1–3. a) Mikä on yksi Jehovan antamista lahjoista? Miten voisimme käyttää sitä väärin? b) Miten meidän tulisi käyttää puhekykyämme?

 ISÄ antaa pojalleen upouuden polkupyörän. Hän on iloinen siitä, että voi antaa hänelle niin hienon lahjan. Mutta miltä hänestä tuntuisi, jos poika ajaisi pyörällä holtittomasti ja aiheuttaisi jonkun loukkaantumisen?

² ”Jokainen hyvä ja jokainen täydellinen lahja” on lähtöisin Jehovalta (Jaakobin kirje 1:17). Yksi lahja, jonka hän on antanut meille, on puhekyky. Sen ansiosta voimme ilmaista ajatuksiamme ja tunteitamme. Se mitä sanomme, voi auttaa toisia ja saada heidät hyvälle mielelle. Sanamme voivat kuitenkin myös satuttaa toisia ja aiheuttaa heille tuskaa.

³ Sillä, mitä sanomme, voi olla suuri vaikutus toisiin. Jehova kertoo meille, miten voimme käyttää puhekykyämme oikein. Hän sanoo: ”Älkää päästäkö suustanne mitään inhottavaa puhetta vaan ainoastaan sellaista, mikä on kulloinkin hyvää ja rakentavaa, jotta se olisi kuulijoille hyödyllistä.” (Efesolaisille 4:29.) Tässä luvussa tarkastellaan sitä, miten voimme  käyttää tätä Jehovalta saamaamme lahjaa tavalla, joka miellyttää häntä ja rohkaisee toisia.

4, 5. Mitä Sananlaskujen kirja opettaa sanojen voimasta?

⁴ Sanoilla on voimaa. Meidän täytyy siksi miettiä huolellisesti, mitä sanomme ja miten sanomme sen. Sananlaskujen 15:4:ssä sanotaan: ”Rauhoittavat sanat ovat elämän puu, mutta kiero puhe tekee epätoivoiseksi.” On virkistävää istua puun varjossa. Samoin voi olla hyvin virkistävää kuulla ystävällisiä sanoja. Toisaalta julmat sanat loukkaavat ja aiheuttavat pahaa mieltä. (Sananlaskut 18:21.)

⁵ Sananlaskujen 12:18:ssa sanotaan: ”Ajattelemattomat sanat ovat kuin miekanpistoja.” Epäystävälliset sanat voivat haavoittaa toisten tunteita ja tuhota ihmissuhteita. Sinullakin on ehkä kokemusta siitä, että joku on puhunut sinulle tylysti ja loukannut sinua syvästi. Sananlaskuissa kuitenkin jatketaan: ”Viisaiden puhe parantaa.” Hyvin valitut sanat voivat parantaa särkyneen sydämen ja korjata vahingoittuneen ystävyyssuhteen. (Lue Sananlaskujen 16:24.) Kun muistamme, miten suuri vaikutus sanoilla on, mietimme huolellisesti, mitä sanomme.

6. Miksi kielen kurissa pitäminen on vaikeaa?

⁶ Toinen syy siihen, miksi meidän täytyy miettiä, mitä sanomme, on se, että me kaikki olemme epätäydellisiä. ”Ihminen on sydämeltään taipuvainen pahaan”, ja sanamme usein paljastavat, mitä sydämessämme on (1. Mooseksen kirja 8:21; Luukas 6:45). Kielen kurissa pitäminen voi olla kovan työn  takana. (Lue Jaakobin kirjeen 3:2–4.) Meidän on kuitenkin yritettävä edistyä siinä, miten puhumme muille.

7, 8. Millainen vaikutus sanoillamme voi olla suhteeseemme Jehovaan?

⁷ Lisäksi olemme tilivelvollisia Jehovalle siitä, mitä ja miten puhumme. Jaakobin kirjeen 1:26:ssa sanotaan: ”Jos joku mielestään palvoo Jumalaa mutta ei pidä kieltään kurissa, hän pettää sydäntään ja hänen palvontansa on turhaa.” Ellemme miettisi huolellisesti, mitä puhumme, voisimme vahingoittaa suhdettamme Jehovaan tai jopa tuhota sen (Jaakobin kirje 3:8–10).

