Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

LUKU 18

Valtakunnan työn rahoittaminen

Valtakunnan työn rahoittaminen

LUVUN YDIN

Miten ja miksi Jehovan kansa tukee Valtakunnan työtä taloudellisesti

1, 2. a) Mitä veli Russell vastasi papille, joka kysyi raamatuntutkijoiden työn rahoittamisesta? b) Mitä tarkastelemme tässä luvussa?

 VELI Russellia lähestyi kerran reformoidun kirkon pappi, joka halusi tietää, miten raamatuntutkijat rahoittivat toimintansa.

 ”Emme koskaan kerää kolehtia”, Russell selitti.

 ”Mistä te sitten saatte rahat?” pappi kysyi.

 ”Jos kerron totuuden kaikessa yksinkertaisuudessaan, te tuskin uskotte sitä”, Russell vastasi. ”Kun joku kiinnostuu tästä asiasta, hänen eteensä ei työnnetä kolehtikoria. Mutta hän näkee, että toiminnasta on kuluja, ja miettii: ’Tämä sali maksaa jotain – –. Miten voisin antaa tähän vähän rahaa?’ ”

 Pappi katsoi veli Russellia epäuskoisena.

 ”Näin se vain on”, Russell jatkoi. ”Juuri tämä kysymys minulle esitetään: ’Miten voisin antaa tämän asian hyväksi vähän rahaa?’ Jos ihminen saa jotain hyvää ja hänellä on vähänkään varoja, hän haluaa käyttää niitä Herran hyväksi. Jos hänellä ei ole varoja, miksi patistella häntä?” a

2 Veli Russell tosiaan kertoi, miten asia on ”kaikessa yksinkertaisuudessaan”. Jumalan kansa on jo kauan tukenut tosi palvontaa antamalla vapaaehtoisia lahjoituksia. Tässä luvussa tarkastelemme joitakin esimerkkejä Raamatusta ja luomme silmäyksen nykyhistoriaamme. Samalla kun katsomme, miten Valtakunnan työ rahoitetaan nykyään, meidän jokaisen olisi hyvä pohtia, miten itse voimme tukea Valtakuntaa.

”Jokainen altissydäminen tuokoon – – annin”

3, 4. a) Millainen luottamus Jehovalla on palvojiinsa? b) Miten israelilaiset tukivat tabernaakkelin rakentamista?

3 Jehova luottaa tosi palvojiinsa. Hän tietää, että rakkaus saa heidät antamaan jotain vapaaehtoisesti, jos heille vain tarjotaan siihen tilaisuus. Otetaanpa kaksi esimerkkiä Israelin historiasta.

4 Johdettuaan israelilaiset pois Egyptistä Jehova käski heidän rakentaa tabernaakkelin palvontaa varten. Tuohon siirrettävään telttaan ja sen kalusteisiin tarvittiin paljon materiaaleja, ja Jehova kehotti Moosesta antamaan israelilaisille mahdollisuuden tukea hanketta. Mooses sanoi: ”Jokainen altissydäminen tuokoon – – annin Jehovalle.” (2. Moos. 35:5.) Miten kansa, joka oli äskettäin raatanut ”ankarassa orjuudessa”, suhtautui kehotukseen? (2. Moos. 1:14.) He antoivat hankkeelle täyden tukensa tuomalla alttiisti kultaa, hopeaa ja arvoesineitä, joista suurimman osan he olivat todennäköisesti saaneet egyptiläisiltä isänniltään (2. Moos. 12:35, 36). Israelilaiset antoivat enemmän kuin tarvittiin, niin että heitä piti kieltää tuomasta enää enempää (2. Moos. 36:4–7).

5. Mitä israelilaiset tekivät, kun Daavid tarjosi heille tilaisuuden lahjoittaa temppelin rakentamista varten?

5 Noin 475 vuotta myöhemmin Daavid lahjoitti varoja ”erikoisomaisuudestaan” temppeliä varten, josta tuli ensimmäinen pysyvä tosi palvonnan keskus maan päällä. Sitten hän tarjosi toisille israelilaisille tilaisuuden lahjoittaa ja kysyi: ”Kuka haluaa vapaaehtoisesti täyttää tänään kätensä lahjalla Jehovalle?” Silloin kansa ”antoi ehyin sydämin vapaaehtoisia uhrilahjoja Jehovalle”. (1. Aik. 29:3–9.) Daavid ymmärsi, keneltä lahjat todellisuudessa tulivat, ja sanoi siksi rukouksessa Jehovalle: ”Kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi me olemme antaneet sinulle.” (1. Aik. 29:14.)

