Jumalan periaatteet ovat perustotuuksia, jotka on kirjoitettu Raamattuun. Jumalan lait perustuvat niihin. Periaatteet auttavat meitä ymmärtämään, mitä Jumala ajattelee asioista. Ne auttavat meitä myös tekemään viisaita ratkaisuja ja toimimaan oikein. Ne ovat erityisen hyödyllisiä silloin, kun Jumalan antamissa laeissa ei käsitellä jotain asiaa suoraan.

▸ Luku 1, kpl 8

Jehovan totteleminen merkitsee sitä, että tekee mielellään sen, mitä hän pyytää tekemään. Hän haluaa meidän tottelevan häntä rakkaudesta (1. Johanneksen kirje 5:3). Jos rakastamme Jumalaa ja luotamme häneen, noudatamme hänen neuvojaan kaikissa tilanteissa, silloinkin kun se tuntuu vaikealta. Meidän on viisasta totella Jehovaa, koska hän opettaa meitä elämään hyvää elämää jo nyt ja lupaa, että saamme monia siunauksia tulevaisuudessa (Jesaja 48:17).

▸ Luku 1, kpl 10

Jehova on antanut kaikille ihmisille vapaan tahdon eli kyvyn tehdä valintoja. Hän ei luonut meitä roboteiksi. (5. Mooseksen kirja 30:19; Joosua 24:15.) Voimme käyttää tätä vapautta viisaiden valintojen tekemiseen. Valintamme voivat kuitenkin olla epäviisaita, jos emme ole tarkkoja. Koska meillä on vapaa tahto, meidän on itse ratkaistava, haluammeko olla uskollisia Jehovalle ja todistaa hänelle, että rakastamme häntä.

▸ Luku 1, kpl 12

Jehova on antanut meille moraalinormeja ohjaamaan käyttäytymistämme ja toimintaamme. Raamatussa kerrotaan, mitkä nuo normit ovat ja miten ne voivat auttaa meitä elämään hyvää elämää  (Sananlaskut 6:16–19; 1. Korinttilaisille 6:9–11). Niiden avulla saamme tietää, mikä on Jumalan mielestä oikein ja mikä väärin. Ne auttavat meitä myös tekemään viisaita ratkaisuja ja kohtelemaan toisia hyvin. Maailman normit madaltuvat jatkuvasti, mutta Jehovan normit eivät muutu (5. Mooseksen kirja 32:4–6; Malakia 3:6). Niiden mukaan eläminen suojelee terveyttämme ja henkistä hyvinvointiamme.

▸ Luku 1, kpl 17

Omatunto on sisäinen oikean ja väärän taju. Jehova on antanut jokaiselle meistä omantunnon. (Roomalaisille 2:14, 15.) Jotta omatunto toimisi oikein, sitä täytyy valmentaa Jehovan moraalinormien avulla. Silloin voi tehdä ratkaisuja, jotka tuovat iloa Jumalalle (1. Pietarin kirje 3:16). Omatuntomme voi varoittaa meitä, kun olemme tekemäisillämme jotain epäviisasta, tai se voi soimata meitä, kun olemme tehneet jotain väärää. Omatunto voi lakata toimimasta oikein, mutta Jehovan avulla sitä voi vahvistaa niin, että se toimii jälleen hyvin. Puhdas omatunto tuo mielenrauhan ja vahvistaa itsekunnioitusta.

▸ Luku 2, kpl 3

Jumalan pelkääminen tarkoittaa sitä, että rakastaa ja kunnioittaa häntä niin paljon, ettei halua tehdä mitään sellaista, mistä hän ei pidä. Jumalanpelko auttaa meitä tekemään hyvää ja karttamaan pahaa (Psalmit 111:10). Se saa meidät kiinnittämään tarkkaa huomiota siihen, mitä Jehova sanoo. Se myös auttaa meitä pitämään hänelle antamamme lupaukset, koska kunnioitamme häntä syvästi. Se vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme asioista, miten kohtelemme muita ja millaisia valintoja teemme arjessa.

▸ Luku 2, kpl 9

Katumiseen sisältyy syvä suru sen johdosta, että on tehnyt jotain väärää. Ne, jotka rakastavat Jumalaa, ovat hyvin pahoillaan, kun he ymmärtävät  toimineensa vastoin hänen normejaan. Jos toimimme väärin, meidän täytyy pyytää Jehovaa antamaan meille anteeksi Jeesuksen lunastusuhrin perusteella (Matteus 26:28; 1. Johanneksen kirje 2:1, 2). Kun kadumme vilpittömästi ja lakkaamme tekemästä sitä, mikä on väärin, voimme luottaa siihen, että Jehova antaa meille anteeksi. Silloin meidän ei enää tarvitse kantaa syyllisyyttä aiemmista väärinteoistamme. (Psalmit 103:10–14; 1. Johanneksen kirje 1:9; 3:19–22.) Meidän täytyy pyrkiä oppimaan virheistämme, korjata väärää ajatteluamme ja elää Jehovan normien mukaan.

