1, 2. Miksi tarvitsemme opastusta, kun liikumme vieraalla seudulla? Minkä oppaan Jehova on antanut meille?

 KUVITTELE, että kävelet suuressa autiomaassa. Maisema muuttuu koko ajan, kun voimakkaat tuulet liikuttelevat hiekkaa eri suuntiin. Voit helposti eksyä. Mistä tiedät, mihin suuntaan sinun pitäisi mennä? Tarvitset jonkun tai jonkin opastamaan sinua. Voit käyttää apuna kompassia, aurinkoa, tähtiä, karttaa tai GPS-laitetta tai pyytää apua joltakulta, joka tuntee seudun hyvin.  On tärkeää saada opastusta, koska oikean suunnan löytäminen voi pelastaa henkesi.

² Meillä kaikilla on elämässä vaikeita tilanteita, ja joskus voimme tuntea olevamme eksyksissä. Jehova on kuitenkin antanut meille jokaiselle oppaan, omantunnon (Jaakobin kirje 1:17). Mikä omatunto on, ja miten se toimii? Miten omaatuntoa voi valmentaa? Miksi meidän tulisi ottaa huomioon toisten omatunto? Entä millä tavoin puhdas omatunto voi tehdä elämästämme paljon parempaa?

3. Mikä omatunto on?

³ Omatunto on arvokas lahja Jehovalta. Se on sisäinen oikean ja väärän taju. Raamatussa ”omaatuntoa” vastaava kreikan sana merkitsee ’tietoa tai tietoisuutta itsensä kanssa’. Kun omatuntomme toimii hyvin, pystymme tarkastelemaan, millaisia oikeasti olemme. Omatunto voi auttaa meitä arvioimaan rehellisesti sisimpiä ajatuksiamme ja tunteitamme. Se voi auttaa meitä toimimaan oikein ja karttamaan pahaa. Se voi myös saada meidät tuntemaan iloa, kun olemme tehneet viisaan ratkaisun, tai syyllisyyttä, kun olemme toimineet väärin. (Ks. loppuviite 5.)

4, 5. a) Mitä tapahtui, kun Aadam ja Eeva eivät kuunnelleet omantuntonsa ääntä? b) Mitä jotkin Raamatun esimerkit opettavat siitä, miten omatunto toimii?

⁴ Jokainen voi valita, kuunteleeko hän omaatuntoaan vai ei. Aadam ja Eeva päättivät olla kuuntelematta omantuntonsa ääntä, ja se johti siihen, että  he tekivät syntiä. Jälkeenpäin he tunsivat syyllisyyttä, mutta liian myöhään. He olivat jo kapinoineet Jumalaa vastaan. (1. Mooseksen kirja 3:7, 8.) Vaikka heillä oli täydellinen omatunto ja he tiesivät, että oli väärin olla tottelematon Jumalalle, he päättivät vaientaa omantuntonsa äänen.

⁵ Toisaalta monet epätäydelliset ihmiset ovat kuunnelleet omantuntonsa ääntä. Job oli tästä hyvä esimerkki. Koska hän kuunteli omaatuntoaan ja teki hyviä päätöksiä, hän saattoi sanoa: ”Sydämeni ei tuomitse minua yhtenäkään elinpäivänäni.” (Job 27:6.) Job tarkoitti ”sydämellä” omaatuntoaan. Daavid puolestaan vaiensi joissain tilanteissa omantuntonsa äänen ja rikkoi Jehovan käskyjä. Erään kerran kun hän oli osoittanut epäkunnioitusta kuningas Saulia kohtaan, hänen ”omatuntonsa soimasi häntä” (1. Samuelin kirja 24:5). Hän tiesi tehneensä väärin. Kuuntelemalla omaatuntoaan hän voisi välttää tekemästä samaa virhettä uudelleen.

6. Miksi voidaan sanoa, että omatunto on Jehovan lahja kaikille ihmisille?

⁶ Myös ne, jotka eivät tunne Jehovaa, tajuavat, että jotkin asiat ovat oikein ja toiset väärin. Raamatussa sanotaan: ”Heidän omat ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä.” (Roomalaisille 2:14, 15.) Useimmat ihmiset esimerkiksi ymmärtävät, että on väärin murhata tai varastaa. He eivät ehkä edes tiedosta sitä, että sen kertoo heille omatunto, Jehovan antama oikean ja väärän taju, ja että he noudattavat periaatteita, joiden avulla Jehova auttaa meitä tekemään elämässä hyviä ratkaisuja.

