävät kuitenkin yhteiskuntaa koossa ja hoitavat tehtävää, joka sopii yhteen nykyaikaa koskevan Jumalan tahdon kanssa. Näin ollen meidän tulee pysyä alamaisina esivalloille samalla kun annamme ensi sijan Jumalan laille ja vallalle.

VALTA PERHEESSÄ

11. Miten selittäisit johtoaseman periaatteen?

11 Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Siinä aviomies ja vaimo voivat saada virkistävää seuraa toisistaan ja lapset voivat saada suojan ja valmennusta aikuisuutta varten (Sananlaskut 5:15–21; Efesolaisille 6:1–4). Sellainen hieno järjestely täytyy organisoida niin, että perheenjäsenet voivat elää rauhassa ja sovussa. Tämän Jehova toteuttaa johtoaseman periaatteen välityksellä, joka on tiivistettynä 1. Korinttilaiskirjeen 11:3:n sanoissa: ”Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää.”

12, 13. Kuka on perheen pää, ja mitä voidaan oppia Jeesuksen tavasta käyttää johtoasemaa?

12 Aviomies on perheen pää. Mutta hänenkin yläpuolellaan on pää – Jeesus Kristus. Paavali kirjoitti: ”Miehet, rakastakaa jatkuvasti vaimoanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja luovutti itsensä sen puolesta.” (Efesolaisille 5:25.) Aviomies heijastaa alamaisuuttaan Kristukselle, kun hän kohtelee vaimoaan tavalla, jolla Jeesus on aina kohdellut seurakuntaa (1. Johanneksen kirje 2:6). Jeesukselle on suotu suuri valta, mutta hän käyttää sitä äärimmäisen hellävaraisesti, rakkaudellisesti ja järkevästi (Matteus 20:25–28). Ihmisenä ollessaan Jeesus ei koskaan käyttänyt väärin valta-asemaansa. Hän oli ”lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä”, ja hän sanoi seuraajiaan ”ystäviksi” mieluummin kuin ”orjiksi”. ”Minä virvoitan teidät”, hän lupasi heille, ja sen hän tekikin. (Matteus 11:28, 29; Johannes 15:15.)

13 Jeesuksen esimerkki opettaa aviomiehille, että kristillinen johtoasema ei merkitse ankaraa herruutta. Sen sijaan se merkitsee kunnioitusta ja uhrautuvaa rakkautta. On näin ollen selvää, ettei aviopuolisoa saa pahoinpidellä eikä solvata. (Efesolaisille 4:29, 31, 32; 5:28, 29; Kolossalaisille 3:19.) Jos kristitty mies kohtelisi huonosti vaimoaan, hänen hyvät tekonsa olisivat arvottomia ja hänen rukouksensa estyisivät (1. Korinttilaisille 13:1–3; 1. Pietarin kirje 3:7).

14, 15. Miten Jumalan tuntemus auttaa vaimoa alistumaan aviomiehensä johtoasemaan?

14 Kun aviomies jäljittelee Kristuksen esimerkkiä, hänen vaimonsa on helpompi noudattaa Efesolaiskirjeen 5:22, 23:n sanoja: ”Olkoot vaimot alamaisia miehelleen niin kuin Herralle, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristuskin on seurakunnan pää.” Samoin kuin aviomiehen täytyy alistua Kristuksen alaisuuteen, vaimon täytyy olla alamainen aviomiehelleen. Raamatussa osoitetaan myös selvästi, että pystyvät vaimot ansaitsevat kunnian ja ylistyksen jumalisesta viisaudestaan ja työteliäisyydestään (Sananlaskut 31:10–31).

15 Kristityn vaimon alamaisuus aviomiehelleen on suhteellista. Tämä merkitsee sitä, että jos alistuminen jossakin asiassa johtaisi Jumalan lain rikkomiseen, on miehen sijasta toteltava Jumalaa. Silloinkin vaimon tulee yhdistää lujaan asenteeseensa ”hiljainen ja lempeä henki”. Tulisi olla ilmeistä, että Jumalan tuntemus on tehnyt hänestä paremman vaimon. (1. Pietarin kirje 3:1–4.) Sama soveltuu kristittyyn mieheen, jonka vaimo ei ole uskova. Hänestä pitäisi tulla parempi aviomies sen johdosta, että hän mukautuu Raamatun periaatteisiin.

16. Miten lapset voivat jäljitellä esimerkkiä, jonka Jeesus antoi lapsena?

16 Efesolaiskirjeen 6:1:ssä hahmotellaan lasten osa, kun siinä sanotaan: ”Olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä, sillä tämä on vanhurskasta.” Kristityt lapset noudattavat esimerkkiä, jonka Jeesus antoi olemalla kasvuvuosinaan alamainen vanhemmilleen. Tottelevaisena poikana hän ”edistyi yhä viisaudessa ja ruumiillisessa kasvussa ja suosiossa Jumalan ja ihmisten edessä”. (Luukas 2:51, 52.)

