”Kasvoin eräässä pohjoisen provinssin pienessä kylässä”, kertoo Dauda Sierra Leonesta. ”Kerran poikasena ollessani perheeni kiisteli toisen perheen kanssa eräästä maa-alueesta. Molemmat väittivät maata omakseen. Poppamies kutsuttiin ratkaisemaan kiistaa. Hän antoi eräälle miehelle peilin ja sitten peitti hänet valkoisella kankaalla. Pian kankaan alla ollut mies alkoi vapista ja hikoilla. Katsoessaan peiliin hän huudahti: ’Näen vanhan miehen lähestyvän! Hänellä on valkoiset vaatteet. Hän on pitkä ja vanha, hänellä on harmaat hiukset, ja hän kävelee selkä hiukan köyryssä.’

”Hän kuvaili isoisää! Sitten hän tuli hysteeriseksi ja huusi: ’Ellette usko, mitä sanon, niin tulkaa itse katsomaan!’ Kukaan meistä ei tietenkään uskaltanut mennä! Poppamies rauhoitti häntä pirskottamalla hänen päälleen lehdistä ja vedestä tehtyä taikanestettä, jota hän piti kalebassipullossa.

”Peilissä näkyneen miehen välityksellä puhunut ’isoisä’ sanoi, että maa kuului meidän perheellemme. Hän sanoi isoäidilleni, että tämän tulisi viljellä tuota maata murehtimatta. Toinen perhe hyväksyi tuomion. Kiista oli ratkaistu.”

 Tällaiset kokemukset ovat yleisiä Länsi-Afrikassa. Siellä samoin kuin muissakin osissa maailmaa lukemattomat miljoonat ihmiset uskovat, että kuolleet siirtyvät henkimaailmaan, josta he pystyvät tarkkailemaan maan päällä olevien ihmisten elämää ja vaikuttamaan siihen. Onko tämä uskomus todenmukainen? Ovatko kuolleet todella elossa? Elleivät ole, niin keitä sitten kuolleiden hengiksi tekeytyvät ovat? On hyvin tärkeää tietää oikeat vastaukset näihin kysymyksiin. Kyse on elämästä ja kuolemasta.