Mitä monet tiedemiehet väittävät? Monet evoluution kannattajat sanovat, että elämä alkoi miljardeja vuosia sitten vuoroveden täyttämän muinaisen lammikon reunalla tai meren syvyyksissä. He uskovat, että jossain tällaisessa paikassa jotkin aineet kerääntyivät itsestään kuplikkaiksi rakenteiksi ja muodostivat sen jälkeen molekyyliyhdistelmiä, jotka sitten alkoivat kopioitua. Tällaisesta yhdestä tai useammasta ”yksinkertaisesta” alkusolusta olisivat syntyneet sattumanvaraisesti kaikki elämänmuodot maan päällä.

Toiset evoluutiota kannattavat ja yhtä arvostetut tiedemiehet ovat asiasta eri mieltä. He ajattelevat, että ensimmäiset solut tai ainakin niiden keskeiset komponentit ovat peräisin avaruudesta, koska parhaista yrityksistään huolimatta tutkijat eivät ole kyenneet todistamaan, että elottomista molekyyleistä voisi syntyä elämää. Biologian professori Alexandre Meinesz kiinnitti tähän ongelmaan huomiota vuonna 2008,  kun hän kirjoitti viitaten kuluneiden 50 vuoden aikana tehtyihin tutkimuksiin: ”Ei ole mitään kokeellisia todisteita niiden olettamusten tueksi, joiden mukaan elämä maan päällä olisi syntynyt itsestään pelkässä alkuliemessä, eikä mikään merkittävä uusi tieto tieteessä johda tähän suuntaan.”¹

Mitä todisteet osoittavat? Vastaus kysymykseen, mistä lapset tulevat, on perusteellisesti dokumentoitu ja täysin kiistaton. Elämää syntyy jo olemassa olevasta elämästä. Olisiko mahdollista, että kun ajassa mennään riittävän kauas taaksepäin, tämä perusluonteinen lainalaisuus ei enää olisikaan voimassa? Olisiko elämä tosiaan voinut syntyä elottomista aineista itsestään? Kuinka todennäköistä se on?

Tutkijat ovat saaneet selville, että säilyäkseen elossa solu tarvitsee vähintään kolmenlaisten monimutkaisten molekyylien yhteistoimintaa – DNA:n (deoksiribonukleiinihappo), RNA:n (ribonukleiinihappo) ja proteiinien. Harva tiedemies väittäisi nykypäivänä, että elottomien aineiden seoksesta olisi muodostunut yhtäkkiä sattumalta kokonainen elävä solu. Mutta kuinka todennäköistä on, että RNA tai proteiinit olisivat muodostuneet sattumalta? *

Monien tiedemiesten näkemys elämän sattumanvaraisesta synnystä perustuu kokeeseen, joka tehtiin ensi kerran vuonna 1953. Tuona vuonna Stanley Miller onnistui tuottamaan joitakin proteiinien kemiallisia rakenneosia, aminohappoja, kun hän johti sähkökipinän kaasuseokseen, joka jäljitteli otaksuttua alkuilmakehää. Sittemmin aminohappoja on löydetty myös eräästä meteoriitista. Merkitsevätkö nämä havainnot sitä, että kaikki elämän perusrakenneyksiköt olisivat helposti voineet syntyä sattumalta?

New Yorkin yliopistossa toimiva kemian emeritusprofessori Robert Shapiro * sanoo: ”Jotkut kirjoittajat ovat olettaneet, että kaikki elämän rakenneosat pystyttiin helposti tuottamaan Miller-tyyppisissä kokeissa ja että niitä kaikkia on meteoriiteissa. Näin ei kuitenkaan ole.”²

Tarkastellaanpa RNA-molekyyliä. Se rakentuu pienemmistä molekyyleistä, joita sanotaan nukleotideiksi. Nukleotidi on erilainen kuin aminohappomolekyyli ja vain hiukan tätä monimutkaisempi. Shapiro kertoo: ”Kipinäpurkauskokeissa tai meteoriittitutkimuksissa ei ole raporttien mukaan syntynyt minkäänlaisia nukleotideja.” *³ Sen todennäköisyys, että itseään kopioiva RNA-molekyyli olisi muodostunut sattumalta kemiallisia rakenneosia sisältävässä lammikossa, on hänen mukaansa ”niin häviävän pieni, että jos näin olisi tapahtunut edes kerran jossain päin näkyvää maailmankaikkeutta, se olisi ollut poikkeuksellisen hyvää onnea”.⁴