▸ Luku 2, kpl 18

Jos joku tekee vakavaa syntiä mutta ei kadu eikä halua elää Jehovan normien mukaan, hän ei voi enää kuulua seurakuntaan. Hänet täytyy erottaa. Kun joku erotetaan, emme ole enää tekemisissä hänen kanssaan emmekä puhu hänen kanssaan (1. Korinttilaisille 5:11; 2. Johanneksen kirje 9–11). Tämä järjestely suojelee seurakuntaa, ja lisäksi vältetään tuottamasta häpeää Jehovan nimelle (1. Korinttilaisille 5:6). Se voi myös auttaa erotettua katumaan ja palaamaan Jehovan luo (Luukas 15:17).

▸ Luku 3, kpl 19

Jehova rakastaa meitä ja haluaa auttaa meitä. Siksi hän antaa meille opastusta, ohjausta ja neuvontaa Raamatun ja häntä rakastavien ihmisten välityksellä. Tarvitsemme tällaista apua kipeästi, koska olemme epätäydellisiä (Jeremia 17:9). Kun kuuntelemme niitä, joiden välityksellä Jehova opastaa meitä, osoitamme, että kunnioitamme häntä ja haluamme totella häntä (Heprealaisille 13:7).

▸ Luku 4, kpl 2

Koska olemme epätäydellisiä, meillä on taipumus olla itsekkäitä ja ylpeitä. Jehova kuitenkin haluaa meidän olevan nöyriä. Voimme oppia nöyryyttä, kun vertaamme itseämme Jehovaan ja ymmärrämme, miten pieniä olemme (Job 38:1–4). Nöyryyttä voi kehittää myös siten, että opettelee ajattelemaan itsensä sijasta enemmän muita ja heidän parastaan. Ylpeys saa ihmisen usein pitämään itseään toisia parempana. Nöyrä ihminen osaa arvioida itseään rehellisesti, ja hän tiedostaa sekä vahvuutensa että heikkoutensa. Hän uskaltaa myöntää virheensä ja pyytää anteeksi, ja hän on valmis ottamaan vastaan ehdotuksia ja neuvoja. Nöyrä ihminen luottaa Jehovaan ja hänen ohjaukseensa. (1. Pietarin kirje 5:5.)

▸ Luku 4, kpl 4

Valtaan sisältyy oikeus antaa määräyksiä ja tehdä päätöksiä. Jehovalla on ylin valta taivaassa ja maan päällä. Hän on luonut kaiken, ja hän on maailmankaikkeuden mahtavin persoona. Hän käyttää valtaansa aina toisten hyödyksi. Hän on antanut joillekin ihmisille vastuun huolehtia toisista. Esimerkiksi vanhemmilla, seurakunnan vanhimmilla ja viranomaisilla on jonkin verran valtaa, ja Jehova haluaa meidän olevan yhteistoiminnassa heidän kanssaan (Roomalaisille 13:1–5; 1. Timoteukselle 5:17). Jos kuitenkin ihmisten lait ovat ristiriidassa Jumalan lakien kanssa, me tottelemme ennemmin Jumalaa kuin ihmisiä (Apostolien teot 5:29). Kun mukaudumme niiden ohjaukseen, joille Jehova on antanut valtaa, osoitamme kunnioittavamme hänen päätöksiään.

▸ Luku 4, kpl 7

Vanhimmat ovat kokeneita veljiä, joita Jehova käyttää huolehtimaan seurakunnasta (5. Mooseksen kirja 1:13; Apostolien teot 20:28). He auttavat meitä säilyttämään suhteemme Jehovaan vahvana. He myös huolehtivat siitä, että seurakunnassa kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä (1. Korinttilaisille 14:33, 40). Vanhimmat ovat pyhän hengen  nimittämiä, sillä heidän täytyy täyttää pätevyysvaatimukset, jotka on kirjoitettu Raamattuun pyhän hengen ohjauksessa (1. Timoteukselle 3:1–7; Titukselle 1:5–9; 1. Pietarin kirje 5:2, 3). Koska luotamme Jumalan järjestöön ja haluamme tukea sitä, olemme mielellämme yhteistoiminnassa vanhinten kanssa (Psalmit 138:6; Heprealaisille 13:17).