6. Miksi Valtakunnan työhön tarvitaan nykyään rahaa? Mitä kysymyksiä herää?

6 Mooseksen tai Daavidin ei kummankaan tarvinnut painostaa Jumalan kansaa antamaan, vaan se antoi alttiisti sydämestään. Entä nykyään? Tiedämme kaikki, että Jumalan valtakunnan työ vaatii paljon rahaa. Varoja tarvitaan Raamattujen ja raamatullisen kirjallisuuden julkaisemiseen ja levittämiseen, kokouspaikkojen ja haaratoimistojen rakentamiseen ja ylläpitoon sekä katastrofiavun toimittamiseen uskonveljille ja -sisarille. Miten tarvittavat varat saadaan? Pitääkö Kuninkaan seuraajia patistaa antamaan?

”Se ei milloinkaan kerjää eikä pyydä ihmisiltä avustusta”

7, 8. Miksi Jehovan kansa ei kerjää eikä pyydä rahaa?

7 Veli Russell ja hänen toverinsa eivät halunneet kerätä rahaa samoilla keinoilla kuin monet kristikunnan kirkot. Vartiotornin toisessa numerossa (engl.) Russell kirjoitti otsikon ”Haluatko sinä ’Siionin Vartiotornin’?” alla: ”Me uskomme, että JEHOVA tukee ’Siionin Vartiotornia’, ja koska näin on, niin se ei milloinkaan kerjää eikä pyydä ihmisiltä avustusta. Jos Hän, joka sanoo: ’Kaikki vuorten kulta ja hopea on minun’, ei anna tarvittavia varoja, niin me ymmärrämme, että on aika lakkauttaa julkaiseminen.” (Hagg. 2:7–9.) Nyt yli 130 vuotta myöhemmin Vartiotorni ja sitä julkaiseva järjestö ovat yhä voimissaan!

8 Jehovan kansa ei kerjää rahaa. Se ei kerää kolehtia eikä pyydä rahaa kirjeitse. Se ei liioin hanki varoja järjestämällä myyjäisiä, arpajaisia tai bingoa. Se on edelleen samalla kannalla kuin Vartiotorni monia vuosia sitten: ”Meistä ei ole koskaan ollut sopivaa pyytää rahaa Herran asialle, niin kuin muilla on tapana tehdä – –. Käsityksemme mukaan kaikenlainen rahan kerjääminen Herramme nimessä on hänestä vastenmielistä eikä hän hyväksy sitä. Se ei tuo hänen siunaustaan sen enempää antajille kuin itse työllekään.” b

”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt”

9, 10. Miksi annamme vapaaehtoisia lahjoituksia?

9 Meitä Valtakunnan alamaisia ei tarvitse pakottaa antamaan. Päinvastoin käytämme ilomielin varojamme ja muita resurssejamme Valtakunnan työhön. Mistä tällainen alttius kumpuaa? Katsotaanpa kolmea syytä.

10 Annamme vapaaehtoisia lahjoituksia ensinnäkin siksi, että rakastamme Jehovaa ja haluamme tehdä ”sitä, mikä on mieluista hänen silmissään” (1. Joh. 3:22). Jehovalle on tosiaan mieluista nähdä palvojiensa antavan halukkaasti sydämestään. Palautetaanpa mieleen, mitä apostoli Paavali sanoi antamisesta. (Lue 2. Korinttilaiskirjeen 9:7.) Tosi kristitty ei anna vastahakoisesti, eikä häntä tarvitse pakottaa. Sen sijaan hän antaa, koska hän on ”sydämessään päättänyt” tehdä niin. c Toisin sanoen hän on ensin pannut merkille tarpeen ja miettinyt omia mahdollisuuksiaan auttaa, ja sitten hän antaa. ”Jumala rakastaa iloista antajaa” tai, kuten eräässä toisessa käännöksessä sanotaan, ”Jumala rakastaa niitä, jotka rakastavat antamista”.