7. Miksi omatuntomme voi joskus olla väärässä?

 ⁷ Omatuntomme voi kuitenkin joskus olla väärässä. Koska olemme epätäydellisiä, ajatuksemme ja tunteemme ovat voineet vahingoittaa sitä, minkä vuoksi se saattaa ohjata meitä väärään suuntaan. Omatunto ei automaattisesti toimi oikein (1. Mooseksen kirja 39:1, 2, 7–12). Sitä täytyy valmentaa. Jehova auttaa meitä tässä pyhän henkensä ja Raamatun periaatteiden välityksellä (Roomalaisille 9:1). Miten omaatuntoa voi valmentaa?

8. a) Miten tunteet voivat vaikuttaa omaantuntoon? b) Mitä meidän pitäisi miettiä ennen kuin teemme jonkin ratkaisun?

⁸ Joidenkin mielestä omantunnon kuunteleminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että antaa omien tunteidensa ohjata itseään. He ajattelevat, että he voivat tehdä mitä tahansa, kunhan se heistä itsestään tuntuu hyvältä. Epätäydellisyyden vuoksi tunteet voivat kuitenkin johtaa meidät harhaan. Ne voivat olla niin voimakkaita, että ne vaikuttavat omaantuntoomme. Raamattu sanoo: ”Sydän on petollisempi kuin mikään muu, se on toivoton. Kuka voi tuntea sen?” (Jeremia 17:9.) Saatamme siksi alkaa ajatella, että jokin on oikein, vaikka se todellisuudessa on väärin. Esimerkiksi ennen kuin Paavalista tuli kristitty, hän vainosi julmasti Jumalan kansaan kuuluvia ja uskoi toimivansa oikein. Hänen omatuntonsa ei vaivannut häntä. Myöhemmin hän kuitenkin sanoi: ”Minut tutkii Jehova.” (1. Korinttilaisille 4:4; Apostolien teot 23:1; 2. Timoteukselle 1:3.) Kun Paavali sai tietää, mitä mieltä Jehova oli hänen toiminnastaan, hän tajusi, että hänen  pitää muuttua. Niinpä ennen kuin teemme jotain, meidän täytyy miettiä, mitä Jehova haluaisi meidän tekevän.

9. Mitä Jumalan pelkääminen tarkoittaa?

⁹ Kun rakastamme jotakuta, emme halua pahoittaa hänen mieltään. Koska rakastamme Jehovaa, emme halua tehdä mitään, mikä tuottaisi hänelle murhetta. On tärkeää, että tämä tunne on meissä vahvana. Nehemia oli tästä hyvä esimerkki. Hän oli korkeassa virassa oleva käskynhaltija, mutta ei halunnut hyödyntää asemaansa tullakseen rikkaaksi. Miksei? Hän sanoi, että hän ”pelkäsi Jumalaa”. (Nehemia 5:15.) Nehemia ei halunnut tehdä mitään, mikä olisi pahoittanut Jehovan mielen. Mekin pelkäämme sitä, että aiheuttaisimme Jehovalle mielipahaa tekemällä jotain väärää. Lukemalla Raamattua saamme tietää, miten voimme tuottaa Jehovalle iloa. (Ks. loppuviite 6.)

10, 11. Mitkä Raamatun periaatteet auttavat ratkaisemaan, käytämmekö alkoholia?

¹⁰ Kristityn täytyy esimerkiksi ehkä ratkaista, juoko hän alkoholia vai ei. Mitkä periaatteet auttavat häntä tekemään viisaan ratkaisun? Raamattu ei ensinnäkään tuomitse alkoholin juomista. Sen mukaan viini on lahja Jumalalta (Psalmit 104:14, 15). Jeesus kuitenkin sanoi seuraajilleen, että he eivät saa juoda kohtuuttomasti (Luukas 21:34). Lisäksi Paavali käski karttamaan riehakkaita juhlia ja juopottelua (Roomalaisille 13:13). Hän sanoi, että ”juopot – – [eivät] peri Jumalan valtakuntaa” (1. Korinttilaisille 6:9, 10).