⁸ Meillä on selvästikin hyvät syyt miettiä huolellisesti, mitä sanomme ja miten. Jotta voisimme käyttää puhekykyä Jehovan haluamalla tavalla, meidän on saatava selville, millaista puhetta täytyy karttaa.

9, 10. a) Millainen kielenkäyttö on nykyään hyvin yleistä? b) Miksi meidän täytyy karttaa rivoa puhetta?

⁹ Nykyään on hyvin yleistä käyttää rivoa, epäpuhdasta kieltä. Monet ajattelevat, että heidän on kiroiltava tai käytettävä alatyylistä kieltä, jotta saisivat viestinsä perille. Koomikot turvautuvat usein kaksimielisiin vitseihin ja rivoon kielenkäyttöön saadakseen yleisön nauramaan. Apostoli Paavali kuitenkin sanoi: ”Teidän täytyy – – poistaa itsestänne kaikki sellainen: viha, suuttumus, pahuus, herjaavat sanat ja rivo puhe.” (Kolossalaisille 3:8.) Hän sanoi myös, että ”rivoa leikinlaskua” ei tulisi ”edes mainita” kristittyjen keskuudessa (Efesolaisille 5:3, 4).

¹⁰ Rivo kielenkäyttö on vastenmielistä Jehovalle samoin kuin niille, jotka rakastavat häntä. Se on epäpuhdasta. Raamatussa ”epäpuhtaus” sisältyy ”syntisen ihmisluonnon tekoihin” (Galatalaisille 5:19–21). ”Epäpuhtaus” voi käsittää monenlaisia syntejä, ja yksi epäpuhdas tapa voi johtaa toiseen. Jos jollekulle tulisi tavaksi käyttää äärimmäisen epäpuhdasta, rivoa kieltä eikä hän suostuisi muuttamaan tapaansa, hän ei ehkä enää voisi kuulua seurakuntaan. (2. Korinttilaisille 12:21; Efesolaisille 4:19.) (Ks. loppuviite 23.)

11, 12. a) Miksi juoruilu on vahingollista? b) Miksi meidän on varottava syyllistymästä panetteluun?

¹¹ Meidän on kartettava myös juoruilua. On luonnollista olla kiinnostunut toisista ja kertoa ystävien ja sukulaisten kuulumisia. Ensimmäisellä vuosisadallakin kristityt halusivat tietää, mitä heidän veljilleen ja sisarilleen kuului ja miten he voisivat auttaa näitä (Efesolaisille 6:21, 22; Kolossalaisille 4:8, 9). Toisten  asioista puhuminen voi kuitenkin helposti muuttua vahingolliseksi juoruiluksi. Jos kertoisimme juorun eteenpäin, saattaisimme sanoa jotain, mikä ei ole totta tai minkä pitäisi pysyä yksityisenä. Jollemme ole varovaisia, saattaisimme esittää vääriä syytöksiä tai syyllistyä jopa panetteluun. Fariseukset panettelivat Jeesusta, kun he syyttivät häntä sellaisesta, mitä hän ei ollut tehnyt (Matteus 9:32–34; 12:22–24). Panettelu vahingoittaa toisen mainetta, aiheuttaa riitaa, tuottaa tuskaa ja tuhoaa ystävyyssuhteita (Sananlaskut 26:20).

¹² Jehova haluaa, että käytämme sanoja toisten auttamiseen ja rohkaisemiseen, ei siihen, että aiheutamme säröjä ihmissuhteisiin. Jehova vihaa niitä, jotka ”kylvävät riitaa veljien keskuuteen” (Sananlaskut 6:16–19). Ensimmäinen, joka syyllistyi panetteluun, oli Saatana. Hän panetteli Jumalaa. (Ilmestys 12:9, 10, alaviite.) Nykyään on yleistä, että ihmiset kertovat toisistaan valheita. Näin ei kuitenkaan saa olla kristillisessä seurakunnassa. (Galatalaisille 5:19–21.) Siksi meidän täytyy aina miettiä, mitä sanomme. Ennen kuin kerrot eteenpäin jotain, mitä olet kuullut jostakusta, mieti seuraavia kysymyksiä: Onko se, mitä aion sanoa, totta? Onko se ystävällistä? Onko se hyödyllistä? Haittaisiko, jos tuo ihminen kuulisi, mitä sanon? Miltä minusta tuntuisi, jos joku puhuisi samoin minusta? (Lue 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:11.)