17. Millainen vaikutus vanhempien tavalla käyttää valtaa voi olla heidän lapsiinsa?

17 Vanhempien tapa hoitaa velvollisuutensa voi vaikuttaa siihen, kunnioittavatko heidän lapsensa valtaa vai kapinoivatko he sitä vastaan (Sananlaskut 22:6). Siksi vanhempien voisi olla hyvä kysyä itseltään: Käytänkö valtaani rakkaudellisesti vai tylysti? Olenko sallivainen? Jumalisten vanhempien odotetaan olevan rakkaudellisia ja huomaavaisia mutta kuitenkin lujia jumalisten periaatteiden noudattamisessa. Paavali kirjoitti sopivasti: ”Isät, älkää ärsyttäkö lapsianne [kirjaimellisesti: ’kiihottako heitä vihaan’], vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:4; Kolossalaisille 3:21.)

18. Miten vanhempien tulisi antaa kuria?

18 Vanhempien tulee tutkia kasvatusmenetelmiään, erityisesti jos he haluavat, että heidän lapsensa ovat tottelevaisia ja tuottavat siten heille iloa (Sananlaskut 23:24, 25). Kuri on Raamatussa ensisijaisesti yksi opetuksen muoto (Sananlaskut 4:1; 8:33). Se yhdistetään rakkauteen ja lempeyteen, ei suuttumukseen eikä raakuuteen. Kristittyjen vanhempien täytyy siksi toimia viisaasti ja hillitä itsensä, kun he kurittavat lapsiaan (Sananlaskut 1:7).

VALTA SEURAKUNNASSA

19. Mitä Jumala on tehnyt taatakseen hyvän järjestyksen kristillisessä seurakunnassa?

19 Koska Jehova on järjestyksellinen Jumala, on järkevää, että hän antaisi kansalleen arvovaltaisen ja hyvin organisoidun johdon. Siksi hän on asettanut Jeesuksen kristillisen seurakunnan Pääksi. (1. Korinttilaisille 14:33, 40; Efesolaisille 1:20–23.) Jumala on valtuuttanut järjestelyn, jossa kunkin seurakunnan nimitetyt vanhimmat paimentavat laumaa Kristuksen näkymättömän johdon alaisuudessa alttiisti, halukkaasti ja rakkaudellisesti (1. Pietarin kirje 5:2, 3). Avustavat palvelijat auttavat heitä eri tavoin ja suorittavat arvokasta palvelusta seurakunnassa (Filippiläisille 1:1).

20. Miksi meidän tulee alistua nimitettyjen kristittyjen vanhinten alaisuuteen, ja miksi tämä on hyödyllistä?

20 Paavali kirjoitti kristityistä vanhimmista: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.” (Heprealaisille 13:17.) Jumala on viisaasti uskonut kristityille valvojille vastuun pitää huolta seurakuntaan kuuluvien hengellisistä tarpeista. Nämä vanhimmat eivät muodosta pappisluokkaa. He ovat Jumalan palvelijoita ja orjia, jotka huolehtivat palvojatovereidensa tarpeista, aivan niin kuin Herramme Jeesus Kristus huolehti (Johannes 10:14, 15). Sen tietäminen, että raamatullisesti pätevät miehet ovat kiinnostuneita edistymisestämme ja hengellisestä kasvustamme, kannustaa meitä olemaan yhteistoiminnallisia ja alistuvaisia (1. Korinttilaisille 16:16).

21. Miten nimitetyt vanhimmat pyrkivät auttamaan kristittyjä tovereitaan hengellisesti?

21 Toisinaan lampaat voivat eksyä tai joutua vaaraan vahingollisten maailmallisten syiden vuoksi. Vanhimmat toimivat alipaimenina Ylipaimenen johdon alaisuudessa, ja he panevat valppaasti merkille huolenpidossaan olevien tarpeet ja kiinnittävät heihin tunnollisesti henkilökohtaista huomiota (1. Pietarin kirje 5:4). He käyvät seurakunnan jäsenten luona ja esittävät rohkaisun sanoja. Vanhimmat tietävät, että Panettelija yrittää rikkoa Jumalan kansan rauhan, ja siksi he käyttävät ylhäältä tulevaa viisautta käsitellessään mitä tahansa ongelmia (Jaakobin kirje 3:17, 18). He työskentelevät kovasti säilyttääkseen yksimielisyyden ja uskon ykseyden, joiden puolesta Jeesus itse rukoili (Johannes 17:20–22; 1. Korinttilaisille 1:10).