▸ Luku 4, kpl 8

Jehova on antanut vanhemmille vastuun huolehtia lapsistaan ja kodista. Raamatun mukaan mies on kuitenkin perheen pää. Jos perheessä ei ole isää, perheen päänä toimii äiti. Perheen pään vastuulla on huolehtia siitä, että kaikilla perheessä on ruokaa, vaatteita ja katto pään päällä. Hänen vastuullaan on myös auttaa perheenjäseniä palvelemaan Jehovaa. Hän esimerkiksi huolehtii siitä, että perhe pääsee säännöllisesti seurakunnan kokouksiin ja kenttäpalvelukseen ja tutkii Raamattua yhdessä. Lisäksi hän kantaa vastuun päätöksenteosta. Hän pyrkii aina jäljittelemään Jeesusta ja olemaan ystävällinen ja järkevä, ei koskaan julma ja ankara. Sen ansiosta perheessä voi olla lämmin ilmapiiri, jossa jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi ja vahvistaa suhdettaan Jehovaan.

▸ Luku 4, kpl 12

Jehovan todistajien hallintoelin on ryhmä miehiä, joilla on toivo elää taivaassa ja joiden välityksellä Jehova ohjaa kansansa työtä. Ensimmäisellä vuosisadalla Jehova käytti hallintoelintä ohjaamaan varhaiskristillistä seurakuntaa palvontaan liittyvissä kysymyksissä ja saarnaamistyössä (Apostolien teot 15:2). Nykyään veljet, jotka muodostavat hallintoelimen, ottavat johdon Jumalan kansan keskuudessa ja ohjaavat ja suojelevat sitä. Kun he tekevät päätöksiä, he antavat Jumalan sanan ja pyhän hengen ohjata itseään. Jeesus sanoi tätä voideltujen miesten ryhmää ”uskolliseksi ja ymmärtäväiseksi orjaksi” (Matteus 24:45–47).

▸ Luku 4, kpl 15

Joskus sisarta voidaan pyytää tekemään seurakunnassa jotain sellaista, mistä tavallisesti huolehtivat veljet. Tällaisessa tilanteessa sisar osoittaisi kunnioittavansa Jehovan järjestelyjä siten, että hän peittää päänsä. Muulloin sisaren on kuitenkin tarpeen peittää päänsä vain tietyissä tilanteissa, esimerkiksi silloin kun hän johtaa raamattukurssia miehensä tai jonkun kastetun veljen ollessa paikalla. (1. Korinttilaisille 11:11–15.)

▸ Luku 4, kpl 17

Puolueettomuuteen sisältyy se, ettei ota kantaa poliittisiin asioihin (Johannes 17:16). Ne, jotka palvelevat Jehovaa, kannattavat hänen valtakuntaansa. Samoin kuin Jeesus, hekin pysyvät erossa maailman asioista.

Jehova käskee meitä olemaan ”alamaisia ja tottelevaisia hallituksille ja viranomaisille” (Titukselle 3:1, 2; Roomalaisille 13:1–7). Jumalan laki kuitenkin sanoo myös, että on väärin tappaa. Siksi kristityn omatunto ei salli hänen suorittaa asepalvelusta eikä osallistua sotaan. Jos tarjolla on mahdollisuus suorittaa asepalveluksen sijasta siviilipalvelus, kristityn on ratkaistava, salliiko hänen omatuntonsa sen.

Jehova on Luojamme, ja palvomme vain häntä. Kunnioitamme kansallissymboleja, mutta emme tervehdi lippua emmekä laula kansallislaulua. (Jesaja 43:11; Daniel 3:1–30; 1. Korinttilaisille 10:14.) Lisäksi Jehovan palvelijat ovat tehneet henkilökohtaisen ratkaisun olla äänestämättä mitään poliittista puoluetta tai ketään ehdokasta. Tämä johtuu siitä, että olemme jo päättäneet kannattaa Jumalan valtakuntaa (Matteus 22:21; Johannes 15:19; 18:36).

▸ Luku 5, kpl 2

Maailma edistää Saatanan ajattelutapaa, joka on yleinen niiden keskuudessa, jotka eivät rakasta Jehovaa, eivät halua jäljitellä häntä eivätkä välitä hänen normeistaan (1. Johanneksen kirje 5:19). Tällaista ajattelutapaa ja tekoja, joihin se johtaa, sanotaan maailman hengeksi  (Efesolaisille 2:2). Jehovan palvelijat yrittävät kaikin tavoin taistella tätä henkeä vastaan (Efesolaisille 6:10–18). Rakastamme Jehovaa ja hänen normejaan ja yritämme parhaamme mukaan ajatella samalla tavalla kuin hän.

