Kun Jeesus on Jerusalemissa vuoden 30 pesahina, hän tekee siellä ihmeitä. Siksi monet uskovat häneen. Ihmeet tekevät vaikutuksen myös Nikodemokseen, joka on fariseus ja sanhedrinin, juutalaisten ylimmän tuomioistuimen, jäsen. Hän haluaa tietää lisää, joten hän menee Jeesuksen luo pimeän tultua. Ehkä Nikodemos pelkää, että hänen maineensa kärsii, jos toiset juutalaiset johtajat näkevät hänet.

Nikodemos sanoo: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Kukaan ei voi tehdä näitä ihmeitä, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Vastaukseksi Jeesus kertoo hänelle, että kukaan ei voi mennä Jumalan valtakuntaan, ellei hän ”synny uudelleen”. (Johannes 3:2, 3.)

Miten ihminen sitten voi syntyä uudelleen? ”Eihän hän voi mennä äitinsä kohtuun toista kertaa ja syntyä?” Nikodemos kysyy (Johannes 3:4).

Uudelleen syntyminen ei tarkoita sitä. Jeesus selittää: ”Jos joku ei synny vedestä ja hengestä, hän ei voi päästä Jumalan valtakuntaan.” (Johannes 3:5.) Kun Jeesus kastettiin ja pyhä henki laskeutui hänen päälleen, hän syntyi ”vedestä ja hengestä”. Lisäksi taivaasta kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” (Matteus 3:16, 17.) Näin Jumala ilmoitti, että Jeesuksesta oli nyt tullut hengellinen poika, jolla oli mahdollisuus päästä taivaalliseen valtakuntaan. Myöhemmin vuoden 33 helluntaina pyhää henkeä vuodatettaisiin muiden kastettujen päälle ja he syntyisivät uudelleen Jumalan hengellä voidelluiksi pojiksi (Apostolien teot 2:1–4).

Nikodemoksen on vaikea ymmärtää sitä, mitä Jeesus opettaa hänelle valtakunnasta. Siksi Jeesus kertoo hänelle lisää erityisestä osastaan, joka hänellä on Jumalan ihmispoikana. Hän sanoo: ”Niin kuin Mooses kohotti käärmeen erämaassa, niin täytyy Ihmisen Poikakin kohottaa, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi ikuisen elämän.” (Johannes 3:14, 15.)

Kauan sitten israelilaisten, joita puri myrkkykäärme, täytyi katsoa kuparista tehtyä käärmettä jäädäkseen henkiin (4. Mooseksen kirja 21:9). Samoin kaikkien ihmisten on uskottava Jumalan Poikaan, jotta he voisivat pelastua kuolemasta ja saada ikuisen elämän. Jeesus korostaa sitä, miten suurta rakkautta Jehova tällä tavoin osoittaa, ja sanoo Nikodemokselle: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan, joka uskoo häneen, tuhoutuisi vaan saisi ikuisen elämän.” (Johannes 3:16.) Nyt kun Jeesus on Jerusalemissa, puolisen vuotta palveluksensa aloittamisen jälkeen, hän sanoo selvästi, että hänen avullaan ihmiset voivat pelastua.

Jeesus sanoo Nikodemokselle: ”Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan, jotta hän tuomitsisi maailman.” Häntä ei siis lähetetty julistamaan ihmiskunnalle kuolemantuomiota. Sen sijaan hänet lähetettiin, ”jotta maailma pelastuisi hänen välityksellään”. (Johannes 3:17.)

Nikodemos on tullut Jeesuksen luo pelokkaana pimeyden turvin. On siksi kiinnostavaa, että Jeesus päättää keskustelunsa hänen kanssaan sanoihin: ”Tuomion peruste on se, että valo [Jeesus sen vuoksi, miten hän eli ja mitä hän  opetti] on tullut maailmaan, mutta ihmiset eivät ole rakastaneet valoa vaan pimeyttä, sillä heidän tekonsa ovat olleet pahoja. Se joka harjoittaa pahaa, vihaa valoa eikä tule valoon, ettei häntä ojennettaisi teoistaan. Mutta se, joka tekee oikein, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat Jumalan tahdon mukaisia.” (Johannes 3:19–21.)

Nyt kun tämä fariseus ja Israelin opettaja on kuullut, mikä osa Jeesuksella on Jumalan tarkoituksessa, hänen täytyy miettiä, mitä hän itse aikoo tehdä.