Antaminen tuo iloa myös näille mosambikilaislapsille.

11. Miksi haluamme antaa Jehovalle parhaita mahdollisia lahjoja?

11 Toiseksi antamalla aineellisia lahjoituksia voimme kiittää Jehovaa monista siunauksistamme. Mooseksen laissa oli tähän liittyvä syvällinen periaate. (Lue 5. Mooseksen kirjan 16:16, 17.) Käydessään kolmessa vuotuisessa juhlassa jokaisen israelilaismiehen piti antaa lahja, jonka tuli olla Jehovalta saadun ”siunauksen mukainen”. Ennen juhlaa miehen täytyi siis miettiä, mitä siunauksia hän oli saanut, tutkia sydäntään ja päättää sitten, mikä olisi paras lahja. Samoin kun me mietimme, kuinka monin tavoin Jehova on siunannut meitä, haluamme antaa hänelle parhaita mahdollisia lahjoja. Koko sydämestä annetut aineelliset lahjoitukset ja muut lahjat heijastavat sitä, miten syvästi arvostamme Jehovalta tulevia lukuisia siunauksia. (2. Kor. 8:12–15.)

12, 13. a) Miksi voidaan sanoa, että vapaaehtoiset lahjoitukset ovat osoitus rakkaudestamme Kuningasta kohtaan? b) Minkä verran kukin antaa?

12 Kolmanneksi antamalla vapaaehtoisia lahjoituksia osoitamme, että rakastamme Kuningasta Jeesusta Kristusta. Miksi näin voidaan sanoa? Huomaa, mitä Jeesus kertoi opetuslapsilleen maanpäällisen elämänsä viimeisenä iltana. (Lue Johanneksen 14:23.) Hän sanoi: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän noudattaa minun sanaani.” Jeesuksen ”sanaan” sisältyy hänen käskynsä saarnata Valtakunnan hyvää uutista kaikkialla maailmassa (Matt. 24:14; 28:19, 20). Noudatamme tuota ”sanaa”, kun teemme Valtakunnan saarnaamistyössä kaikkemme – käytämme siihen aikaamme, voimiamme ja varojamme. Näin osoitamme, että rakastamme messiaanista kuningasta.

13 Valtakunnan uskollisina alamaisina haluamme tosiaan täydestä sydämestämme tukea Valtakuntaa aineellisilla lahjoituksilla. Minkä verran silloin annamme? Sen päättää jokainen itse. Kukin antaa niin paljon kuin omissa olosuhteissaan voi. Monilla veljillämme on vain vähän tämän maailman varallisuutta (Matt. 19:23, 24; Jaak. 2:5). Heidän on kuitenkin huojentavaa tietää, että Jehova ja hänen Poikansa arvostavat pieniäkin lahjoituksia, kun ne annetaan alttiista sydämestä (Mark. 12:41–44).

Miten rahaa saadaan?

14. Minkä periaatteen mukaan Jehovan todistajat tarjosivat kirjallisuutta vuosikausia?

14 Vuosikausia Jehovan todistajat tarjosivat raamatullista kirjallisuutta korvausta vastaan. Ehdotettu summa pidettiin mahdollisimman pienenä, jotta vähävaraisetkin saattoivat saada julkaisuja. Jos puhuteltava vaikutti kiinnostuneelta mutta hänellä ei ollut varaa antaa mitään, Valtakunnan julistajat jättivät hänelle mielellään kirjallisuutta korvauksetta. He halusivat, että vilpittömät ihmiset saisivat sitä luettavakseen ja voisivat hyötyä siitä.

15, 16. a) Minkä muutoksen hallintoelin teki vuonna 1990? b) Miten vapaaehtoisia lahjoituksia voi antaa? (Ks. myös tekstiruutu ” Mihin lahjoitukset käytetään?”)