▸ Luku 5, kpl 7

Luopumus tarkoittaa sitä, että alkaa vastustaa Raamatussa olevaa totuutta. Luopiot kapinoivat Jehovaa ja Jumalan valtakunnan kuningasta Jeesusta vastaan ja yrittävät saada muutkin tekemään niin (Roomalaisille 1:25). He haluavat kylvää epäilyjä niiden mieleen, jotka palvelevat Jehovaa. Joistain varhaiskristillisen seurakunnan jäsenistä tuli luopioita, ja näin on tapahtunut nykyäänkin (2. Tessalonikalaisille 2:3). Ne, jotka ovat uskollisia Jehovalle, eivät ole missään tekemisissä luopioiden kanssa. Emme koskaan halua antaa uteliaisuuden tai toisten painostuksen saada meitä lukemaan tai kuuntelemaan luopioiden ajatuksia. Olemme uskollisia Jehovalle ja palvomme ainoastaan häntä.

▸ Luku 5, kpl 9

Kun israelilaiset olivat Mooseksen lain alaisuudessa, he uhrasivat Jehovalle uhreja saadakseen syntinsä anteeksi. Siksi he toivat temppeliin viljaa, öljyä ja eläimiä sovitusuhreiksi. Tämä muistutti israelilaisia siitä, että Jehova oli halukas antamaan anteeksi sekä koko kansan että siihen kuuluvien yksilöiden synnit. Myöhemmin, kun Jeesus antoi elämänsä peittääkseen meidän syntimme, tällaisten uhrien uhraaminen ei enää ollut tarpeen. Jeesus antoi täydellisen uhrin ”kerran kaikiksi ajoiksi” (Heprealaisille 10:1, 4, 10).

▸ Luku 7, kpl 6

Mooseksen laki salli israelilaisten käyttää eläimiä ruoaksi. Heidän piti myös uhrata eläinuhreja (3. Mooseksen kirja 1:5, 6). Jehova ei kuitenkaan koskaan antanut heidän kohdella eläimiä julmasti  (Sananlaskut 12:10). Laissa oli jopa määräyksiä, jotka suojelivat eläimiä julmuuksilta. Israelilaisia käskettiin pitämään eläimistään hyvää huolta. (5. Mooseksen kirja 22:6, 7.)

▸ Luku 7, kpl 6

Veren fraktiot. Veri koostuu neljästä pääaineosasta: punasoluista, valkosoluista, verihiutaleista ja plasmasta. Nämä neljä pääaineosaa voidaan jakaa pienempiin osiin, joita kutsutaan fraktioiksi. *

Jehovan todistajat kieltäytyvät verensiirroista, joissa käytetään kokoverta tai sen neljää pääaineosaa. Mutta entä veren fraktiot? Raamatussa ei käsitellä kaikkia vereen liittyviä kysymyksiä yksityiskohtaisesti. Jokaisen täytyy siis tehdä oma päätöksensä, joka perustuu Raamatun avulla valmennettuun omaantuntoon.

Jotkut todistajat päättävät kieltäytyä kaikista veren fraktioista. Yksi syy päätökseen saattaa olla se, mitä Jumalan laki vaati israelilaisia tekemään eläimestä poistetulle verelle. Heitä käskettiin ”vuodattamaan se maahan”. (5. Mooseksen kirja 12:22–24.)

Toiset päätyvät erilaiseen ratkaisuun. Heidän omatuntonsa sallii joidenkin veren fraktioiden käytön. He saattavat ajatella, että pienet fraktiot eivät enää edusta sen ihmisen tai eläimen elämää, josta veri on otettu.

Kun ratkaiset, miten suhtaudut veren fraktioihin, mieti seuraavia kysymyksiä:

• Ymmärränkö, että jos kieltäydyn kaikista veren fraktioista, se merkitsee sitä, etten hyväksy joitain lääkeaineita, joita käytetään sairauksien ehkäisemisessä tai hoidossa tai jotka auttavat verenvuodon tyrehdyttämisessä?

• Miten selittäisin lääkärille, miksi kieltäydyn joistain tietyistä veren fraktioista tai miksi hyväksyn ne?

 Lääketieteelliset toimenpiteet. Jehovan todistajat eivät ota verensiirtoja, eivät luovuta verta eivätkä anna varastoida omaa vertaan myöhempää leikkausta varten. On kuitenkin olemassa muita toimenpiteitä, joissa käytetään potilaan omaa verta. Jokaisen on ratkaistava itse, miten hänen vertaan käsitellään kirurgisen toimenpiteen, lääketieteellisen tutkimuksen tai hoidon aikana. Tällaisten toimenpiteiden aikana potilaan veri saattaa olla jonkin aikaa täysin erossa potilaasta. (Aiheesta lisää: Vartiotorni 15.10.2000 s. 30–31.)

Käytössä on esimerkiksi toimenpide, jota kutsutaan hemodiluutioksi. Siinä osa potilaan verestä poistetaan juuri ennen leikkausta ja korvataan plasmatilavuuden lisääjällä. Myöhemmin – joko leikkauksen aikana tai pian sen jälkeen – veri palautetaan takaisin potilaaseen.