¹¹ Jokainen voisi kysyä itseltään: Miten tärkeää alkoholi on minulle? Tarvitsenko sitä voidakseni rentoutua?  Juonko alkoholia siksi, että tuntisin oloni varmemmaksi? Pystynkö hallitsemaan sitä, miten paljon ja miten usein juon? * Onko minulla hauskaa ystävieni kanssa, vaikka tarjolla ei olisi alkoholia? Voimme pyytää Jehovalta apua viisaiden ratkaisujen tekemiseen. (Lue psalmi 139:23, 24.) Miettimällä Raamatun periaatteita ja arvioimalla itseämme rehellisesti valmennamme omaatuntoamme toimimaan oikein. Tähän liittyy kuitenkin vielä muutakin.

12, 13. Miksi meidän omatuntomme voi olla erilainen kuin jonkun toisen omatunto? Miten eroavuuksiin tulee suhtautua?

¹² Eri ihmisillä on erilainen omatunto. Sinun omatuntosi voi sallia jotain, mitä jonkun toisen omatunto ei salli. Sinä saatat esimerkiksi juoda alkoholia, kun taas joku toinen päättää olla juomatta. Mistä tällaiset erot johtuvat?

¹³ Se miten suhtaudumme johonkin asiaan, riippuu usein muun muassa kasvuympäristöstämme, perhetaustastamme ja elämänkokemuksistamme. Esimerkiksi joku, jolla on ollut menneisyydessä vaikeuksia hallita juomistaan, voi päättää, ettei juo lainkaan. (1. Kuninkaiden kirja 8:38, 39.) Jos siis tarjoat jollekulle alkoholia ja hän kieltäytyy, miten reagoit? Loukkaannutko? Alatko tyrkyttää sitä hänelle? Vaaditko häntä selittämään, miksi hän ei juo? Et varmastikaan, koska kunnioitat hänen omaatuntoaan.

14, 15. Millainen tilanne syntyi Paavalin päivinä? Minkä neuvon hän antoi?

 ¹⁴ Apostoli Paavalin päivinä syntyi tilanne, joka osoitti, että ihmisten omatunto voi olla erilainen. Kaupassa myytiin välillä sellaista lihaa, jota oli käytetty epäjumalien palvonnassa. (1. Korinttilaisille 10:25.) Paavalin mielestä sellaisen lihan ostaminen ja syöminen ei ollut väärin. Hän ajatteli, että kaikki ruoka tulee Jehovalta. Jotkut kristityt, jotka olivat aiemmin palvoneet epäjumalia, ajattelivat kuitenkin toisin. Heidän mielestään sellaisen lihan syöminen oli väärin. Ajatteliko Paavali: ”Asia ei vaivaa minun omaatuntoani, joten minulla on oikeus syödä, mitä haluan”?

¹⁵ Paavali ei ajatellut näin. Hän piti toisten kristittyjen tunteita niin tärkeinä, että oli halukas luopumaan joistain omista oikeuksistaan. Hän sanoi, että meidän ei pidä ”miellyttää itseämme”. Sitten hän lisäsi: ”Eihän Kristuskaan miellyttänyt itseään.” (Roomalaisille 15:1, 3.) Jeesuksen tavoin Paavali välitti toisista enemmän kuin itsestään. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 8:13; 10:23, 24, 31–33.)

16. Miksi meidän ei pidä tuomita toisia kristittyjä siitä, mitä heidän omatuntonsa sallii heidän tehdä?

¹⁶ Entä jos jonkun omatunto sallii hänen tehdä jotain, mikä tuntuu meistä väärältä? Meidän täytyy huolellisesti varoa, ettemme arvostele häntä ja väitä, että me olemme oikeassa ja hän väärässä. (Lue Roomalaiskirjeen 14:10.) Jehova on antanut meille omantunnon siksi, että voisimme arvioida itseämme, ei siksi, että tuomitsisimme toisia (Matteus 7:1). Emme koskaan haluaisi omien valintojemme aiheuttavan  erimielisyyksiä seurakunnassa. Yritämme sen sijaan vahvistaa rakkautta ja yhteenkuuluvuutta (Roomalaisille 14:19).

