Jeesus ja opetuslapset kulkevat pohjoiseen kohti Galileaa. On kevät, ja vilja on tähkällä. Koska opetuslapsilla on nälkä, he katkovat pellolla tähkiä ja syövät niistä jyviä. On kuitenkin sapattipäivä, ja fariseukset näkevät, mitä he tekevät.

Jotkut Jerusalemin juutalaiset halusivat vähän aikaa sitten tappaa Jeesuksen, koska heidän mielestään hän rikkoi sapattia. Nyt fariseukset esittävät syytöksen, joka koskee opetuslapsia: ”Katso! Sinun opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä ei ole lupa tehdä sapattina.” (Matteus 12:2.)

Fariseukset väittävät, että tähkien katkominen ja niiden hierominen käsissä on sadon korjaamista ja puimista (2. Mooseksen kirja 34:21). Heidän jyrkkä tulkintansa siitä, mikä on työtä, tekee sapatista rasittavan, vaikka sen piti alun perin olla iloinen, hengellisesti rakentava päivä. Jeesus kumoaa heidän väitteensä kertomalla esimerkkejä, jotka osoittavat, ettei Jehova Jumala tarkoittanut, että hänen sapattilakiaan tulkittaisiin noin tiukasti.

Jeesus mainitsee esimerkkinä Daavidin ja hänen kanssaan olleet miehet. Kun heille tuli nälkä, he menivät pyhäkkötelttaan ja söivät siellä olevat uhrileivät. Yleensä vain papit saivat syödä leipiä, jotka oli otettu pois Jehovan edestä ja korvattu tuoreilla. Daavidia ja hänen miehiään ei näissä olosuhteissa tuomittu leipien syömisestä. (3. Mooseksen kirja 24:5–9; 1. Samuelin kirja 21:1–6.)

Jeesus kertoo toisenkin esimerkin: ”Ettekö ole lukeneet laista, että papit työskentelevät temppelissä sapatteina mutta pysyvät silti syyttöminä?”  Hän tarkoittaa, että sapattipäivänäkin papit teurastavat uhrieläimiä ja tekevät muita töitä temppelissä. Jeesus jatkaa: ”Mutta minä sanon teille, että tässä on jotain temppeliä suurempaa.” (Matteus 12:5, 6; 4. Mooseksen kirja 28:9.)

Auttaakseen kuulijoita ymmärtämään asian ytimen Jeesus lainaa jälleen Raamatun kirjoituksia: ”Jos kuitenkin olisitte ymmärtäneet, mitä tarkoittaa: ’Armoa minä tahdon enkä uhria’, ette olisi tuominneet syyttömiä.” Sitten hän sanoo: ”Ihmisen Poika on näet sapatin Herra.” Jeesus tarkoittaa tulevaa tuhatvuotista valtakuntaa, jossa vallitsee rauha ja jonka hallitsija hän on. (Matteus 12:7, 8; Hoosea 6:6.)

Ihmiskunta on jo kauan ollut Paholaisen raskaassa orjuudessa ja joutunut kärsimään väkivallasta ja sodista. Tilanne tulee olemaan aivan toinen, kun Kristus hallitsee tuhatvuotisen sapatin ajan. Silloin saamme nauttia levosta, jota kipeästi kaipaamme ja tarvitsemme!