15 Vuonna 1990 hallintoelin muutti tapaamme tarjota kirjallisuutta. Tuosta vuodesta lähtien julkaisujamme alettiin levittää Yhdysvalloissa pelkästään lahjoitusperiaatteella. Seurakunnille lähetetyssä kirjeessä selitettiin: ”Lehtiä ja kirjallisuutta annetaan julistajille ja kiinnostuneille pyytämättä tai edes ehdottamatta mitään summaa, jonka antaminen olisi edellytyksenä julkaisun saamiselle. – – Jos joku haluaa lahjoittaa jotain opetustyömme kustannusten peittämiseksi, hän voi tehdä niin, mutta kirjallisuutta saa riippumatta siitä, antaako lahjoituksen vai ei.” Muutos osoitti entistä selvemmin, että työmme on luonteeltaan vapaaehtoista ja uskonnollista emmekä ole ”Jumalan sanan kaupustelijoita” (2. Kor. 2:17). Vähitellen haaratoimistot alkoivat noudattaa lahjoitusperiaatetta joka puolella maailmaa.

16 Miten vapaaehtoisia lahjoituksia voi antaa? Jehovan todistajien valtakunnansaleissa on lahjalaatikoita, joihin voi huomaamattomasti panna rahaa. Lahjoituksia voi myös tehdä suoraan jollekin Jehovan todistajien käyttämälle rekisteröidylle yhdyskunnalle. Kerran vuodessa Vartiotornissa ilmestyy kirjoitus, jossa mainitaan erilaiset lahjoitustavat.

Miten rahat käytetään?

17–19. Miten lahjoitusvaroja käytetään a) maailmanlaajuiseen työhön, b) maailmanlaajuiseen valtakunnansalien rakentamiseen ja c) paikallisen seurakunnan kuluihin?

17 Maailmanlaajuinen työ. Lahjoitusvaroilla peitetään maailmanlaajuisen saarnaamistyön kulut. Kustannuksia aiheuttavat kirjallisuuden valmistaminen maailmanlaajuiseen levitykseen, haaratoimistojen ja Betel-kotien rakentaminen ja ylläpito sekä teokraattiset koulut. Lisäksi huolehditaan lähetystyöntekijöistä, matkavalvojista ja erikoistienraivaajista ja toimitetaan katastrofiapua toisille uskoville. d

18 Maailmanlaajuinen valtakunnansalien rakentaminen. Lahjoitusvaroilla autetaan seurakuntia rakentamaan ja remontoimaan valtakunnansaleja. Sitä mukaa kuin lahjoituksia saadaan, niillä voidaan auttaa taas muita seurakuntia. e

19 Paikallisen seurakunnan kulut. Lahjoituksilla peitetään valtakunnansalin käyttö- ja ylläpitokustannukset. Vanhimmat saattavat suositella, että osa näistä lahjoituksista lähetetään paikalliseen haaratoimistoon maailmanlaajuista työtä varten. Tällöin he esittävät seurakunnan hyväksyttäväksi päätöksen, ja jos se hyväksytään, rahat lähetetään eteenpäin. Seurakunnan tileistä huolehtiva veli laatii kuukausittain lahjoituksista ja kuluista raportin, joka luetaan seurakunnalle.

20. Miten voit kunnioittaa Jehovaa ”kalleuksillasi”?

20 Kun ajattelemme kaikkea sitä, mitä liittyy Valtakunnan saarnaamistyöhön ja opetuslasten tekemiseen kautta maailman, haluamme ”kunnioittaa Jehovaa kalleuksillamme” (Sananl. 3:9, 10). Tällaisia ”kalleuksia” ovat fyysiset, henkiset ja hengelliset resurssimme, joita tahdomme käyttää täysin määrin Valtakunnan työssä. ”Kalleuksiin” kuuluu tietysti myös aineellinen omaisuutemme. Haluamme varmasti antaa omastamme sen verran kuin voimme, silloin kun voimme. Vapaaehtoiset lahjoituksemme tuottavat kunniaa Jehovalle ja osoittavat, että tuemme messiaanista valtakuntaa.

a Engl. Vartiotorni 15.7.1915 s. 218–219.

b Engl. Vartiotorni 1.8.1899 s. 201.

c Erään tutkijan mukaan vastineella ”päättänyt” käännetty kreikan sana ”sisältää ajatuksen etukäteen tehdystä päätöksestä”. Hän jatkaa: ”Vaikka antaminen tuottaa spontaania iloa, sen pitää kuitenkin olla suunniteltua ja järjestelmällistä.” (1. Kor. 16:2.)

d Avustustyöstä lisää luvussa 20.

e Valtakunnansalien rakentamisesta tarkemmin luvussa 19.