22. Miten vanhimmat auttavat väärintekotapauksissa?

22 Entä jos kristitty kärsii jotakin pahaa tai masentuu siksi, että hän on tehnyt jonkin synnin? Tyynnyttävät raamatulliset neuvot ja sydämestä lähtevät rukoukset, joita vanhimmat esittävät hänen puolestaan, voivat auttaa palauttamaan hänen hengellisen terveytensä. (Jaakobin kirje 5:13–15.) Näillä pyhän hengen nimittämillä miehillä on myös valta antaa kuria ja ojennusta kenelle tahansa, joka toimii jatkuvasti väärin tai vaarantaa seurakunnan hengellisen ja moraalisen puhtauden (Apostolien teot 20:28; Titukselle 1:9; 2:15). Jotta seurakunta pysyisi puhtaana, yksilöiden voi olla tarpeellista ilmoittaa vakavasta väärinteosta (3. Mooseksen kirja 5:1). Jos kristitty, joka on tehnyt vakavan synnin, ottaa vastaan raamatullisen kurin ja ojennuksen ja ilmaisee aitoa katumusta, häntä autetaan. Itsepintaiset ja katumattomat Jumalan lain rikkojat tietysti erotetaan (1. Korinttilaisille 5:9–13).

23. Mitä kristityt valvojat tekevät seurakunnan hyväksi?

23 Raamatussa ennustettiin, että hengellisesti kypsiä miehiä nimitettäisiin kuninkaan Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa lohduttamaan, suojelemaan ja virvoittamaan Jumalan kansaa (Jesaja 32:1, 2). He ottaisivat johdon evankelistoina, paimenina ja opettajina edistääkseen hengellistä kasvua (Efesolaisille 4:11, 12, 16). Vaikka kristityt valvojat voivat aika ajoin ojentaa, nuhdella ja kehottaa uskonveljiään, niin soveltamalla vanhinten antamaa Jumalan sanaan perustuvaa terveellistä opetusta kaikki voivat pysyä elämän tiellä (Sananlaskut 3:11, 12; 6:23; Titukselle 2:1).

HYVÄKSY JEHOVAN NÄKEMYS VALLASTA

24. Missä asiassa meitä koetellaan päivittäin?

24 Ensimmäistä miestä ja naista koeteltaessa kysymys oli valtaan alistumisesta. Ei ole yllättävää, että kohtaamme samanlaisen koetuksen päivittäin. Saatana Panettelija on edistänyt ihmiskunnassa kapinahenkeä (Efesolaisille 2:2). Riippumattomuuden tie on saatu näyttämään houkuttelevasti paremmalta kuin alamaisuus.

25. Mitä hyötyä on siitä, että hylkäämme maailman kapinallisen hengen ja alistumme siihen valtaan, jota Jumala käyttää tai jonka hän sallii?

25 Meidän täytyy kuitenkin torjua maailman kapinallinen henki. Tehdessämme niin havaitsemme, että jumalinen alamaisuus tuo runsaita palkintoja. Siten vältymme esimerkiksi niille ihmisille tavanomaisilta huolilta ja pettymyksiltä, jotka saattavat itsensä vaikeuksiin maallisten viranomaisten kanssa. Vähennämme hankausta, joka on yleistä monissa perheissä. Saamme myös nauttia siunauksista, joita koituu kristittyjen uskonveljiemme lämpimästä, rakkaudellisesta seurasta. Ennen kaikkea jumalinen alamaisuutemme saa aikaan hyvän suhteen Jehovaan, Ylimpään Vallanpitäjään.

TESTAA TIETOJASI

Miten Jehova käyttää valtaansa?

Mitä ”esivallat” ovat, ja miten pysymme alamaisina niille?

Minkä vastuun johtoaseman periaate asettaa kullekin perheenjäsenelle?

Miten voimme olla alistuvaisia kristillisessä seurakunnassa?

[Tutkistelukysymykset]

[Tekstiruutu s. 134]

ALISTUVAISIA, EI KUMOUKSELLISIA

Jehovan todistajat kiinnittävät julkisella saarnaamistoiminnallaan huomion siihen, että Jumalan valtakunta on ihmiskunnan ainoa toivo tosi rauhan ja turvallisuuden saavuttamiseksi. Mutta nämä innokkaat Jumalan valtakunnan julistajat eivät suinkaan suhtaudu kumouksellisesti niihin hallituksiin, joiden alaisuudessa he elävät. Päinvastoin todistajat kuuluvat kunnioittavimpiin ja lainkuuliaisimpiin kansalaisiin. Eräässä Afrikan maassa toimiva virkamies sanoi: ”Jos kaikki uskontokunnat olisivat Jehovan todistajien kaltaisia, ei olisi murhia, murtovarkauksia, rikollisuutta, vankeja eikä atomipommeja. Ovia ei pidettäisi yötä päivää lukossa.”

Tajutessaan tämän monien maiden viranomaiset ovat antaneet todistajien saarnaamistyön jatkua esteittä. Toisissa maissa on poistettu kieltoja tai rajoituksia, kun viranomaiset ovat huomanneet, että Jehovan todistajilla on hyvä vaikutus. On niin kuin apostoli Paavali kirjoitti esivaltojen tottelemisesta: ”Tee jatkuvasti hyvää, niin saat siltä kiitosta.” (Roomalaisille 13:1, 3.)