Eräs toinen toimenpide on potilaan oman veren talteenotto ja palautus. Siinä potilaan leikkauksen aikana menettämä veri kerätään talteen ja puhdistetaan, minkä jälkeen se palautetaan potilaaseen leikkauksen aikana tai pian sen jälkeen.

 Se miten lääkärit käyttävät näitä menetelmiä, voi vaihdella jonkin verran. Siksi ennen kuin kristitty hyväksyy jonkin kirurgisen toimenpiteen, lääketieteellisen tutkimuksen tai hoidon, hänen täytyy selvittää tarkoin, miten hänen omaa vertaan tullaan käsittelemään.

Kun ratkaiset, miten suhtaudut lääketieteellisiin toimenpiteisiin, joissa käytetään omaa vertasi, mieti seuraavia kysymyksiä:

• Jos vertani ohjataan elimistöni ulkopuolelle ja sen virtaus voi jopa pysähtyä joksikin aikaa, salliiko omatuntoni minun pitää tätä verta edelleen osana minua, niin ettei sitä tarvitse ”vuodattaa – – maahan”? (5. Mooseksen kirja 12:23, 24.)

• Vaivaisiko Raamatun avulla valmennettua omaatuntoani, jos minusta hoitotoimenpiteen aikana otettaisiin verta, sitä käsiteltäisiin ja sitten se ohjattaisiin takaisin elimistööni tai sitä laitettaisiin jonkin kudoksen pinnalle?

• Ymmärränkö, että jos kieltäydyn kaikista toimenpiteistä, joissa käytetään omaa vertani, se merkitsee sitä, etten hyväksy verikokeita, hemodialyysiä (keinomunuaishoitoa) enkä sydän-keuhkokoneen käyttöä?

Ennen kuin ratkaisemme, miten suhtaudumme veren fraktioihin ja toimenpiteisiin, joissa käytetään omaa vertamme, meidän täytyy rukoilla Jehovalta ohjausta ja ottaa selvää asioista (Jaakobin kirje 1:5, 6). Sen jälkeen meidän on tehtävä ratkaisu sen mukaan, mitä Raamatun  avulla valmennettu omatuntomme sanoo. Meidän ei pidä kysyä toisilta, mitä he tekisivät meidän tilanteessamme, eikä toisten pitäisi yrittää vaikuttaa meidän ratkaisuumme. (Roomalaisille 14:12; Galatalaisille 6:5.)

▸ Luku 7, kpl 11

Moraalinen puhtaus tarkoittaa sitä, että käytöksemme ja tekomme ovat puhtaita Jumalan silmissä. Moraaliseen puhtauteen liittyy myös se, mitä ajattelemme ja sanomme. Jehova käskee meitä karttamaan kaikenlaista seksuaalista epäpuhtautta ja moraalittomuutta. (Sananlaskut 1:10; 3:1.) Meidän on tärkeää päättää noudattaa Jehovan puhtaita normeja jo ennen kuin olemme tilanteessa, jossa meillä voisi olla kiusaus tehdä jotain väärää. Meidän täytyy rukoilla jatkuvasti Jumalalta apua mielemme puhtaana pitämiseen ja päättää, että torjumme kaikki houkutukset, jotka voisivat johtaa moraalittomuuteen. (1. Korinttilaisille 6:9, 10, 18; Efesolaisille 5:5.)

▸ Luku 8, kpl 11

Häpeämättömällä käytöksellä tarkoitetaan sitä, että puhuu tai käyttäytyy tavalla, joka rikkoo räikeästi Jumalan normeja ja joka ilmentää julkeutta. Tällä tavoin toimiva ihminen osoittaa, ettei hän kunnioita Jumalan lakeja. Kun joku syyllistyy häpeämättömään käytökseen, seurakunnan oikeuskomitea käsittelee asian. Epäpuhtauteen sisältyy monenlaista väärää käytöstä. Jos kyse on vakavasta epäpuhtaudesta, seurakunnan oikeuskomitean on ehkä käsiteltävä asia. (Galatalaisille 5:19–21; Efesolaisille 4:19; aiheesta lisää: ”Lukijoiden kysymyksiä”, Vartiotorni 15.7.2006.)

