Elisabetin synnytys lähestyy. Hänen sukulaisensa Maria on ollut hänen luonaan kolme kuukautta, mutta nyt heidän on aika hyvästellä toisensa. Maria lähtee pitkälle kotimatkalle kohti pohjoisessa sijaitsevaa Nasaretia. Noin puolen vuoden kuluttua hänkin saa pojan.

Pian Marian lähdön jälkeen Elisabet synnyttää. Synnytys menee hyvin, ja äiti ja vauva ovat kunnossa. Kun Elisabet esittelee pienen poikansa naapureille ja sukulaisille, he kaikki iloitsevat.

Israelille annetussa Jumalan laissa käskettiin ympärileikkaamaan poikavauva kahdeksantena päivänä syntymästä. Samalla hänelle annettiin nimi. (3. Mooseksen kirja 12:2, 3.) Joidenkin mielestä Sakarjan poika pitää nimetä isänsä mukaan. Elisabet on kuitenkin eri mieltä: ”Ei, vaan hänen nimekseen tulee Johannes.” (Luukas 1:60.) Enkeli Gabrielhan oli sanonut, että lapsen nimeksi pitää antaa Johannes.

Naapurit ja sukulaiset vastustelevat: ”Suvussasi ei ole ketään sen nimistä.” (Luukas 1:61.) He kysyvät viittomalla Sakarjalta, minkä nimen hän haluaa pojalleen antaa. Sakarja pyytää kirjoitustaulun ja kirjoittaa: ”Hänen nimensä on Johannes.” (Luukas 1:63.)

Sillä hetkellä Sakarja saa ihmeen avulla puhekykynsä takaisin. Hän oli menettänyt sen, koska ei uskonut enkeliä, joka sanoi, että Elisabet saisi pojan. Kun Sakarja alkaa taas puhua, naapurit ovat hämmästyneitä. He pohtivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” (Luukas 1:66.) He ymmärtävät, että Jumala vaikutti siihen, minkä nimen Johannes sai.

Sakarja täyttyy pyhällä hengellä ja julistaa: ”Ylistetty olkoon Jehova, Israelin Jumala, sillä hän on kohdistanut huomionsa kansaansa ja tuonut sille vapautuksen. Hän on antanut meille voimakkaan pelastajan palvelijansa Daavidin suvusta.” (Luukas 1:68, 69.) ”Voimakkaalla pelastajalla”  hän tarkoittaa Herraa Jeesusta, joka ei ole vielä syntynyt. Sakarja sanoo, että hänen välityksellään Jumala ”[antaa] meille – sen jälkeen kun meidät on pelastettu vihollisten käsistä – kunnian palvella häntä pelottomasti, uskollisesti ja oikein koko elämämme ajan” (Luukas 1:74, 75).

Omasta pojastaan Sakarja ennustaa: ”Sinua, lapsi, tullaan kutsumaan Korkeimman profeetaksi, sillä sinä tulet kulkemaan Jehovan edellä valmistaaksesi hänelle tien, kertoaksesi hänen kansalleen siitä, että hän pelastaa heidät antamalla heidän syntinsä anteeksi meidän Jumalamme hellän myötätunnon vuoksi. Tämän myötätunnon ansiosta päivänkoiton valo tulee luoksemme ylhäältä loistaakseen niille, jotka ovat pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjatakseen jalkamme rauhan tielle.” (Luukas 1:76–79.) Tämä ennustus on erittäin rohkaiseva!

Maria, joka ei ole vielä naimisissa, on palannut kotiinsa Nasaretiin. Mitä hänelle tapahtuu, kun ihmiset saavat tietää, että hän odottaa lasta?