17. Mitä omalletunnolle voi tapahtua?

¹⁷ Apostoli Pietari kirjoitti: ”Säilyttäkää hyvä omatunto.” (1. Pietarin kirje 3:16.) Jos joku sivuuttaa toistuvasti Jehovan periaatteet, hänen omatuntonsa lakkaa vähitellen varoittamasta häntä. Paavali sanoi, että sellainen omatunto on ”kuin poltinraudalla poltettu” (1. Timoteukselle 4:2). Kun ihoon tulee paha  palovamma, palaneeseen kohtaan muodostuu lopulta arpi, jossa ei ole tuntoa. Jos joku toimii jatkuvasti väärin, hänen omastatunnostaan tulee kuin ”poltettu”, ja lopulta se turtuu kokonaan.

18, 19. a) Miten häpeän tai syyllisyyden tunteet voivat hyödyttää meitä? b) Miksi meidän ei tarvitse tuntea syyllisyyttä sellaisten syntien vuoksi, joita olemme katuneet?

¹⁸ Kun tunnemme syyllisyyttä, kyse voi olla siitä, että omatuntomme kertoo meidän tehneen jotain väärää. Kolkuttava omatunto voi auttaa meitä näkemään, mitä väärää teimme, ja karttamaan sitä jatkossa. Haluamme oppia virheistämme, niin ettemme toista niitä. Esimerkiksi kun kuningas Daavid oli tehnyt syntiä, hänen omatuntonsa sai hänet katumaan. Hän vihasi sitä, mitä oli tehnyt, ja päätti, että jatkossa  hän tottelisi Jehovaa. Daavid saattoi omasta kokemuksestaan sanoa, että Jehova on ”hyvä ja valmis antamaan anteeksi”. (Psalmit 51:1–19; 86:5.) (Ks. loppuviite 7.)

¹⁹ Joskus ihminen voi tuntea syyllisyyttä vielä kauan sen jälkeenkin kun hän on katunut tekemäänsä syntiä. Syyllisyydentunteet voivat olla tuskallisia ja saada ihmisen tuntemaan itsensä arvottomaksi. Jos sinulla on tällaisia tuntemuksia, muista, että tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ymmärsitpä tuolloin selvästi tai et, mikä on oikein ja mikä väärin, Jehova on antanut sinulle täysin anteeksi ja nuo synnit on pyyhitty pois. Olet Jehovan edessä puhdas ja tiedät, että nyt toimit oikein. Sydämesi voi silti edelleen tuomita sinut, mutta Raamattu sanoo: ”Jumala on suurempi  kuin meidän sydämemme.” (Lue 1. Johanneksen kirjeen 3:19, 20.) Jumalan rakkaus ja halu antaa anteeksi ovat voimakkaampia kuin omat syyllisyyden tai häpeän tunteemme. Voit olla varma siitä, että Jehova on antanut sinulle anteeksi. Kun luotat Jehovan anteeksiantoon, voit saada hyvän omantunnon ja palvella Jehovaa iloiten. (1. Korinttilaisille 6:11; Heprealaisille 10:22.)

20, 21. a) Mitä tämä kirja voi auttaa sinua tekemään? b) Minkä vapauden Jehova on antanut meille? Miten sitä tulisi käyttää?

²⁰ Tämän kirjan tarkoitus on auttaa sinua valmentamaan omaatuntoasi niin, että se varoittaa ja suojelee sinua näinä vaikeina viimeisinä päivinä. Hyvin toimiva omatunto auttaa sinua myös toimimaan Raamatun periaatteiden mukaan elämän eri tilanteissa. Tässä kirjassa ei tietenkään ole luetteloa, josta löytyisi sääntö joka tilanteeseen. Noudatamme ”Kristuksen lakia”, joka perustuu Jumalan periaatteisiin ja joka antaa meille paljon vapautta (Galatalaisille 6:2). Vaikka johonkin asiaan ei ole valmista sääntöä, se ei ole meille tekosyy tehdä sitä, mikä on väärin (2. Korinttilaisille 4:1, 2; Heprealaisille 4:13; 1. Pietarin kirje 2:16). Pidämme sen sijaan vapauttamme tilaisuutena osoittaa Jehovalle, että rakastamme häntä.

²¹ Kun mietiskelemme Raamatun periaatteita ja pyrimme elämään niiden mukaan, opimme käyttämään arvostelukykyämme ja ajattelemaan niin kuin Jehova ajattelee (Heprealaisille 5:14). Siten voimme saada hyvin valmennetun omantunnon, joka opastaa meitä läpi elämän ja auttaa meitä pysymään Jumalan rakkaudessa.