Entä proteiinimolekyylit? Niissä voi olla  50:stä jopa useaan tuhanteen aminohappoa, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa erittäin tarkassa järjestyksessä. ”Yksinkertaisen” solun keskivertoproteiinissa on 200 aminohappoa, ja tällaisessakin solussa on tuhansia erityyppisiä proteiineja. Sen todennäköisyys, että edes sellainen proteiini, joka koostuu vain 100 aminohaposta, olisi koskaan voinut syntyä maan päällä sattumalta, on laskelmien mukaan noin yksi tuhannesta biljoonasta.

Evoluutioteoriaa kannattava tutkija Hubert P. Yockey menee päätelmässään pitemmälle. Hän sanoo: ”On mahdotonta, että elämän alussa proteiinit olisivat ilmaantuneet ensin.”⁵ Proteiinien valmistamiseen tarvitaan RNA:ta, mutta proteiineja puolestaan tarvitaan RNA:n valmistamiseen. Entä jos sekä proteiineja että RNA-molekyylejä olisi kuitenkin ilmaantunut sattumalta samassa paikassa samaan aikaan, vaikka se on äärimmäisen epätodennäköistä? Kuinka todennäköistä on, että ne olisivat toimineet yhdessä tuottaakseen itseään kopioivan ja ylläpitävän elämänmuodon? ”Sen todennäköisyys, että näin olisi tapahtunut sattumalta (kun proteiinien ja RNA:n seos on sattumanvarainen), näyttää olevan äärettömän pieni”, sanoo tri Carol Cleland * Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallituksen NASAn astrobiologian instituutin jäsen. Hän jatkaa: ”Silti useimmat tutkijat tuntuvat olettavan, että jos he pystyvät selittämään proteiinien ja RNA:n riippumattoman syntymisen alkuolosuhteissa, niiden yhteistoiminta kyllä järjestyy tavalla tai toisella itsekseen.” Näiden elämän rakenneosien sattumanvaraista syntyä koskevista nykyteorioista hän sanoo: ”Mikään niistä ei ole tarjonnut kovin tyydyttävää selitystä sille, miten tämä tapahtui.”⁶

Miksi näillä asioilla on merkitystä? Elämän sattumanvaraista syntyä kannattavilla tutkijoilla on purtavanaan melkoinen pähkinä. He ovat löytäneet joitakin aminohappoja, joita on myös elävissä soluissa. He ovat tuottaneet huolellisesti suunnitelluissa ja ohjatuissa laboratoriokokeissa muita molekyylejä, jotka ovat vielä monimutkaisempia. He toivovat pystyvänsä aikanaan muodostamaan kaikki ”yksinkertaisen” solun rakentamiseen tarvittavat osat. Heitä voitaisiin verrata tiedemieheen, joka valmistaa luonnonaineista terästä, muovia ja silikonia sekä johtoja ja rakentaa niistä robotin. Sitten hän ohjelmoi sen tuottamaan itsestään kopioita. Mitä hän täten todistaa? Korkeintaan sen, että älyllinen olento pystyy luomaan vaikuttavan koneen.

 Vastaavasti jos tutkijat jonain päivänä onnistuvat tuottamaan solun, saavutus olisi todella hämmästyttävä, mutta todistaisiko se, että solu voi syntyä sattumalta? Eikö pikemminkin juuri päinvastoin?

Mitä sinä ajattelet? Kaikki tähänastiset tieteelliset todisteet osoittavat, että elämää voi syntyä vain olemassa olevasta elämästä. Sellainen näkemys, että edes ”yksinkertainen” solu olisi muodostunut elottomista aineista sattumalta, lepää uskon varassa.

Oletko tosiasioiden valossa valmis uskomaan näin? Ennen kuin vastaat, luo tarkempi silmäys solun rakenteisiin. Se auttaa sinua näkemään, ovatko joidenkin tiedemiesten teoriat elämän alkuperästä järkeviä – vai ehkä yhtä mielikuvituksellisia kuin joidenkin vanhempien selitykset lasten maailmaan tulosta.