13, 14. a) Mitä herjaaminen on, ja miten se voi vaikuttaa toisiin? b) Miksi kristityt eivät saa herjata toisia?

¹³ Me kaikki sanomme joskus jotain, mitä kadumme jälkeenpäin. Emme kuitenkaan halua, että meille tulee tavaksi arvostella toisia tai puhua heistä epäystävälliseen tai kielteiseen sävyyn. Meidän täytyy  kaikin tavoin karttaa toisten herjaamista. Paavali sanoi: ”Hylätkää kaikenlainen ilkeämielinen katkeruus, suuttumus, viha, huutaminen ja herjaaminen.” (Efesolaisille 4:31.) Ilmaus ”herjaaminen” käännetään toisissa raamatunkäännöksissä vastineilla ”pilkka”, ”ilkeät sanat”, ”vahingollinen kielenkäyttö” ja ”loukkaava kielenkäyttö”. Herjaava puhe riistää toisilta itsekunnioituksen ja saa heidät tuntemaan itsensä arvottomiksi. Erityisen herkkiä ovat lapset, joten meidän on varottava huolellisesti, ettemme lyö heitä sanoillamme (Kolossalaisille 3:21).

¹⁴ Vielä vahingollisempaa on, jos herjaaminen on tahallista, jatkuvaa ja hyvin loukkaavaa. Raamatussa varoitetaan voimakkaasti tällaisesta toiminnasta. Olisi hyvin surullista, jos jollakulla olisi tapana kohdella siten esimerkiksi puolisoaan tai lapsiaan! Jos joku syyllistyy toistuvasti tällaiseen äärimmäiseen herjaamiseen eikä halua tehdä muutosta, hän ei voi jäädä seurakuntaan (1. Korinttilaisille 5:11–13; 6:9, 10). Kuten olemme huomanneet, jos puhumme sellaista, mikä on rivoa tai mikä ei ole totta tai mikä on ilkeää, vahingoitamme suhdettamme Jehovaan ja toisiin.

15. Millainen puhe vahvistaa ihmissuhteita?

¹⁵ Miten voimme käyttää puhekykyä Jehovan haluamalla tavalla? Vaikka Raamatussa ei ole tarkkoja sääntöjä siitä, mitä meidän pitäisi sanoa ja mitä ei, siinä sanotaan, että meidän tulisi puhua ”ainoastaan sellaista, mikä on – – hyvää ja rakentavaa” (Efesolaisille 4:29). Rakentava puhe on puhdasta, ystävällistä ja rehellistä. Jehova haluaa, että rohkaisemme ja autamme  toisia sanoillamme. Tämä voi olla haastavaa. Se että sanoo jotain myönteistä, vaatii enemmän vaivannäköä kuin se, että puhuu ilkeästi tai ajattelemattomasti. (Titukselle 2:8.) Tarkastellaan seuraavaksi, miten voimme puhua toisille rakentavasti.

16, 17. a) Miksi meidän pitäisi kiittää toisia? b) Keille voimme antaa kiitosta?

¹⁶ Jehova ja Jeesus antavat runsaasti kiitosta, ja me haluamme jäljitellä heitä (Matteus 3:17; 25:19–23; Johannes 1:47). Jotta voisi antaa kiitosta, jolla on todella merkitystä, täytyy ajatella muita ja olla kiinnostunut heistä. Sananlaskujen 15:23:ssa sanotaan: ”Miten hyvä onkaan oikeaan aikaan sanottu sana!” Meitä itseämmekin rohkaisee se, että joku kiittää meitä vilpittömästi ahkeruudestamme tai ilmaisee arvostavansa jotain, mitä olemme tehneet. (Lue Matteuksen 7:12.) (Ks. loppuviite 27.)