▸ Luku 9, kpl 7; luku 12, kpl 10

Jehova tarkoitti, että seksi olisi yksi tapa, jolla mies ja vaimo voisivat osoittaa rakkautta toisiaan kohtaan puhtaalla tavalla. Mutta se, että  joku masturboi eli kiihottaa sukupuolielimiään seksuaalisen nautinnon saamiseksi, on epäpuhdasta. Tämä tapa voi vahingoittaa ihmisen suhdetta Jehovaan. Se voi synnyttää kieroutuneita haluja ja vääristää näkemyksen seksistä. (Kolossalaisille 3:5.) Jos jonkun on vaikea päästä eroon tästä epäpuhtaasta tavasta, hänen ei pidä antaa periksi (Psalmit 86:5; 1. Johanneksen kirje 3:20). Jos sinä olet tässä tilanteessa, rukoile hartaasti apua Jehovalta. Pysy erossa pornosta ja kaikesta muusta sellaisesta, mikä voisi herättää epäpuhtaita ajatuksia. Puhu jommankumman vanhempasi kanssa tai jonkun muun kypsän ystävän kanssa, joka kunnioittaa Jehovan lakeja (Sananlaskut 1:8, 9; 1. Tessalonikalaisille 5:14; Titukselle 2:3–5). Voit olla varma, että Jehova arvostaa sitä, että yrität pysyä moraalisesti puhtaana (Psalmit 51:17; Jesaja 1:18).

▸ Luku 9, kpl 9

Jehova on tarkoittanut avioliiton yhden miehen ja yhden naisen väliseksi liitoksi. Muinaisessa Israelissa hän salli miesten ottaa useampia kuin yhden vaimon, mutta se ei ollut hänen alkuperäinen tarkoituksensa. Nykyään Jehova ei salli moniavioisuutta kansansa keskuudessa. Miehellä saa olla vain yksi vaimo ja vaimolla vain yksi mies. (Matteus 19:9; 1. Timoteukselle 3:2.)

▸ Luku 10, kpl 12

Jehova on tarkoittanut, että mies ja vaimo pysyvät yhdessä koko elämänsä ajan (1. Mooseksen kirja 2:24; Malakia 2:15, 16; Matteus 19:3–6; 1. Korinttilaisille 7:39). Jehova hyväksyy avioeron vain siinä tapauksessa, että jompikumpi tekee aviorikoksen. Hän antaa viattomalle puolisolle oikeuden päättää, ottaako hän avioeron. (Matteus 19:9.)

Joskus jotkut Jehovan palvelijat ovat päättäneet muuttaa erilleen puolisostaan, vaikka tämä ei olisi syyllistynyt moraalittomuuteen (1. Korinttilaisille 7:11). Kristitty saattaisi harkita asumuseroa seuraavissa tilanteissa:

•   Elatusvelvollisuuden tahallinen laiminlyönti: aviomies kieltäytyy huolehtimasta perheestään aineellisesti, ja perhe jää ilman rahaa ja ruokaa (1. Timoteukselle 5:8).

• Ankara fyysinen väkivalta: puoliso on niin väkivaltainen, että toinen kokee terveytensä tai henkensä olevan vaarassa (Galatalaisille 5:19–21).

• Suhde Jehovaan vaarantuu vakavasti: aviomies tai vaimo tekee Jehovan palvelemisen mahdottomaksi (Apostolien teot 5:29).

▸ Luku 11, kpl 19

Kaikki kaipaavat kiitosta ja rohkaisua (Sananlaskut 12:25; 16:24). Voimme vahvistaa ja lohduttaa toisiamme ystävällisillä ja huomaavaisilla sanoilla. Ne voivat auttaa veljiämme ja sisariamme kestämään ja jatkamaan Jehovan palvelemista suuristakin vaikeuksista huolimatta (Sananlaskut 12:18; Filippiläisille 2:1–4). Jos joku tuntee itsensä lannistuneeksi, meidän pitäisi kuunnella häntä kunnioittavasti ja yrittää ymmärtää hänen tunteitaan. Se auttaa meitä saamaan selville, mitä voimme sanoa tai tehdä hänen hyväkseen. (Jaakobin kirje 1:19.) Ota tavoitteeksesi tutustua veljiisi ja sisariisi hyvin, niin että todella tiedät, mitä he tarvitsevat. Silloin voit auttaa heitä saamaan rohkaisua ja uutta voimaa Jehovalta, joka on ”kaiken lohdutuksen Jumala” (2. Korinttilaisille 1:3, 4; 1. Tessalonikalaisille 5:11).