¹⁷ Sinun on helpompi antaa vilpitöntä kiitosta toisille, jos otat tavaksesi etsiä heistä hyvää. Ehkä huomaat, että joku seurakunnassa pitää hyvin valmistettuja puheita tai näkee paljon vaivaa vastatakseen kokouksissa. Joku nuori voi puolustaa rohkeasti totuutta koulussa tai joku iäkäs osallistua säännöllisesti palvelukseen rajoituksistaan huolimatta. Arvostavat sanasi voivat olla juuri sitä, mitä he tarvitsevat. Aviomiehen on hyvin tärkeää kertoa vaimolleen, että hän rakastaa ja arvostaa tätä (Sananlaskut 31:10, 28). Aivan kuten kasvit tarvitsevat valoa ja vettä, ihmiset tarvitsevat sitä, että he tuntevat itsensä arvostetuiksi. Se on erityisen tärkeää lapsille. Yritä mahdollisimman usein kiittää heitä heidän hyvistä ominaisuuksistaan ja siitä,  mitä he tekevät. Kiitoksen saaminen voi lisätä heidän rohkeuttaan ja itseluottamustaan ja saada heidät yrittämään entistä innokkaammin toimia oikein.

18, 19. Miksi meidän pitäisi pyrkiä parhaamme mukaan rohkaisemaan ja lohduttamaan toisia? Miten voimme tehdä sen?

¹⁸ Kun rohkaisemme ja lohdutamme toisia, jäljittelemme Jehovaa. Hän on syvästi kiinnostunut ”nöyristä” ja ”musertuneista” (Jesaja 57:15). Jehova haluaa, että ”rohkaisemme toisiamme” ja ”puhumme lohduttavasti masentuneille” (1. Tessalonikalaisille 5:11, 14). Kun yritämme toimia näin, Jehova näkee sen ja arvostaa sitä.

 ¹⁹ Saatat huomata, että joku seurakunnassa on surullinen tai masentunut. Miten voisit auttaa häntä? Et ehkä pysty korjaamaan hänen ongelmaansa, mutta voit osoittaa hänelle, että välität hänestä. Voit esimerkiksi viettää aikaa hänen kanssaan. Voisit lukea jonkin rohkaisevan raamatunkohdan ja ehkä ehdottaa, että voitte pitää yhdessä rukouksen (Psalmit 34:18; Matteus 10:29–31). Vakuuta hänelle, että seurakunnan veljet ja sisaret rakastavat häntä (1. Korinttilaisille 12:12–26; Jaakobin kirje 5:14, 15). Puhu tavalla, joka osoittaa, että todella tarkoitat, mitä sanot. (Lue Sananlaskujen 12:25.)

20, 21. Miten neuvoja voi antaa siten, että ne on helpompi ottaa vastaan?

 ²⁰ Yksi tapa puhua rakentavasti on antaa hyviä neuvoja. Me kaikki tarvitsemme silloin tällöin neuvontaa, koska olemme epätäydellisiä. Sananlaskujen 19:20:ssä sanotaan: ”Kuuntele neuvoja ja ota ohjaus vastaan, jotta olisit vastaisuudessa viisaampi.” Neuvoja voivat antaa muutkin kuin seurakunnan vanhimmat. Vanhempien tulee opastaa lapsiaan (Efesolaisille 6:4). Sisaret voivat antaa hyviä neuvoja toisilleen (Titukselle 2:3–5). Koska rakastamme veljiämme ja sisariamme, haluamme antaa neuvoja siten, ettemme pahoita heidän mieltään. Miten siinä voi onnistua?

²¹ Muistatko itse tilanteen, jossa joku antoi sinulle hyvän neuvon sellaisella tavalla, että se oli helppo ottaa vastaan? Mikä teki siitä helppoa? Luultavasti tunsit, että se, joka neuvoi sinua, välitti sinusta aidosti. Ehkä hän puhui ystävällisesti ja lempeästi (Kolossalaisille 4:6). Todennäköisesti neuvo perustui Raamattuun (2. Timoteukselle 3:16). Lainaammepa Raamattua suoraan tai emme, neuvojemme pitäisi aina perustua siihen. Kenenkään ei pidä tyrkyttää toisille henkilökohtaisia mielipiteitään tai soveltaa raamatunkohtia väärin tukeakseen omia ajatuksiaan. Se että palautamme mieleemme, miten meitä itseämme on neuvottu, voi auttaa meitä, kun neuvomme toisia.

22. Miten haluat käyttää puhekykyäsi?

²² Puhekyky on lahja Jumalalta. Koska rakastamme häntä, haluamme käyttää sitä oikein. Muista, että sanoilla on voimaa: ne voivat repiä tai rakentaa. Pyri siksi aina käyttämään sanojasi toisten vahvistamiseen ja rohkaisemiseen.