▸ Luku 12, kpl 16

Raamatussa ei ole mitään erityisiä sääntöjä häiden järjestämisestä. Lisäksi laki ja paikalliset tavat ovat erilaisia eri puolilla maailmaa (1. Mooseksen kirja 24:67; Matteus 1:24; 25:10; Luukas 14:8). Häiden tärkein osa on vihkivala, jonka hääpari vannoo Jehovan edessä. Monet pariskunnat haluavat, että heidän perheensä ja läheiset ystävänsä ovat paikalla, kun he vannovat vihkivalan, ja että joku vanhin pitää Raamattuun perustuvan puheen. Hääpari voi itse päättää, järjestääkö se jonkinlaiset juhlat vihkimisen jälkeen, ja jos järjestää, niin  millaiset (Luukas 14:28; Johannes 2:1–11). Tekevätpä he minkä ratkaisun tahansa, heidän on huolehdittava siitä, että häät tuovat kunniaa Jehovalle (1. Mooseksen kirja 2:18–24; Matteus 19:5, 6). Raamatun periaatteet auttavat heitä tekemään hyviä päätöksiä (1. Johanneksen kirje 2:16, 17). Jos hääpari päättää, että häissä tarjotaan alkoholia, heidän tulisi varmistaa, että tilaisuutta valvotaan asianmukaisesti (Sananlaskut 20:1; Efesolaisille 5:18). Jos häissä on musiikkia tai muuta ohjelmaa, heidän täytyy pitää huolta siitä, että kaikki tuo kunniaa Jehovalle. Naimisiin menevien tulisi pitää suhdetta Jehovaan ja toisiinsa tärkeämpänä kuin itse häitä. (Sananlaskut 18:22; lisää ehdotuksia Vartiotornissa 15.10.2006 sivuilla 18–31.)

▸ Luku 13, kpl 18

Haluamme tehdä hyviä ratkaisuja, jotka perustuvat Raamatun periaatteisiin. Jehovan palvelijan eteen voi esimerkiksi tulla tilanne, jossa hänen puolisonsa, joka ei ole todistaja, haluaa, että he jonkin juhlapyhän aikaan aterioivat yhdessä sukulaisten kanssa. Mitä tekisit tällaisessa tilanteessa? Omatuntosi saattaa sallia sinun lähteä mukaan, mutta voisit selittää puolisollesi, että jos ateriaan liittyy joitain pakanallista alkuperää olevia tapoja, et osallistu niihin. Sinun olisi viisasta myös miettiä, loukkaatko jonkun toisen omaatuntoa, jos osallistut aterialle (1. Korinttilaisille 8:9; 10:23, 24).

Entä mitä tekisit, jos työnantajasi tarjoaisi sinulle joulun aikaan lisäpalkkiota? Pitäisikö sinun kieltäytyä siitä? Ei välttämättä. Päätökseesi vaikuttaa jossain määrin se, miten työnantajasi näkee asian. Pitäisikö hän rahan vastaanottamista merkkinä siitä, että osallistut joulunviettoon? Vai onko rahan antaminen hänelle vain tapa osoittaa kiitollisuutta? Pohtimalla näitä ja muita näkökulmia voit päättää, otatko lisäpalkkion vastaan vai et.

Eteesi voisi tulla myös sellainen tilanne, että joku antaa sinulle joululahjan ja sanoo: ”Tiedän, ettet vietä joulua, mutta haluan antaa tämän sinulle.” Ehkä hän tahtoo vain olla ystävällinen. Vai onko syytä olettaa, että hän koettelee vakaumustasi tai haluaa saada sinut osallistumaan joulun viettoon? Asiaa pohdittuasi sinun täytyy itse ratkaista, otatko lahjan vastaan vai et. Teemmepä millaisen ratkaisun tahansa,  haluamme aina olla uskollisia Jehovalle ja säilyttää puhtaan omantunnon (Apostolien teot 23:1).

▸ Luku 13, kpl 22

Kun todistajien kesken syntyy erimielisyyksiä, ne voidaan yleensä selvittää nopeasti ja rauhallisesti ilman, että niistä tulee suuria kiistakysymyksiä (Matteus 5:23–26). Kaikille Jehovan palvelijoille pitäisi olla tärkeintä se, että Jehovalle tuotetaan kunniaa ja että seurakunta pysyy yhtenäisenä (Johannes 13:34, 35; 1. Korinttilaisille 13:4, 5).

Jos todistajilla tulee erimielisyyksiä liikeasioissa, heidän pitäisi yrittää selvittää ne viemättä asiaa oikeuteen. 1. Korinttilaiskirjeen 6:1–8:ssa apostoli Paavali antoi neuvoja, jotka koskevat kristittyjen välisiä oikeusjuttuja. Hengellisen veljen haastaminen oikeuteen voisi tuottaa häpeää Jehovalle ja seurakunnalle. Matteuksen 18:15–17:ssä luetellaan kolme askelta, jotka kristittyjen tulee ottaa selvittääkseen esimerkiksi vakavat panettelu- ja petossyytökset. 1) Ensin heidän pitäisi yrittää ratkaista asia kahden kesken. 2) Jollei tämä onnistu, he voivat pyytää apua yhdeltä tai kahdelta kypsältä veljeltä tai sisarelta. 3) Sen jälkeen, mikäli se on välttämätöntä, he voivat kääntyä seurakunnan vanhinten puoleen. Jos tilanne ajautuu tähän pisteeseen, vanhimmat yrittävät Raamatun periaatteiden avulla auttaa asianosaisia pääsemään sopuratkaisuun. Jos jotkut asianosaiset eivät halua noudattaa Raamatun periaatteita, vanhimmat voivat joutua muodostamaan oikeuskomitean.

Jotkin asiat voi olla lain mukaan tarpeen käsitellä oikeudessa. Sellaisia saattavat olla esimerkiksi avioero, lapsen huoltajuus, elatusapu, vakuutuskorvaus, konkurssi tai testamentti. Se että Jehovan palvelija haluaa hoitaa asian oikeusteitse, jotta se voitaisiin ratkaista mahdollisimman rauhanomaisesti, ei ole vastoin Paavalin neuvoa.

Jehovan palvelija ei toimi vastoin Paavalin neuvoa myöskään silloin, kun hän ilmoittaa viranomaisille jostain vakavasta rikoksesta, kuten raiskauksesta, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä varkaudesta, pahoinpitelystä tai murhasta.

▸ Luku 14, kpl 14

Jo Eedenin ajoista asti Saatana on yrittänyt johtaa ihmisiä harhaan (1. Mooseksen kirja 3:1–6; Ilmestys 12:9). Hän tietää, että jos hän onnistuu vaikuttamaan ajatteluumme, hänen on helppo saada meidät toimimaan väärin (2. Korinttilaisille 4:4; Jaakobin kirje 1:14, 15). Hän yrittää muun muassa politiikan, uskonnon, liikemaailman, viihteen ja koulutuksen avulla levittää omaa ajattelutapaansa ja saada sen vaikuttamaan hyväksyttävältä (Johannes 14:30; 1. Johanneksen kirje 5:19).

Saatana tietää, että hänellä on enää vähän aikaa johtaa ihmisiä harhaan, ja siksi hän tekee siinä kaikkensa. Jehovan palvelijat ovat hänen erityinen maalitaulunsa. (Ilmestys 12:12.) Jollemme pidä varaamme, Paholainen voisi vähitellen vääristää ajattelutapaamme (1. Korinttilaisille 10:12). Jehova haluaa esimerkiksi, että avioliitto on elinikäinen suhde (Matteus 19:5, 6, 9). Monet kuitenkin pitävät sitä nykyään tilapäisenä sopimuksena, jonka voi helposti purkaa. Tällaista näkemystä edistetään myös monissa elokuvissa ja tv-ohjelmissa. Emme saa antaa tämän maailman näkemyksen avioliitosta vaikuttaa meihin.

Saatana yrittää johtaa meitä harhaan myös edistämällä riippumatonta asennetta (2. Timoteukselle 3:4). Jos emme ole varuillamme, voisimme menettää kunnioituksemme niitä kohtaan, joille Jehova on antanut valtaa. Joku veli saattaisi esimerkiksi alkaa harata seurakunnan vanhinten ohjausta vastaan (Heprealaisille 12:5). Sisar taas saattaisi kyseenalaistaa sen, miten Jehova on jakanut vastuuta perheessä (1. Korinttilaisille 11:3).

Meidän on päätettävä lujasti, ettemme anna Paholaisen vaikuttaa ajatteluumme. Haluamme sen sijaan yrittää ajatella Jehovan tavalla ja pitää ”mielemme kohdistettuna siihen, mikä on ylhäällä”. (Kolossalaisille 3:2; 2. Korinttilaisille 2:11.)

▸ Luku 16, kpl 9

Jokainen haluaa olla terve, ja jos sairastumme, haluamme saada parasta mahdollista hoitoa (Jesaja 38:21; Markus 5:25, 26; Luukas 10: 34). Nykyään on tarjolla monenlaisia lääketieteellisiä menetelmiä ja hoitokeinoja. Kun päätämme, millaista hoitoa valitsemme, meidän on tärkeää noudattaa Raamatun periaatteita. Muistamme, että vasta Jumalan valtakunnan alaisuudessa saamme täydellisen ja pysyvän terveyden. Emme halua keskittyä terveyteemme siinä määrin, että laiminlyömme Jehovan palvelemista. (Jesaja 33:24; 1. Timoteukselle 4:16.)

Meidän täytyy pysyä huolellisesti erossa kaikista sellaisista hoitomuodoista, joilla näyttää olevan jotain tekemistä demonien kanssa (5. Mooseksen kirja 18:10–12; Jesaja 1:13). Niinpä ennen kuin päätämme, minkä hoitomuodon tai lääkkeen valitsemme, meidän on otettava mahdollisimman tarkkaan selkoa sen alkuperästä ja siitä, liittyykö siihen jotain yliluonnollista (Sananlaskut 14:15). Emme saa unohtaa, että Saatana haluaisi saada meidät sekaantumaan okkultismiin. Jos herää pienikin epäilys, että johonkin hoitomuotoon liittyy jotain okkulttista, meidän on paras pysyä siitä erossa. (1. Pietarin kirje 5:8.)

▸ Luku 16, kpl 18